keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kun kaikki ei mene kuten pitäisi



Suuri Tietäjä irtisanotaan

Miehen takana on nainen, niinhän sitä sanotaan. Monella nukkekotia rakentavalla naisharrastajalla sen sijaan takanaan häärii joku nimeltä mainitsematon apuhenkilö. Jollain se on Arkkitehti, toisella Rakennusmies, Kirvesmies, Apupoika, jollain riittää nimeksi "pelkkä" Mies. Hyvin paljon nimiä on näille taustahahmoille keksitty. Olemme me niin kekseliästä porukkaa, me nukkekotirakentajat!

Kuuralehdon maisemissa toisinaan vierailee Suuri Tietäjä, ja jo nimikin kertoo hänen kykynsä. Onpa Dagmar joutunut kyseisen henkilön apuun monesti turvautumaankin, yksin kun taloaan rakensi. Ja apua hän on toisinaan saanut helposti, toisinaan vaikeamman kautta. No, tässä on tarina siitä, kun kaikki ei mennyt ihan kuten olisi ollut suotavaa!

Kaikki alkoi viattomasti ajatuksesta ja sen toteuttamisesta, kuten niin monet tarinat alkavat. Tämä tarina sai alkunsa lampusta, jolla ei ollut osaa eikä arpaa seuraaviin tapahtumiin muuta kuin että käynnisti koko tarinan.
Tässä on siis lamppu, joka oli hankittu Fian suurilla ponnistuksilla hänen eteisaulansa katon koristukseksi että myös eteistä valaisemaan, mikä yleensä onkin lamppujen ensimmäinen ja ainoa tehtävä. Lamppu ei ollut vielä edes ihan valmis, kun Fia sai päähänsä, että jonkinlainen kiinnitys olisi hyvä olla katossa, mihin lamppu saadaan ripustettua siten, että se siellä myös pysyy putoamatta heti ensimmäisen sisään tulijan niskaan.

Ainoa suuri ongelma oli se, että katossa oli kipsilevy, ja siinä vain pienehkö reikä, josta sähköjohto pilkisti esiin. Fia otti tikkaat ja kurkisteli reikään, jotta näkisi, mihin kohtaan koukku olisi hyvä kiinnittää, jottei se rikkoisi sähköjohtoa.  Vaikka Fia oli monen mielestä melko avuton, jos niin voi sanoa, tällaisissa puuhissa, ei hän sentään ihan tyhmä ollut. Niinpä hän aikansa asiaa tutkittuaan havaitsi, mihin kohtaan koukku on ruuvattava.

Sattuipa siihen jostain kumman syystä Suuri Tietäjä tavoista poiketen tallustamaan paikalle ja ihmeteltyään aikansa rouvan ähkimistä katon rajassa tarjoutui avuksi koukun kiinnittämisessä paikoilleen.
- Mihinkäs kohtaan tämä koukku laitetaan tuossa reiässä? Suuri Tietäjä kyseli Fialta.
- Suuri Tietäjä panee lasit silmilleen, jotta näkee paremmin, Fia ehdotti kuitenkin kiitollisena tarjotusta avusta. Sinne takareunaan se tulisi nyt joka tapauksessa laittaa.

Äkkiä sammui valo lampusta, ja Suuri Tietäjä puhisi: - Sitä ei olisi saanut samaan reikään tunkea tuota koukkua!
- Kuinka niin? Fia kyseli.
- Johto meni poikki, Suuri Tietäjä totesi aivan kuin se olisi ollut päivänselvä asia. - Se oli tuo johto tuossa etureunassa, Suuri Tietäjä lisäsi.
- Enkös minä sanonut Suurelle Tietäjälle, että koukku onkin kiinnitettävä reiän takareunaan? Fia polki jalkaa. Onko Suuri Tietäjä menettänyt kuulonsa? Ja eikö niitä silmälaseja voinut laittaa päähän, jotta olisi asian voinut tarkistaa? Huusi Fia kiukuissaan.
 

Lampun tavoin ihan viaton pieni koukku sai aikaan suuren katastrofin Fian talossa, sillä sähköjohto kulki levyn alla... tai pikemminkin, oli kulkenut kipsilevyn alla, joka nyt makasi lattialla tuhansiksi palasiksi pirstoutuneena Fian irrottaessa levyä katosta saadakseen johdot esille, jotta voisi liittää rikki menneen johdon päät toisiinsa.

- Nyt ottaa Suuri Tietäjä jalat alleen ja lähtee menemään näiltä main, Fia tokaisi suuttuneena. Kun ei kuuntele, mitä sanotaan, vaikka kuinka yrittää neuvoa. Sellaisesta auttajasta ei ole mihinkään, joten nyt on parempi, ettei näytä nokkaansa tällä tienoolla toista kertaa, Fia niiskutti. Kattoni on auttamattomasti piloilla!
- Minun ulkomailta hankittu struktuurini! Fia parkui kovaan ääneen. Pilalla! Se on ihan pilalla! Ja katossa on struktuurin kokoinen reikä pienen koukun takia! Senkin kelvoton Tietäjä!

- Minun eteiseni! Fia jatkoi huutamistaan, vaikka Suuri Tietäjä oli neuvosta vaarin ottaen jo aikoja sitten katsonut parhaimmaksi ottaa jalat alleen eikä ollut kuuntelemassa Fian epätoivoista itkua.
Mutta kuten kaikki naiset, on myös Fia neuvokas nainen, kunhan pääsee eroon moisesta epäkelvosta Tietäjästä.

Fia sai pitkällisen taivuttelun jälkeen Erikin luovuttamaan kätköistään kullanväristä papyrysta, jonka avulla Fia aikoi eteisen katon korjata.

Aikansa katseltuaan materiaalia ja rikkinäistä kipsilevyä, Fia alkoi sommitella toivottavaa tulosta. Kipsilevyn keskiosa oli auttamattomasti piloilla sen murruttua tuhansiin osiin, joten se piti kokonaisuudessaan poistaa ja jäljelle jäi monena osana olevat kehykset. Palat Fia kiinnitti toisiinsa niin hyvin kuin taisi.
Kehyksissä olevat säröt oli jotenkin peitettävä ja siihen papyryksestä löytyi sopivat kukka-aiheet. Kipsilevyn keskiosa oli säilynyt onnen kaupalla ehyenä, joten sen Fia kiinnitti takaisin entiselle paikalleen, mihin lamppu myöhemmin kiinnitettäisiin.

Poikki mennyt sähköjohto piti korjata ennen levyn uudelleen kiinnittämistä, koska johto jäisi edelleen levyn alle. Tosin nyt osa kipsilevystä olisi paperia.

Loppujen lopuksi katto alkoi näyttää entistä ehommalta kullanvärisine koristeineen. Erik ei uskonut silmiään tultuaan tarkastelemaan tilannetta. Hänenkin mielestä Suuren Tietäjän tekemä kömmähdys oli ollut onnenkantamoinen, koska katto näytti paljon paremmalta kuin ennen.

Lattialla oli enää muisto suuresta katastrofista, jonka Tietäjä oli aiheuttanut, mutta Fia ei aikonut paljastaa Tietäjälle, miten asian kanssa lopulta kävi. Olihan moisesta seurannut paljon sotkua ja turhaakin työtä.
Toisaalta Fia oli erittäin hyvillään uudistuksesta.