torstai 1. tammikuuta 2015

Kuuralehdon tarina OSA 1: Tarina alkaa

Kaukana pohjoisessa Pohjan perukoiksi kutsutussa paikassa sijaitsee pieni Kuuralehdon kylä. Kylässä asuu perhe, jonka mukana pääsemme seuraamaan 1850-luvun aikakautta tai vähän sinne päin, joko eteen tai taakse...

Tarinan alussa pääsemme tutustumaan kaikkiin Kuuralehdon asukkaisiin ja heidän monimutkaisiin sukulaissuhteisiinsa.

Seuraamme kuinka Erik selviytyy monesta tukalasta tilanteesta kuin ihmeen kaupalla.
Mitä tapahtuu kun Amanda kohtaa nimismiehen? Entä kuka nimismies oikein onkaan?

Pääsemme mukaan epätavallisiinkin tapahtumiin, joita voi tapahtua vain kaukana Pohjan perukoilla sijaitsevassa pienessä Kuuralehdon kylässä.




1. LUKU
Herbertin jäähyväiset Amandalle


Illalla myöhään eräänä hyisenä tammikuun päivänä juuri kun Amanda oli aikeissa mennä yöpuulle, kuuli hän ulkoa tiukujen helinää. Hän kiirehti ulko-ovelle katsomaan, mikä yöllinen outo ääni oli.
Pimeällä pihamaalla loisti kaunis kuurainen puu, jota ei puutarhassa aiemmin oltu tavattu.

 Amandan katsellessa ihmeissään, puu vaihtoi väriä.
 Puun oksilla oli pieniä tiukuja, jotka helisivät hiljaa. Valkoiset kinokset puun ympärillä muuttuivat ruusunpunaisiksi.
 Amandan mennessä lähemmäksi katsomaan, pieni tuulenhenkäys kulki hänen ohitseen ja hän nosti kätensä sitä kohti. Amanda tunsi kevyen kosketuksen poskellaan ja tuulenhenkäys jatkoi matkaansa. Amanda katseli sinistä kimaltelevaa puuta ja kun hän oikein tarkkaan katsoi, huomasi hän, että kaksi tiukua riippui vierekkäin puun korkeimmalla oksalla.

Siitä Amanda aavisti, että Herbert-puoliso oli käynyt jättämässä hyvästit rakkaalle Amandalleen. Vain yksinäinen kaunis puu seisoi pihamaalla taianomaisesti ilmestyneenä. Amanda ymmärsi, että tämä oli taikapuu ja tästä varmaan tulemme kuulemaan lisää.


Amanda oli isoisoäitini. Hän eli pitkän elämän, puolison jälkeen vielä 15 vuotta leskenä. Herbert Aleksander-nimiseen isoisoisääni liittyy päivämäärä 15.1.1882  Hän oli oikeasti Amandan puoliso.
 
2. LUKU

Mystinen Puutarha 

Kuuralehtoon oli saapunut kesä.
1270570.jpg
Lumien sulattua paljastui pihan perälle ilmestynyt muuri, jonka olemassaolosta kukaan ei aiemmin ollut tiennyt.
1270571.jpg
Muurissa oli portti, joka myös oli kaikille Kuuralehdon asukkaille aivan tuntematon.
1270573.jpg
Muurin viereen oli ilmestynyt uusi verso talvisesta Ihmepuusta. Tällä kertaa puussa oli vaaleanpunaisia kukkia.
1270572.jpg
Mutta jos oikein tarkkaan katsoi, saattoi huomata jälleen kahden erilaisen kukan olevan toistensa lähellä ojentuen katsomaan puutarhaa.
1270591.jpg
Mikään ei hämmästyttänyt Kuuralehdon asukkaita. He olivat tottuneet ihmeisiin. Niinpä Juulia ja Samuel riensivät innoissaan muurin portille. - Mummi, he huusivat. Tule nopeasti katsomaan. Täältä on tie vuorille!
1270594.jpg
Amanda-mummo juoksi niin nopeasti kuin pienillä kintuillaan pääsi lasten ilon kiljahdusten saattelemana. Hän ei yhtään huomannut, että vauhdissa putosi huivi hartioilta ja esiliinakin siinä tiimellyksessä irtosi  ja jäi lojumaan polulle. Kissatkin nostivat päitään katsoen Amandan menoa kummissaan. -Mouur, ne hykertelivät, sillä kissoilla on tietoa paljon enemmän kuin ihmisillä ja ne saattoivat tästäkin tietää jotain, mitä Amanda osasi vain aavistella.
1270596.jpg
Sulanut lumi oli muodostanut  muurin viereen ikijään palloksi muovautuneena. Ja pallon sisällä oli sininen orkidea, mikä oli ollut Herbert-papan lempikukka. Jääkukka hehkui kesän lämpöä ympärilleen, niin ettei Kuuralehtoon koskaan tulisi talvi, mutta siihenkin liittyi pieni salaisuus, josta Amanda ja lapset eivät vielä tienneetkään mitään...




Parveke saapui Kuuralehtoon
 
Niin siinä sitten kävi, että naapuripitäjässä oltiin oltu kirkkoa rakentamassa, kun yhtäkkiä huomattiin, että rahat eivät riitäkään niin suureen kirkkoon kuin alunperin oli suunniteltu. Tämän vuoksi toinen saarnastuoli jäi käyttämättä. Rakennusmiehet olivat tulleet Italiasta saakka, missä saarnastuoli oli valmistettu ja kokonaisena paikalle kuljetettu, joten eihän sitä missään nimessä enää takaisin vietäisi. Amanda mummo kuuli kirkkomatkallaan puhuttavan saarnastuolista, ja koska Kuuralehdosta puuttui parveke, ilmoitti hän ottavansa vastaan tuon kummajaisen. Rakennusmiehet olivat niin hyvillään tästä ratkaisusta, koska välttyivät näin ylimääräisiltä kuljetuskustannuksilta, että antoivat parvekkeen pilkkahintaan ja kävivät jopa kiinnittämässä sen paikoilleen. Amanda mummo oli sitä mieltä, että siinä se saa pysyä, olivatpa kyläläiset mitä mieltä tahansa. Itsepäinen kuin on.
 


Miten kaivo  saatiin Kuuralehdon puutarhaan

Sehän on selvää, että uteliaisuus Kuuralehdon tapahtumia kohtaan oli saanut kyläläiset halkeamispisteeseen heidän kuultuaan aivan hurjia huhuja ja lopulta he keksivät oivan keinon, miten päästä paikalle katsomaan omin silmin ja ottamaan selvää huhujen todenperäisyydestä.
1330475.jpg
Oliko aivan totta puheet ikuisesta kesästä Kuuralehdon puutarhassa, kun muualla oli täysi talvi?
1327921.jpg
Niinpä joukko kyläläisiä, ne rohkeimmat, saapuivat Kuuralehtoon tuoden Amandalle puutarhan komistukseksi kaivon, jollaiseen idean he saivat eräältä lähiseutujen asukkaalta.
1327924.jpg
Jotta he saisivat kiertää koko puutarhan selvittääkseen puutarhan salaisuuden, he päättivät kokeilla kaivoa jokaiseen kolkkaan etsiäkseen sille näin sopivan paikan, kuten he Amandalle  kertoivat.
1327925.jpg
Sopisiko se portin pieleen?
1327920.jpg
Tai miten olisi talon seinustalle?
1327941.jpg
He rohkeentuivat siirtämään kaivon jopa kaarisillan viereen aivan lähelle porttia, josta oli näkymä outoon laaksoon. Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?
1327940.jpg
Viimeiseksi he veivät kaivon puutarhan perimmäiseen nurkkaan, mutta sieltäkään ei  löytynyt  ratkaisua  näihin  kummallisiin puutarhan tapahtumiin.1327919.jpg
Aurinko porotti niin, että kyläläiset olivat ihan kuumissaan aherrettuaan kaivon siirtämisen kanssa. Koko päivähän siihen oli mennyt ilman, että mitään outoa oli ilmennyt, jos ei katsota oudoksi sitä, että toden totta, puutarhassa oli kuin olikin ikuinen kesä.
1327916.jpg
Ennen lähtöään, joka nyt oli väistämättä edessä, sillä eivät he keksineet mitään syytä jäädäkään, he antoivat Amandalle lahjaksi tuulikellon.
1327918.jpg
Tuulikellon he ripustivat puun oksalle tietämättä, että puu oli Ihmepuu.
1327914.jpg
Ja tuulenhenkäys kiersi läpi puutarhan saaden Ihmepuun oksat värisemään.
1327917.jpg
Tuulikello helkkyi ja kilisi niin kauniisti, ettei kukaan ollut milloinkaan kuullut niin kaunista ääntä.
1327942.jpg
Samassa kummallisen huminan säestämänä kasvoi puutarhaan oudon värinen puu, jossa kaiken lisäksi oli kaksi muista lehdistä poikkeavan väristä lehteä.
1327946.jpg
Se oli Ihmepuun uusi oksa, joka kasvoi sillan viereen kaartuen portiksi sillan yli.
1327939.jpg
Tyynesti Amanda katseli parvekkeeltaan tätä kaikkea touhua pihallaan tietäen, että Herbert oli päättänyt kujeilla kyläläisten kanssa.
1327943.jpg
Kyläläiset säikähtivät perinpohjin ja lähtivät kovalla tohinalla kohti porttia.
1327945.jpg
Lopulta he juoksivat minkä kintuistaan pääsivät eivätkä uskaltaneet ääneen edes lausua sitä mitä epäilivät. Sillä eihän noidista passaa pahaa puhua. Ties mitä heille tapahtuu, jos Amanda heidätkin taikoo. Ja he olivat aivan varmoja, että lähtiessään viimein Amandan puutarhasta, oli kaivon tuuliviirikukko kiekaissut kerran jos toisenkin.
1327928.jpg
Muille kyläläisille he kertoivat jättäneensä kaivon puutarhaan ja samantien poistuneensa Amandan luota uskaltamatta kertoa totuutta, sillä kuka heitä uskoisikaan?




Sohva
3.LUKU

Sohvan tarina

Amandan lapsuuden koti laitettiin myyntiin, koska perilliset olivat Amandan itsensä tavoin jo iäkkäitä eivätkä he enää tunteneet tarvetta vanhan mökin suvussa säilyttämiseen. Mökissä olevat kalusteet kuitenkin haluttiin säilyttää omassa suvussa. Niinpä Amandakin riensi lapsuusaikaiseen kotimökkiin katsomaan, mitä siellä olisi mukaan otettavaa.

Hän oli aina pitänyt sohvasta, joka oli ollut tuvan seinustalla. Siinä hän oli monia öitään lapsena nukkunut, joten sen hän ehdottomasti halusi, vaikka sohvassa ei ollut edes jalkoja ja kovin kulunutkin se oli. Myös koristetappeja puuttui. Ne olivat itse asiassa lähteneet irti Amandan leikkiessä hevosella ratsastamista sohvan käsipuulla. Siitä tapista hän oli aina kaksin käsin pidellyt kiinni hoputtaessan heppaa kovempaan vauhtiin pitkät letit hulmuten ja heppa oli toden totta hirnunut. Voi, kuinka se oli ollut hauskaa. Amanda katseli sohvaa ja päätti ottaa sen mukanaan Kuuralehtoon. Korjatahan sitä pitäisi, mutta se ei varmaan tuottaisi isompia ongelmia.
2061642.jpg
Sohvan oli aikoinaan tehnyt Amandan isä Sakari, joka siihen oli raapustanut nimikirjaimensa. Sakari oli kirvesmies, kuten hänen oma isänsä Aleksander häntä ennen ja kuuluipa hänenkin isänsä kirvesmies olleen. Taidot olivat periytyneet isältä pojalle aina kunkin ottaessa oman poikansa mukaan kirvesmiehen hommiin kylille. Sakari oli ollut haluttu kirvesmies taitojensa ja huolellisuutensa ansiosta. Mutta kyllä hän rahan päällekin ymmärsi ja otti reilun maksun työstään. Olipa sitten kerran taas Sakari kutsuttu rakentamaan "jonniin laista" saunaa naapurikylän hevosmiehelle. Ja rikas oli se talo, jonne sauna piti rakentaa. Eipä aikaakaan, kun sauna oli noussut pystyyn, vain lauteet puuttuivat vielä, kun saunan tilaaja tuli työtä katsomaan. - Jaa jaa, Sakari, hyvää työtä olet tehnyt. Kyllä siinä kelpaa nyt muorien kylpeä ja lotrata, tuumi isäntä ja löi Sakarin kouraan nipun seteleitä ja lähti menemään. Sakari laski rahat eikä ollut ihan tyytyväinen saamaansa palkkaan, mutta meni kuitenkin työnsä loppuun jatkamaan. Viimeistellessään saunaa, hän kuitenkin tuohtui. - Ja oli se kylän rikkain mies ja huonoiten maksaa, hän puhisi iskiessään nauloja lauteisiin. Samalla hän iski sormeensa, mitä ei ollut sattunut sitten pikkupoikana tehtyjen rakentelujen jälkeen. Sakari oli katsellut naulankantaa ja vilkaissut omaa poikaansa Nilsiä, joka vieressä tarkkaili isänsä puuhia. Sakari  iski silmää pojalleen, Amandan veljelle ja tuumi: - Puoli maksua, puoli työtä.  Niinpä hän alkoi hakata nauloja lauteisiin, mutta jätti jokaisen naulan kannan puoli senttiä näkymään laudan pinnasta. -Siinä kelpaa muorien kylpeä ja kelpaa isännänkin istuskella lauteilla, Sakari naureskeli. Sittemmin oli Sakari saanut lempinimen Naula-Sakke, jolla hänet  myöhemmin tunnettiin. Kylillä kiersi myös koko tarina, mistä nimi juontui ja sehän laskettiin tietenkin Amandan veljen Nilsin ansioksi. Kuulema oli saunan rakennuttaja myöhemmin toimittanut ilmaiseksi tavaraa Naula-Sakelle, jottei häntä kitsaaksi päästäisi luulemaan.
2061644.jpg
Mutta kun Amanda nyt tarvitsi korjausta sohvalle, oli se juuri tuon hevosmiehen pojanpoika, joka tuli hätiin. Hän oli myös kuullut tarinan ja tunnisti Sakarin tekemät nimikirjaimet, koska oli samat nähnyt oman mummolan saunan lauteilla. Niinpä hän otti ja laittoi Amandan sohvaan liian paksut jalat ja vieläpä keskimmäiset vinoon. Hän ei tosin ottanut mitään maksua työstään.


Amandan silmään kyllä sattui vähän jalkojen vinous, mutta sohva oli ainakin paikallaan köökissä ja hyvin siinä saattoi istua. Keittipä Amanda kahvitkin miehelle eikä ollut tietääkseenkään, millaista työtä vieras oli tehnyt. Amanda laittoi uuden punaisen kankaan sohvaan. Kelpasi siinä nyt muorin istuskella, hän nauroi.
Ja se punainen kangas sai olla sohvassa niin kauan, kunnes kului puhki monen istujan käyttämänä ja vaihdettiin lopulta uuteen.


4. LUKU

Erik-vävyn salaisuus paljastuu Amandalle

Erik-vävyltä oli saapunut suuren suuri lähetys Sininen Hetki-taloon. Amanda alkoi heti purkamaan pakettia ja mitä sen sisältä paljastuikaan!
1306227.jpg
- Kovasti onkin vävymies huonekaluja hankkinut, kun tällaista rihkamaa lähettelee, päivitteli Amanda, mutta huomasi kohtapuolin, että kyseiset hajuvesipullot olivatkin aitoa kultaa ja hopeaa sekä norsunluuta koristeinaan aitoja helmiä. -Mitenkäs se mies tällaista on käsiinsä saanut, ihmetteli Amanda.
1306228.jpg
Vielä pahempaa seurasi Amandan ottaessa paketista seuraavat tavarat, sillä nyt hän löysi mittaamattoman arvokkaat hopeiset kermakannun ja kaksi sokerikkoa, joissa oli nuppina aidot kristallit sekä kultaisen kuvullisen tarjottimen ja ruokailuastioita, joiden alkuperää saattoi vain arvailla. Ja kyllähän Amanda arvaili. Totta tosiaan!
1306242.jpg
..varsinkin kun seuraavaksi hänen käsiinsä tuli kullasta, hopeasta ja helmistä tehtyjä kaulakoruja useita kappaleita.
1306230.jpg
Vielä hän löysi kattokruunun, jossa oli kultamaalilla tehtyjä maalauksia sekä suuren suuret kristallit koristeina. Pari pienempää kynttilänjalkaa sekä muutama pitsiliina. Amanda tosin ihmetteli, miksi kynttilöitä oli jo poltettu. Eihän sentään kaupoissa palaneita kynttilöitä kaupata. Mitäs kummaa se vävy puuhailee, pohti Amanda.
1306235.jpg
Olipa paketissa myös kaksi hyvin painavaa lampettia. Ja niiden hintaa saattoi vain arvailla, koska olivat silminnähtävästi hyvin, hyvin vanhat. Ja mitä saattoi odottaakaan niiden koristeena olevan kuin kristalleja, värillisiä tosin tällä kertaa... Amanda laittoi ne seinälle ovien molemmin puolin huoneeseen, jonka seinät olivat lampetissa olevien kivien väriset.
1306239.jpg
Otettuaan viimeiset pöytälamput esiin Amanda ei voinut kuitenkaan muuta kuin huokaisten etsiä sopivaa paikkaa kaikille tavaroille.
1306244.jpg
Hän meni Erikin työhuoneeseen katsomaan, tarvittaisiinko sinne lamppuja, mutta mitä hän huomasikaan.. Pöydällä oli kirjoituskoneessa aloitettu kirje. Amanda meni lähemmäksi katsomaan, olisiko kirje sellainen, joka pitäisi pikimmiten lähettää. Ja miksi se ylipäätään oli jäänyt siihen vai olivatko lapset leikkineet isänsä koneella. Kirje oli kuitenkin Erikin kirjoittama ja se alkoi " Min kära syster Emile. Jag är väldigt ledsen för jag måste erkänna dig en sak..."
- Emile, no se on ainakin Erikin sisko, mutta mitäs siinä muuta sitten sanotaan, Amanda hieroi ohimoitaan. Nyt tästä täytyy ottaa selvää. Mutta kukas sen kääntäisi?
1306249.jpg
Amanda ei voinut viedä kirjettä kylään käännettäväksi, koska pelkäsi kirjeen sisältävän liian vaarallista tietoa. Niinpä hän varustautui pitkälle pyörämatkalle lähimmälle sahalle, koska tiesi siellä olevan sahanomistajan, joka oli Uppsalan yliopistossa opiskellut ja tämä osasi varmasti ruotsia eikä tuntisi kirjeen kirjoittajaa.

Koska ei halunnut itseäänkään tunnistettavan, Amanda lähti matkaan aamuvarhaisella pukeuduttuaan Herbert-puolison vanhaan rippipukuun, joka sopi hänelle melkoisen hyvin. Kyläraitin varrella oli muutama nainen kylältä juoruilemassa niitä näitä. -Tuota se rakkaus teettää, huusi toinen hänen peräänsä. Sitä ollaan aamuvarhaisella palailemassa kotikylille immeisen luota, he käkättivät. Amanda tirskahteli itsekseen. Tietäisittepäs vaan, hän hihitteli polkiessaan varmuuden vuoksi vimmattua vauhtia ohi kylän. Ainakin valeasu oli onnistunut, hän mietti.
1306243.jpg
Saatuaan tiedon kirjeen sisällöstä, Amandan mieli oli raskas. Olihan hän epäillytkin Erikin toimia, mutta varmuus niistä oli melkoinen taakka kannettavaksi. Erik oli kirjoittanut siskolleen Emilelle joutuneensa ottamaan entisen sukunimensä tilalle sukunimen Blåstund Sininen Hetki-talon nimen mukaan, koska oli joutunut vaikeuksiin erinäisissä kauppapuuhissaan, joista oli parempi, ettei kenelläkään hänen läheisellään olisi tarkempaa tietoa. Oli hyvin mahdollista, että hän joutuu olemaan pitkään matkoilla, joten apu hänen perheelle olisi enemmän kuin suotavaa, koska Amanda on jo hyvin iäkäs ja tarvitsee apua yhdessä ja toisessa puuhassa ja Fia niin suojattua elämää elänyt eikä tiedä mistään tuon taivaallista, joten voisiko Emile ajatella mitenkään saapuvansa heidän avukseen...
-Pah, sanon minä, tuiskaisi Amanda. Jos kuka tässä tarvitsee nyt apua, se olet sinä vävy-rukkani.

Amanda oli aikoinaan ihmetellytkin Erikin halukkuutta vaihtaa oma sukunimensä tähän kummalliseen talon nimeen. Tosin usein vanhojen talojen nimi otettiin käyttöön perheelle, joka taloon muutti, joten sinänsä muutos ei ollut kenenkään mielestä ollut liian outo. Talo oli kautta aikojen tunnettu Sininen Hetki nimellä eikä kukaan enää muistanutkaan Erikillä muuta nimeä olleenkaan. Erik oli ottanut käyttöönsä kuitenkin ruotsinkielisen Blåstund muunnoksen nimestä, mikä oli tietysti järkevää, koska hän kuljetti rahtia laivallaan pääasiassa muihin pohjoismaihin ja joutui paljon tekemisiin ihmisten kanssa, jotka arvostivat häntä enemmän ruotsalaisen nimen perusteella. Amandan mielestä selitys oli ollut naurettava, mutta ei hän sitä vävylleen tuolloin ollut ääneen viitsinyt mainita. Eikä tällä hetkellä asia naurattanut Amandaa tippaakaan.
1306251.jpg
Kekseliäänä ihmisenä Amanda päätti, että pälkähästä päästään, kunhan lukee kirjoja. Niistä löytyy takuulla ratkaisu, joten Amanda kiirehti kauppaan ostamaan kaikki kaupan kirjat ja laittoi ne laatikkoon pyörän tarakalle ja koriin. Muuten hän ei olisi voinut ostaa niin paljon kirjoja.
1306253.jpg
Kotona hän jätti pyörän Sinisen Hetken seinustalle ja riensi oikopäätä sisälle kirjoineen.
1306256.jpg
Tärkein kirja jäi kuitenkin epähuomiossa laatikkoon.
1306257.jpg
Amanda kaatoi kirjat lattialle ja yritti päättää, mistä kirjasta saisi eniten sellaista tietoa, mitä nyt tarvittiin...


5.LUKU

Vieraita kutsutaan kylään

Amanda oli aikoinaan pyytänyt Nils-veljensä tyttärensä Sofian kummiksi, ja Nils oli  tietysti pitänyt asiaa kunniatehtävänään. Hän oli pitänyt aina Fiaa kuin omana tyttärenään. Niinpä hän kyläillessään Amandan luona  tervehtimässä Fian lapsosia sattui huomaamaan, että Sininen Hetki kaipasi yhtä sun toista tavaraa. Nils kertoi huolestuneena Amandalle, että mies jonka kanssa hän kauan sitten joutui riitoihin ja joka joutui vankilaan tekojensa vuoksi, oli nyt pääsemässä vapauteen ja sitä päivää Nils ei halunnut kohdata, kun joutuu miehen kanssa vastakkain. Sitä, mikä oli ollut Nilsin osuus asiassa miehen vankilaan joutumisessa, ei Amanda halunnut tietää. Mitäpä niitä vanhoja muistelemaan, hän tuumi. Nils kuitenkin pahaa aavistellen halusi lahjoittaa Fialle rahansa - vielä elinaikanani, kuten hän sanoi vakavana. Joten vaimonsa Helmin tietämättä hän oli tilannut Ruotsista kalusteita, jotka toimitettiin Siniseen Hetkeen. Nils vannotti, ettei Helmille saa ikikuuna päivänä kertoa, keneltä tavarat ovat peräisin. Sen tiedon saatuaan, hän saapuu tänne repimään viimeisetkin tapetit seinistä, sano minun sanoneen, Nils opasti Amandaa. Ja mikäs siinä muu auttoi kuin luvata pysyä hiiskahtamatta koko asiasta.
1293969.jpg
Turkoosiin huoneeseen Nils oli tilannut ruokapöydän, koska ajatteli siinä pidettävän juhlavammat ateriatilaisuudet jouluna ja muina pyhinä. Pöytä oli tarpeeksi suuri isollekin porukalle. Tuolit olivat vain siinä hötäkässä Nils unohtanut kokonaan. Amanda oli saanut Fian Ranskasta lähettämän tekeleen laitettua siihen kuntoon, että Nils viimeisteli työn kiinnittämällä lampun kattoon.
1293967.jpg
Ihan kelvolliselta se Nilsin mielestä näytti Amandan epäillessä lampun näköä.
Mutta tietäähän sen, ettei Nils milloinkaan arvostele tytön tekemisiä, tiesi Amanda.
1310084.jpg
Oli kulunut jokunen aika siitä, kun Amanda oli tutkinut kirjoista keinoa pelastaa vävynsä pinteestä, mihin tämä oli ilmiselvästi joutunut. Kirjat olivat täynnään mitä ihmeellisimpiä juonenkäänteitä, joten Amanda päätteli, että juonittelemalla tästäkin selvitään. Niinpä hän käytti rohkeasti mielikuvitustaan ja kutsui kaupungin nimismiehen päivällisille ja laittoi monen sortin tarjoilut. Olipa hyvä onni, että Nils oli ymmärtänyt lahjoittaa Fian kotiin astiaston ja pöydän, sillä nyt ne olivat enemmän kuin tarpeeseen.

Amanda ompeli itselleen tätä kutsuvieraan kyläilyä varten uuden mekon, sillä eihän hän halunnut näyttää köyhältä vaan piti osoittaa nimismiehelle, että hän oli perinyt Herbert-puolison jälkeen tältä ison omaisuuden. Niinpä hän heitti vanhanaikaisen hamosensa syrjään ja teki mekon yhdestä lukemastaan kirjasta kuvaillun mallin mukaisesti.

Lapset olivat riemuissaan saadessaaan näin herkullisen aterian eteensä. -Nyt on juhlat, he kiljuivat ja pomppivat, mutta Amanda opasti, mitä he saisivat ja mitä eivät saisi puhua vieraan kuullen.
1310085.jpg
Lapset istuivatkin siivosti vieraan aikana syöden nätisti Amandan kertoessa nimismiehelle kamalaa tarinaa, mikä oli kohdannut hänen tyttärensä perhettä. Liekö nämä lapsiparat nyt orvoiksi joutuneet, kun perheestä ei ole tietoa. On kuulunut hirvittäviä uutisia satamatyöläisten taholta, että Erikin laiva on joutunut merirosvojen saaliiksi ja Erik vangiksi omaan laivaansa ja mikä pahinta, on Erikin nimeä väärin käytetty erinäisissä asioissa, joita.. köhöm.. ei tässä pienten korvien kuullen voi ääneen mainta.
1310108.jpg
Tässä on Erikiltä tullut viimeisin viesti kotiin Amandalle. Kyllähän nimismies ymmärtää, viisas ja oppinut ihminen kun on, mitä Erik tällä haluaa viestittää kotiin. Kun ei suoraan voi sanoa, vanki kun on. Nimismieshän on kouluja käynyt ja muutenkin niin älykäs. On kuulemma ennenkin auttanut pulaan joutuneita ihmisiä, niin olen kuullut kerrottavan, joten uskaltauduin pyytämään vaatimattomalle päivälliselle luoksemme. Ja jos mitenkään voisin neuvoa pyytää, niin voisikohan nimismies mitenkään opastaa miten menetellä?  Kylläpä nimismies päivitteli surkeaa kohtaloa, joka oli kohdannut näiden pienten lasten vanhempia ja Amandaa, joka joutuu nyt lapset kasvattamaan.
1310087.jpg
Toisaalta nimismies röyhisti rintaansa saatuaan tällaisen luottamuksen osoituksen Amanda-rouvalta, että oikein neuvoa pyytää häneltä. Mutta maittava ateria odotti, joten jospa ensin syötäisiin ja mietitään myöhemmin, mitä tehtäisiin.
1310068.jpg
Päivällisen jälkeen Amanda näytti nimismiehelle taloa, jotta vieras näkisi, millaista talossa oli. Kyllähän Amanda tiesi, että kylällä naiset piirittäisivät nimismiestä heti udellen, oliko tämä kierrellyt talossa ja millaista siellä oli. Ja pitihän nimismiehelle näyttää, ettei Sinisen Hetken isäntäväki köyhää ollut. Lunnaita ne merirosvot vaativat, ties koko laivan aikoivat varastaa ja miten sitten miehistölle käy. Onko enää hengissäkään koko sakki.

Sopivasti oli saapunut Nilsin tilaamat kalusteet taloon, jotta huoneet eivät olleet ihan tyhjilllään..
1310064.jpg
Fian hienoille hajuvesille oli oma pöytä, jonka ääressä saattaisi itseään peilailla ja helyjä kaulaansa sovittaa. Mikäli pääsee milloinkaan kotiin, tyttöpahanen.
1310066.jpg
Lipastokin löysi paikkansa makuuhuoneesta. Ja kyllä olikin Nils kauniin lipaston saanut hankittua. Vielä jos siihen päälle saisi valokuvat perheestä laitettua, nyyhki Amanda nimismiehen katsellessa ympärilleen silmät pyöreinä..
Amanda oli ehtinyt ommella mitä kauniimpia pitsisomisteisia lakanoita, jotka nyt täyttivät lipaston laatikot.
1310052.jpg
Niin niin, tuleekohan tänne enää kukaan nukkumaan, pohti Amanda nimismiehelle huokaillen.
1310090.jpg
Amanda kutsui nimismiehen kahvipöytään ja tarjosi tilkan vettä väkevämpää, sillä kovastihan se vieraan voimille otti tällainen päivitteleminen.
1310114.jpg
Lopulta Amanda haki nimismiehelle näytettäväksi kirjeen, joka muka oli tullut hänen tyttäreltään sieltä jostakin. Fia oli heiteillä Ranskassa, hänet oli jätetty johonkin satamakaupunkiin, koska merirosvot eivät olleet jaksaneet kunnella lasten kiljumista ja katsoa juoksentelua laivalla.
1310093.jpg
- No totta maar, sopersi nimismies. Kyllähän sitä nyt aina jotain on tehtävissä, onpa niin hyvinkin, nyt kun Amanda kertoi asioiden oikean laidan. Eipä olisi arvannut, ei toki. Mitenkäs se ylipäätään näin oli päässyt käymään, niinhän se on - tuota - viisas mies tämä vävykin, joopa joo, mutta kyllä ne rosvot ovat kanssa oikeita kelmejä nykyään. Ei sitä ennen muinoin mitään tällaista päässyt tapahtumaan, eipä vaan. Oli silloin kunnon nimismiehet, joita rosvot pelkäsivät ja kovat oli rangaistukset, kun kiinni jäivät. Nykyään lepsuillaan kaikesta, ettei mitään enää kunnioiteta. Mutta kyllähän hän vielä on voimissaan ja tekee kaikkensa, jotta saa langat käsiinsä. Niin, eiköhän tuota, saada perhe vielä kotiin. Hän, nimismies, menee vaikka itse hakemaan omin käsin ja tuo heidät Amandan luokse.

Mitäpäs siihen Amanda muuta saattoi sanoa kuin, että olisi tosi kiitollinen, mikäli nimismies mahtoi asialle jotakin. Vuolaasti hän kiittelikin nimismiestä tämän kärsivällisyydestä ja ymmärtäväisyydestä Amandan huolia kohtaan. On se hyvä, että on vielä kunnon miehiä, jotka laittavat maailman oikealle tolalle. Amanda oli tosin pahoillaan siitä, että joutui näin kovin paljon palturia latelemaan nimismiehelle, mutta eipähän tämä siitä kärsimään joutuisi. Mainetta vain kohentaisi kyläläisten keskuudessa, kun saisi pörhistellä rintaansa moisella sankariteolla, kunhan ensin saisi kaikki palaamaan kotiin. Amanda oli hyvin tyytyväinen lukemiinsa kirjoihin, joista löysi keinon, millä päästää vävy pälkähästä ja selvittää tämän töppäilyt, jotta Fia ei joutuisi lastensa kanssa kärsimään. Nyt ei Amanda vonut muuta kuin jäädä odottelemaan, että nimismies puhdistaisi Erikin maineen kertoessaan tämän merirosvojen vangiksi joutumisesta. Tokkopa tämä lähtisi Erikiä sentään itse hakemaan, se tietäisi peitetarinan paljastumista, mitä Amanda ei uskaltanut edes ajatella tapahtuvan.


6.LUKU

Erik saapuu kotiin

On mennyt pitkä tovi siitä, kun Amanda oli kuullut mitään uutisia tyttärestään ja tämän perheestä. Hänen  mielensä oli huolesta mykkänä.
1402661.jpg
Pientä lohtua hänelle soi kaunis ruusukimppu, joka eräänä päivänä oli hänelle kaupan lähetti toimittanut ja jonka hän oli laittanut uuteen maljakkoon.
1403217.jpg
Päivät pitkät hän istui kiikkustuolissa ja katseli ihanasti tuoksuvia ruusuja, jotka eivät lopahtaneet, vaikka tunnit vaihtuivat päiviksi ja päivät viikoiksi. Eipä hän huomannut edes ihmetellä keneltä ruusut olivat peräisin.
1402547.jpg
Mutta kuten kaikki odotus, päättyi tämäkin hiljaiselo aikanaan ja yhtäkkiä oli Sinisen Hetken sali elämää ja ääniä tulvillaan. Sisarukset tapasivat toisensa ja isä lapsensa. Kaikki kiljuivat ja puhuivat yhteen ääneen, eikä kukaan kuullut, mitä toinen sanoi. Niinpä jätämme heidät riemuitsemaan toistensa seurasta ja kurkistamme, mitä olikaan tapahtunut ennen tätä iloista jälleennäkemistä.
1402651.jpg

Ollessaan matkalla Englannista Ranskaan hakemaan perhettään, Erik löysi satamasta lapsensa lastenhoitajan kanssa laivoja katselemasta. Lapset tietysti odottivat isänsä laivaa saapuvaksi. Lapset kapusivat laivaan sillä aikaa, kun Erik päätti hakea vaimonsa Sofian ja pikkuisen Greta-tytön heidän väliaikaisesta Ranskan kodistaan. Mutta kuinka ollakaan, satamassa hän sai kuulla, että joku nimismies oli kysellyt häntä useana päivänä satama-aluetta päivystäen, milloin Erikin laiva saapuisi. Ei siis tullut kyseeseen, että Erik olisi jäänyt satamaan hetkeksikään. Hän suuntasi kohti Helsinkiä aikomuksenaan jättää lapset hoitajansa kanssa kotimaahan, josta nämä sitten voisivat mennä toisella laivalla kotiin.
1402522.jpg
Helsingissä etsiessään laivaa, joka olisi menossa pohjoiseen, Erik tapasi Norjasta tulleen vanhan viikinkisuvun jälkeläisen, Arween. Heidän siinä turistessaan paljastui, että Arwee oli hyvin, hyvin kaukaista sukua myös Erikille, kauppiassuvuista molemmat lähtöisin. Arwee pyysi Erikiä palkkaamaan hänet laivalleen kokiksi, hyvä kokki kuulema olikin. Nyt hänellä oli määränpäänä Egypti, jossa hän aiemmin oli käynyt ja kohdannut siellä kauniin vaaleahiuksisen matonkutojanaisen, jota ei saanut pois mielestään. Oli aikonut lähteä tuon naisen etsimään. Erikiä moinen tarina kovin kummastutti eikä hän aluksi suostunut moiseen tuumaan, mutta kun hän kuuli Arween kuiskuttavan aarteista, mitkä Egyptissä odottivat löytäjää, alkoivat Erikin silmät hehkumaan.
1402520.jpg
"Siellä on valtaistuimia, jotka ovat niin painavia ja täyttä kultaa, ettei niitä jaksa kymmenenkään miestä kantaa",  supisi Arwee. Ja niinpä oli Erikin suunnattava laivansa keula kohti tuntematonta seikkailua.
He purjehtivat pitkin meriä kaukaiselle Välimerelle asti Port Saidin satamaan ja sieltä Suezin kanavan läpi Punaiselle merelle. Onneksi kanava oli jokunen vuosikymmen aiemmin rakennettu, muuten olisi pitänyt kiertää Hyväntoivonniemen kautta vaarallista merireittiä koko Afrikan ympäri. Suezin kanavan läpi purjehtimiseen heiltä meni lähes vuorokausi, vaikka matka ei pitkä ollutkaan. Erik kulutti aikaansa kuuntelemalla Arween tarinoita Egyptin muinaisista aarteista, ja hän alkoi epäillä, ettei Arwee  ollut ensimmäistä kertaa matkassa. Tosin siinäpä oli kokenut kaveri tällaiselle matkalle mukaan. Ei tarvinnut itse pohtia asioiden sujumista. Hän toki poimisi myös aarteita mukaansa, sehän oli itsestään selvää. Jokin palkkio kai tällaisestakin tuli itselle suoda.

Arwee löysi kuin löysikin matonkutojanaisen mukaansa, ja he ottivat lastiksi muutaman maton palkaksi naisen tekemästä työstä mattokauppiaalle. Tosin hieman epämääräisten sattumien kautta, nämäkin matot jäivät sittemmin Erikille.

Yön pimeinä hetkinä Arwee johdatti Erikin läpi sokkeloisten kujien kaupungin laidalle. Sieltä he löysivät tummiin pukeutuneita miehiä kameleineen. Arwee puhui heille jotain vierasta kieltä, josta Erik erotti yksittäisiä sanoja " Masá alkheir.. Ashara, ashara!..Mumkin?.. Jalla, jalla!.. Shukran.. Bikäm? Desbah ala kheer.." Lopulta kymmenkunta miestä liittyi heidän seuraansa Arween ojennettua heille seteleitä maksuksi. Isona joukkona he vaelsivat yön pimeydessä vain tähtien tuikkiessa taivaalla. Kuu riippui taivaalla asennossa, missä Erik ei ollut sitä aiemmin koskaan nähnyt, vaikka paljon olikin meriä seilannut. Taivasta hän ei kuitenkaan joutanut vilkuilemaan pitempään, sillä  nuo outoa kieltä puhuvat miehet johdattivat heidät pimeään pieneen käytävään, jossa ei mahtunut täydessä pituudessa seisomaan eikä kunnolla hengittämään. He ähelsivät itsensä läpi pimeän hikisen, käytävän ylös ja taas alas ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes vihdoin he seisahtuivat jonkin aivan uskomattoman näyn eteen.
1402899.jpg
Siinä makasi muumio viidettä tuhatta vuottaan samassa paikassa ikuisen hiljaisuuden vallitessa. Miesjoukkio ryhtyi nopeasti, mutta äänettömästi tarttuen tavaroihin, kuljettamaan niitä ulos pimeästä läkähdyttävän kuumasta hautakammiosta.
1402524.jpg
Ei ollut aikaa valita, mitä tahtoi, mutta Erik sai mielestään arvokkaimmat, mitä odottaa saattoi. Siinä ne olivat: Muinaiset tuhansia vuosia haudassa piilossa olleet aarteet. Ei ollut Arwee häntä turhaan tänne tuonut. Miehet kuljettivat hänen laivalleen Tutankhamonin valtaistuimen, josta Arwee oli kertonut. Täyttä kultaa, aivan kuten oli kerrottu ja repivätpä he irti tuolin viereen kiinnitetyt soihdun pitimetkin, mitkä siinä kiireessä hukkuivat jonnekin. Oli joku kantajista yrittänyt niitä itselleen saada, mutta Erik sai lahjottua miehen luovuttamaan ne itselleen. Erik sai myös Kuningas Ramsesin patsaan. Kultaa, kuten arvata saattaa. Miehet kantoivat laivaan myös muumion, vaikkei Erik tiennytkään, mitä sillä pitäisi tehdä. Toiko mokoma vielä huonoa onnea hänelle ja laivamatkalle? Sillä pitkä oli vielä matka takaisin ennen kuin saattoi turvassa sanoa olevansa.
1402528.jpg
Juostessaan pois synkästä haudasta hän tarttui kompuroidessaan lasiseen esineeseen, joka siinä rytäkässä meinasi kaatua kumoon. Ymmärtäessään, että jaksaisi esineen itse kantaa, hän otti sen syliinsä ja ahtautui läpi  käytävien viileään yöhön Egyptin taivaan alle. Hän veti syvään henkeä. Nyt odotti kiireinen kotimatka.
Ennen laivan pääsyä lopullisesti Egyptin vesiltä Arwee sai käsiinsä arabiankielisen lehden.
1402602.jpg
Siinä kerrottiin haudanryöstöstä, mikä oli paljastunut vastikään paikallisen Khan-el Khalilin basaarialueelle myyntiin tulleiden tavaroiden ansiosta. Niin uskomaton oli tarina, etteivät sitä paikallisetkaan uskoneet. Että muka kaksi valkonaamaista haamua oli yöllä laivalla seilannut pyramideille ottaen valtaansa suuren joukon beduiineja, jotka noiduttuina kantoivat aarteet hiekka-aavikolla odottaneeseen laivaan. Basaarialue raikui naurusta tuollaisen uutisoinnin ansiosta, kun joukosta joku lukutaitoinen heille tarinan kertoi. Mutta kuinka ollakaan, yksi ja toinenkin basaarikauppiaista rikastui käsittämättömällä tavalla.
Mutta tällöin Erik ja Arwee olivat jo kaukana.
1402565.jpg
Tällä välin lastenhoitaja, ranskatar Lylah, jonka nimi lasten suussa oli taipunut Liliksi kierteli taloa, mikä muuttui nyt myös hänen kodikseen. Hän peitti kauhistuneena silmänsä mentyään keittiöön. -Ca alors! Hän huudahti nähdessään sotkun.
1403091.jpg
Sillä kamalalta näytti keittiössä. Kuin maanjäristys olisi iskenyt taloon.

Amandan rynnätessä keittiöön tervehtimään lastenhoitajaa tämä kapsahti ottamaan hänet syleilyynsä ja pussata mäjäytti Amandaa poskelle kiljahdellen: Bonjour! Je suis Lylah! Mais non, tu est la mere de Sophie! Ca va?
1402599.jpg
Eikä Amanda ehtinyt sanaakaan sanoa, kun sai pusun toisellekin poskelleen ranskankielisen pajatuksen myötä.
1402607.jpg
Amanda oli niin onnellinen saatuaan tyttärenlapset kotiin. Niin, mutta hetkinen! Missäs oli Sofia? Ja pikkuinen Greta?
1402560.jpg
Erik kertoi tarinan, miten merirosvot olivat hänet laivoineen kaapanneet ja pakottaneet satamiin ja maihin, joihin hänellä ei ollut ollut aikomustakaan mennä. Olivat ryöstelleet mahtavan arvokkaita aarteita ja täyttäneet hänen laivansa ryöstösaaliilla ja uhanneet heittää hänet mereen, mikäli hän ei alistuisi heidän tahtoonsa. Hän oli saanut elää leivällä ja vedellä laivan ruumassa. Miksi he eivät olleet häntä heittäneet mereen, ei ollut hänelle selvinnyt. Mutta kuinka ollakaan, yksi toisensa jälkeen olivat merirosvot sairastuneeet johonkin outoon kuolettavaan tautiin ja lopulta Erikin oli pitänyt itse heivata heidät meren syliin. Niin jäi merirosvojen saalis hänelle. Mutta tilaisuutta hakea Fia lapsensa kanssa Ranskasta, niin sitä hänelle ei ollut tullut!
1402545.jpg
Eikä kukaan tiedä tänä päivänäkään, mitä aarteita on Sinisen Hetken eräässä huoneessa


7.LUKU

Lili panee tuulemaan

Päiviteltyään aikansa Sinisen Hetken siivoa, Lili huomaa olevansa ainoa, joka voi tehdä asialle jotakin. Niinpä hän käy pikaisesti kyläkaupassa ostaen ensitöikseen monenlaisia ruokatarvikkeita, jotta saisi aterian loihdittua perheelle.
1415516.jpg
Kyläkaupassa tietysti ihmetellään tätä ulkomaaneläjää, joka ei osaa sanaakaan suomenkieltä eikä häneltä näin ollen voida kysellä Sofia-rouvasta mitään. Kyläläisiä kiinnostaisi ilman muuta tietää kaikki tapahtumien käänteet, ja heitä harmittaa, ettei Lili voi tyydyttää heidän uteliaisuuttaan.
1415585.jpg
Kyläläiset kuitenkin saavat Lilistä hyvän käsityksen, koska huomataan hänen olevan erittäin pystyvä ja käytännönläheinen ihminen, joka laittaa Sinisen Hetken elämän järjestykseen. Erik antaa Lilille vapaat kädet sisustaa talo mielensä mukaan, kunhan ostaa kaiken omiin nimiinsä eikä Erikin nimi näy tavaroiden omistajana. Niinpä Lili hankkii yhtä ja toista tarpeellista keittiöön, jotta ruoanlaitto olisi edes jotenkin mahdollista, ja tarvitsevathan astiat säilytyspaikankin.
1415542.jpg
Lili rakastaa ruoanlaittoa, joten tuon tuostakin hän loihtii mitä herkullisimpia aterioita...
1415532.jpg
...ja pöydän hän kattaa täyteen ruokia, joihin ei ole Sinisessä Hetkessä totuttu.
1415587.jpg
Ostoskori oli aina täynnä vihanneksia keittiön lattialla ja milloin se tyhjeni, kiiruhti Lili kauppaan lisää ostamaan. Laulellen ranskankielisiä lauluja, hän kuljeskeli hameenhelmat hulmuten kylänraittia.
"J´ai ouvert ma fenetre, pour laisser entrer le soleil, pendant que tu dormais, A poing fermes...L´amour est un soleil qui m´a souvent chauffe le couer...", hän lauleskeli.
1415494.jpg
Lili tilaa ihmetystä herättäviä, mitä kummallisempia ja turhempia asioita myös, kuten tämän orkideaa muistuttavan kukkasen. Kyläkaupassa kummastellaan outoa kukkaa, jonka kauppias käärii paksuun paperiin, ettei se kotimatkalla palellu. -Kai sillä tyttöhuppanalla on koti-ikävä ja haluaa tuoda jotain, mikä antaisi kodin tuntua Siniseen Hetkeen, tuumailee kauppias muille asiakkaille, jotka norkoilevat kaupassa ihan ajankulukseen ilman sen kummempia ostotarpeita. Kauppias epäilee kyläläisten odottavan, että näkisivät Lilin saapuvan kauppaan ja sen vuoksi kuluttavat aikaansa kaupassa. Siitäpä saa kauppias mieleensä, että voisi laittaa tuon joutilaisuudenkin rahoiksi, ja niin hän alkaa myymään vastapaahdettua kahvia odottelijoille, jotka näin saavat syyn viipyä kaupassa pitempään.
1415471.jpg
Ihmetystä ei herätä ainoastaan Lilin ostokset vaan huomataan myös Erikin käyvän vaatehankinta-asioissa ostoksilla. Mukaansa kaupasta Erik valitsee tummansinisen puvun liiveineen sekä rusetin ja solmion. -Kylläpäs sitä ollaan niin tyylikkäitä uusissa vaatteissa, myyjätär kehuu. Ihan kuin olisitte juhliin lähdössä? Mitenkäs se..?
-Kiitos, otan nämä, keskeyttää Erik ja poistuu nopeasti samaa tietä kuin oli tullutkin.
Juorut saavat siivet alleen, kun porukalla pohditaan, mitä on mahtanut tapahtua. Tuleekohan Sofia kotiin enää ollenkaan? Miksi hän ei tullut muun perheen mukana? Ja miten Sinisessä Hetkessä oikein eletään, vieras nuori nainen saman katon alla!
1415469.jpg
Tyytyväisenä elämäänsä Lili hankkii kalusteita myös talon muihin huoneisiin. Onhan se ennenkuulumatonta, ettei perheen lapsilla ole vuoteita, missä nukkua. Niinpä hän tilaa Cocosta sängyt pojille. Eipä ole moista ennen nähtykään näillä main. Että sängyt päällekkäin? Onhan se perin outoa. Mutta hänhän onkin Ranskasta tullut.

1415509.jpg
Alimmaisen kerroksen roosaan saliin Lili osti sohvan, jolle Erik heti istahti. -Onpas mukavaa saada sohva, hän tuumiskeli Johanille, joka kurkisteli sohvan takaa.
1415612.jpg
-Hmm, kyllä meitä on onnistanut, kun saimme Lilin luoksemme, Erik hymisi. -J´adore Lili, vastasi Johan, joka oli oppinut ranskaa ollessaan niin kauan Lilin hoivissa. -Vai s´ador, nauroi Erik ja katsoi Liliä, joka puolestaan katseli tätä perheidylliä hymy huulillaan.
1415546.jpg
Illemmalla lasten jo nukahdettua, Lili kattaa kahvin Erikille ruokasalin pöydälle, jolle hän on myös hankkinut kukkamaljakon.
1415591.jpg
-Assieds-toi, Erik kehoittaa, kun Lili tuo tarvikkeita huoneeseen.
1415573.jpg
Niinpä Lili istahtaa pöydän ääreen juomaan itsekin kupposen kahvia. Ilta vierähtää siinä heidän istuskellessaan.
1415498.jpg
Erikin tietämättä oli Lili palkannut miehiä kunnostamaan Sinisen Hetken kellaritilaa Erikin työhuoneeksi, koska aiempi työhuone vaikutti hänen mielestään liian pieneltä. Pienemmän huoneen hän aikoi kunnostuttaa itselleen, koska ei halunnut itselleen näin suurta huonetta eikä näin kauas muun perheen asumistiloista. Lili kutsui Erikin katsomaan tulevaa työhuonettaan, mikä vaikutti ihan mukavalta keskeneräisyydestä huolimatta. -Assieds-toi, sanoi Lili Erikin mennessä työpöytänsä ääreen.
1415505.jpg
Erik istuutui pöytänsä ääreen ja huomasi Lilin hankkineen hänen pöydälleen puhelimenkin.
1415634.jpg
-Merci, kiitteli Erik Liliä. Tu est super! -Bon anniversaire, Erik, onnittelee Lili, sillä nyt oli kuin olikin Erikin syntymäpäivä. -Et bien dis donc, vastaa Erik, joka oli kokonaan unohtanut syntymäpäivänsä. -C´est gentil.
 1415637.jpg
Ja kuten Ranskassa on tapana, Lili onnittelee Erikiä poskisuudelmin.
1415642.jpg
Jossain kaukana tästä harmonisesta hetkestä onnellisen tietämättömänä viettää aikaansa Sofia-rouva, joka on ranskalaistunut ulkoasuaan myöten niin, että epäilee ettei Erik tuntisi häntä edes jos nyt näkisi hänet.

8.LUKU

Dagmar saapuu Kuuralehtoon

Usean viikon ajan Amanda on saanut ihastella oven eteen saapuvia kukkalähetyksiä. Mielessään hän on epäillyt niitä Herbertin aikaansaannoksiksi, vaikka mieltä kaihertaa toinenkin ajatus kukkien alkuperästä. Mutta koska kukkalähetyksissä ei ole mitään viestiä, hän yrittää olla ajattelematta koko asiaa, vaikka se onkin hieman vaikeaa, koska kukkia on joka puolella.
1423633.jpg
Hän laittoi orkidean olohuoneen lattialle sen ison ruukun vuoksi.
1423643.jpg
Pelargoniat Amanda laittoi keittiön ikkunalle.
1415651.jpg
Kesäkukkia oli tullut valtava määrä, jonka vuoksi Amanda istutti ne ikkunalaatikkoihin.
1423640.jpg
Ahertaessaan kukkien kanssa, Amanda kuuli kuiskuttelua puutarhan perältä.
1423620.jpg
Hän huomasi siellä Lilin Erikin seurassa. Heidän läheisyytensä ei voinut jäädä Amandalta huomaamatta.
1423618.jpg
Viimeinen asia, minkä Amanda olisi halunnut tehdä, oli tullut nyt ajankohtaiseksi.
Hän riensi rivakasti puhelimen luokse.
1423678.jpg
Amanda oli pakotettu kutsumaan Herbertin sisko, Dagmar, luokseen asumaan ja pitämään silmällä Erikiä ja Liliä, vaikkei tätä Dagmarille ääneen sanonutkaan. Amanda kyllä epäili, että Dagmar pitäisi silmällä yhtä sun toista muutakin asiaa, mutta huolimatta siitä, että Dagmar pistäisi nenänsä todennäköisesti myös Herbertin perintöosuuteen, Amanda ei voinut muutakaan. Oman tyttären vuoksi oli oltava valmis myös uhrautumaan.
Dagmarin saavuttua, Amanda esitteli hänelle ajatellun huoneen, joka sijaitsi Erikin työhuoneen vieressä, koska muualla ei nyt yksinkertaisesti ollut tilaa,  selitti Amanda Dagmarille. Mutta mahtoi hänellä olla taka-ajatuksia Dagmarin huoneen sijainnin kanssa. Siitä oli helppo pitää silmällä työhuoneen tapahtumia ja huoneeseen menijöitä. Amanda oli varma, että Dagmarin katseelta ei välttyisi mikään, ei varsinkaan, jos se olisi Dagmarin mielestä hiukankaan epäilyttävää ja sopimatonta.
1423615.jpg
Dagmar oli tuonut lapsille karamelleja ison kulhollisen. Sepäs olikin harvinaista herkkua lapsosille.
1423616.jpg
Heidän salissa tarinoidessaan ja kuulumisia vaihtaessaan, Amanda kertoi, että heillä asui ranskalainen lastenhoitaja. - Etteivät nyt aivan päät mene pyörälle..., aloitti Amanda. -Niin, niin, jatkoi siihen Dagmar aivan kuin arvaten Amandan mietteet. -Kyllähän se niin voi olla. Hyvinkin niin. He täydensivät toistensa lauseet ihan, kuten Herbert ja Amanda aikoinaan olivat tehneet rupatellessaan. Ja totta oli myös, ettei lasten kuullen sopinut ihan kaikkea ilmoille päästellä. - No, jospa minä sitten tästä lähtien huolehdin lasten opetuksesta, päätti Dagmar. Lili voi ottaa huolehtiakseen kauppa-asiat sekä kokkaamisen. Laitamme tuonne minun huoneeseeni hieman sijaa opetusta varten. Huone on kyllä siihen tarpeeksi iso.
1423680.jpg
Helpottuneena osittain Dagmarin avusta tädit riensivät Kuuralehdon keittiöön, jossa Amanda tarjosi vaatimattoman aterian ja pullakahvit. Dagmar toi Amandan mieleen niin elävästi Herbertin, että Amandan sydäntä kouraisi. Nämä olisivat olleet täysin toistensa näköiset, jos olisivat siinä rinnatusten istuneet.
1423626.jpg
Dagmar ei voinut olla huomaamatta keittiössä olevaa pullorivistöä eikä Amandan hameen alta pilkottavaa housunlahjetta. Ja kyllä hän huomasi Amandan ottavan yhdestä pullosta tilkkasen lasin pohjallekin, vaikka Amanda luulikin, ettei Dagmar huomaisi. -Pitäisiköhän sinun hieman ryhdistäytyä, huolehti Dagmar.
1423625.jpg
Kahvit juotuaan Dagmar laittoi olohuoneen ikkunaan mukana tuomansa pitsiverhon.
1423630.jpg
Pöydällä olleen kukan hän siirsi ikkunalle. -Hieman ovat ikkunanpielet päässeet ränsistymään, Dagmar huomautti. Niitä täytyy maalata. Eikös siltä Herbertiltä jäänyt rahaa sen verran, että talon saa pidettyä kunnossa? On kyllä ilmestynyt yhtä sun toista muuta, mikä ei aina ole niin... välttämätöntä.... Mikäs se näitä kukkiakin niin mahdottomasti saa hankkimaan? Siihen ei Amanda uskaltanut sanoa mitään, koska pelkäsi lisää kukkia saavansa, koska niitä tähänkin asti oli yltäkylläisesti saapunut. Mistä ihmeestä ne ilmaantuivat? Pystyisikö Herbert tuollaiseen ihmeeseen? Vai olisiko kukkalähetysten takana sittenkin..? Niin se taitaa olla, huokaisi Amanda ja painoi käden rintaansa vasten kokeillen sydämensä pamppailua. Hupsuksiko minä tässä olen tullut? Hän ravisti päätään. Ei sentään, ei sittenkään.. mutta jos...
1423623.jpg
Amandan jäädessä haaveisiinsa Dagmarin kunniaksi oli kyllä sanottava, että hän otti sydämenasiakseen Fian lapsista huolehtimisen. Ensitöikseen hän laittoi poikien sänkyihin vuodevaatteet.
1423808.jpg
Eikä välttynyt Amandan asumuskaan Dagmarin käden jäljiltä. Dagmar laittoi olohuoneen kattoon talosta löytämänsä kynttiläkruunun.
Dagmar oli lähettänyt  etukäteen osan tavaroistaan Kuuralehtoon, ja huomasi niiden olevan sijoitettuna molempiin taloihin vähän sinne sun tänne. - Sänkyni, hän kysyi Amandalta. Missä se mahtaa olla?
1335958.jpg
-Ei ole tullut mitään sänkyä, vastasi siihen Amanda hyvin muistaen, että oli ottanut Dagmarin lähettämän sängyn tyttöjen käyttöön. -Tuli vain tällaista puutavaraa. Kai tämä on sinun sänkysi. Sitä en tiedä, miksi se on palasina. Muistatkos itse purkasitko sen ennen lähettämistä? Dagmar oli hieman hajamielinen, joten hänen täytyi todeta, että siinä kai se sitten oli. Hänen sänkynsä. Olikos mukana kokoamisohjetta, hän mietiskeli ääneen, kun en nyt oikein tiedä, millainen sänkyni olikaan ollut. -Kyllä siitä jotain saadaan aikaan, Amanda nauroi salaa. Ellei sänkyä, niin vaikka hyllykkö. -No mutta, enhän minä nyt hyllyssä voi nukkua! Huudahti Dagmar. Amanda kääntyi poispäin hartiat hytkyen. Olipa onni, että Dagmarin muisti hieman...hmm, petti. Ehkä tästä vielä selvitään, yhteiselosta, Amanda mietiskeli.


9.LUKU

Dagmar haaveilee koulun perustamisesta!

Dagmar oli entinen opettajatar, joka nyt Kuuralehtoon saavuttuaan päätti, että lasten täytyy käydä koulua ainaisen leikkimisen ja riehumisen sijasta. Muutenhan lapset kasvaisivat oikeiksi riiviöiksi eikä Dagmar voinut sellaista suvaita. Olivathan lapset hänen veljensä tyttären lapsia. Joten koulu täytyi perustaa. Ja koulu tietysti tarvitsi monenlaista tavaraa, kuten pulpetin...
1431512.jpg
Dagmarin nuoruudessa ei opettajaksi paljon kouluja tarvinnut käydä. Riitti, kun itse oli koulun suorittanut, jotta pääsi aluksi opettajan apulaisena toimimaan. Dagmar oli aloittanut opettajan uransa  pitämällä  alkeisopetusta  ihan pienille lapsille, joten  virallinen opettaja  vapautui näin pitämään jatko-opintoja  isommille  lapsille. Jatko-opinnot oli suoritettu ilta-aikaan, koska isommat lapset joutuivat  päivisin auttamaan perhettä kotitöissä. Maalla riitti puuhaa kotona eivätkä kaikki lapset jaksaneetkaan enää iltaisin kävellä pitkiä matkoja kouluun. Dagmarilla oli ollut suuria haaveita tulevaisuuden varalle, joten hän suoritti koulun loppuun vanhempiensa vastustuksesta huolimatta. Olihan se outoa, että tyttölapsi hukkaa aikaansa koulunpenkillä sen sijaan, että ompelisi kapioita tulevaa avioliittoa varten. Dagmar kuitenkin oli ollut itsepäinen eikä ollut antanut periksi vanhemmilleen, jotka lopulta suostuivat moiseen kotkotukseen vaatien kuitenkin Dagmaria päivisin huolehtimaan kotitöistä entiseen tapaan, muuten koulunkäynti lopahtaisi siihen.
1431506.jpg
Niinpä otettuaan yhteyttä kouluun, jossa oli koko ikänsä opettanut, sieltä luvattiin toimittaa yksi pulpetti näin hyvään tarkoitukseen. Samuel vanhimpana sai oikeuden ottaa pulpetin omaan käyttöönsä. Koulusta lähetetyt vanhat ja siellä tarpeettomat sulkakynät naurattivat lapsia, mutta toisaalta lasten mielestä oli aika hauskaa ja jännittävää kirjoittaa sulkakynillä.
1431504.jpg
Dagmar aloitti koulun pitämisen ja opetti koko lapsilaumalle samat alkeet, vaikka Samuel kovaan ääneen yritti selittää osaavansa jo lukea sujuvasti. -En minä jaksa enää raapustaa noita kirjaimia, hän marisi. Minä haluan jotain kivempaa.
-Katsopas sitten sinne pulpetin sisälle, kehoitti Dagmar, vaikka olisi mielellään jatkanut opetusta omalla tavallaan. Nämä nykyajan lapset kun eivät enää tyydykään kuuntelemaan ihan kuten me aikoinaan vaan osaavat vaatia paljon enemmän, hän puhisi itsekseen.
1431510.jpg
Samuel löysi pulpetistaan kirjan.
1431514.jpg
-Aapiskukko! Hän riemuitsi. Nyt minä luen sen kannesta kanteen. Kiitos, Dagmar! -Kouluaikana minä olen teille opettaja, Dagmar oikaisi. Ja opettajaksi teidän tulee silloin minua kutsua. Mutta Samuel ei enää ehtinyt kuuntelemaan, sillä hän oli niin innoissaan saamastaan kirjasta.
1431498.jpg
Välillä pidettiin taukoja, minkä ajan lapset kuluttivat miten parhaiten taisivat. Onneksi Dagmar oli tuonut omasta talostaan mattoja mukanaan, joita riitti poikienkin huoneeseen vaimentamaan putoamisesta aiheutuneita kolhuja. Samuelin lempipuuhaa kun näytti olevan sängylle kiipeäminen ja sieltä alas loikkiminen.
1431502.jpg
Dagmar oli tuotattanut lapsuudenkodistaan ison vanhan pirttipöydän Sinisen Hetken keittiöön, koska näin suuri perhe tarvitsi suuren pöydän.  Dagmar oli tuhahtaen vienyt varastoon Fian Ranskasta lähettämän pöydän. -Ei ole siinä tytössä yhtään käytännöllisyyttä. Liekö tuo äitiinsä tullut, hän ajatteli. Kylläpäs oli hyvä, että minä tulin tänne järjestystä pitämään.
1431501.jpg
Dagmar laittoi pöydälle oman pöytäliinansa viihtyisyyttä ja kotoisuutta tuomaan.
Lilin kuului huolehtia lasten ruokailusta, mutta eipä näkynyt Liliä keittiössä ruokaa valmistamassa.  Siitä lapset eivät paljon piitanneet. Heitä ei haitannut, vaikkei ruoka ollutkaan valmiina. He löysivät Dagmarin tuomat karamellit ja popsivat niitä suuhunsa jättäen jälkeensä aikamoisen sotkun. Mutta missä ihmeessä mahtoi Lili olla?
1431503.jpg
Niin alkoi lapsille ihmeellinen opintie. Dagmar nautti saadessaan taas toimia opettajana. Olihan se aivan toista kuin omassa tuvassa yksin istuskeleminen odottaen, josko joku kyläläinen sattuisi piipahtamaan ohimennessään kahvihampaan sattuessa kolottamaan.


10.LUKU

Vanhojen rouvien puuhastelua

Dagmar oli päättänyt kasata sänkynsä, jotta voisi nukkua ihmisiksi omassa vuoteessaan. Niinpä hän pyysi Amandaa auttamaan, koska yksin se tuntui hänestä liian vaikealta. Oli liian paljon kaikkia osia yhteensovitettaviksi, ja kun yhden liitoksen sai kasaan, toisesta paikasta irtosi.
1453867.jpg
Mutta Amandan avustuksella sänky onnistui kasata kutakuinkin niin, että se alkoi jopa muistuttamaan vuodetta. -Nyt tämä on väärässä asennossa, tuumi Dagmar. Ehkä kaadamme sen, jottei tarvitse seisaaltaan nukkua.
1453869.jpg
Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä sänky oli aika painava eivätkä Dagmarinkaan voimat tahtoneet riittää sänkyä kannattelemaan. Amandan jalka lipesi, ja hän keikahti kumoon.
1453872.jpg
- No, mutta hyvä ihminen, puuskahti siihen Dagmar. Älä nyt vielä mene siihen nukkumaan, kun ei sänky ole edes valmis. - En pääse ylös. Tulehan auttamaan, ähisi Amanda.
1453879.jpg
Niin Dagmar meni ja auttoi Amandan jaloilleen. - Ei tämä tainnut olla oikein meidän vanhojen ihmisten hommaa, hän totesi, johon Amanda tuumi puoliääneen: - Puhu vain omasta puolestasi... Vanhako muka, pyh! Amanda hoputti Dagmaria jatkamaan sängyn kokoamista ennen kuin sanoisi tälle pari valittua sanaa vanhuudesta. Niinpä he jatkoivat työtään.
1453881.jpg
-Mitenkäs tämä nyt sitten oikein tähän käy? Katseli Dagmar kummissaan heidän yrittäessään laittaa sängyn pohjaa paikoilleen, sillä sängynpohja oli auttamattomasti liian iso. - Ei tämä taida olla minun sänkyni? Jotain kummaa tässä vuoteessa nyt on vialla.

Loppujen lopuksi he saivatkin sängyn kasaan ja kaikki osat paikoilleen patjaa myöten.
1453883.jpg
- Kyllä tämä hyvältä tuntuu istua, Dagmar kokeili. Sopiva on. Kelpaa siinä nukkua. Mitäs vielä tarvitsen..?
- No, tietysti vuodevaatteet, ojensi Amanda Dagmaria ja antoi tälle peiton ja tyynyn sekä liinavaatteet.
1453913.jpg
Vielä päiväpeitto, niin sänky oli oikein kelpo kaluste.
1453892.jpg
Vuode sijoitettiin Dagmarin huoneeseen, mihinkäs muuallekaan. Muutama taulukin siinä jo odotti seinälle kiinnittämistä. - Noiden kanssa minä en rupea  millekään, Amanda puuskahti. Saat pyytää Erikiä avuksesi taulusi seinille laittamaan. Missäs se kurjimus oikein taas on? - Niin, totesi siihen Dagmar. Enpä ole oikein nähnyt.. Erikiä..enkä sitä.. hmm.. toistakaan.. - Missä kummassa Lilikin on? Samassa huomasi Amandakin, ettei ollut nähnyt vävyänsä puhumattakaan Liliä johonkin toviin. - Niin-niin, Dagmar totesi. Tuosta ei hyvä seuraa...Kylällä kertovat, että Erik on nähty kävelyllä jonkun naisen kanssa. Liekö ollut se.. tiedäthän kuka? - Aivan, aivan, myönteli Amanda, sillä mitäpä muutakaan siihen voisi sanoa. Jotain oli tehtävä juorujen hillitsemiseksi ja niiden aihettamisen loppumiseksi, mutta mitäs voisi tehdä? Eihän toki käveleminen sopimatonta ollut, käveli nyt sitten kenen kanssa hyvänsä!
1453894.jpg
- Mutta asiasta toiseen, päätti Amanda ja osoitti lattialla olevaa laitetta Dagmarille. - Katsos, mitä minulle tuli postin mukana. -Ajatella, huudahti siihen Dagmar. Mitenkäs sieltä tuollaisia hienouksia tänne toimitetaan? Oikein imurointilaite! 1453896.jpg
- Oli miten oli, keskeytti Dagmar. Sinun on mentävä käymään kiittämässä saamastasi lahjasta. Ei pidä lahjahevosen suuhun katsoa. Ja sitä paitsi, ehkäpä keksimme tuolle käyttöäkin, jos osaamme sitä käyttää...
1453904.jpg
Tuumasta toimeen. Amanda alkoi suunnittelemaan kiitosvierailua. Olihan se Dagmarin mielestä ihan kohtuullista, että kiittämään piti poiketa. Sitä varten Amanda ompeli itselleen uudet vaatteet. Hän tekaisi pellavaisen pitsihelmaisen hameen sekä kuviollisen pitsikauluksisen puseron. Lopuksi hän sitaisi uumalleen silkkinauhan vyöksi, koska oli hieman turhamainen ja halusi näyttää vielä vyötärönsä olevan yhtä hoikkanen kuin silloin nuorempana.
1453906.jpg
Uusissa vaatteissaan hän asteli puutarhaan nautiskelemaan lämmöstä ja kukkien tuoksusta. Mutta kas...
1454329.jpg
Seinustalle oli ilmestynyt kukkaköynnös juuri siihen paikkaan, mihin Amanda oli jättänyt portaiden vierestä löytämänsä pienen pienen ruukun, jossa oli ollut vain pikkuruinen taimi.
1453897.jpg
Ja polun vieressä oli suuri kuparinen ruukku, jossa hehkui kukkia täynnään oleva pioni!
Oi, kuinka suuria olivat sen kukkaset ja tuoksu mitä ihanin. Amanda nuuhki tuoksua ja sulki silmänsä miettiessään mahtoivatko molemmat kukat olla peräisin..? Hän hymyili sitä ajatellessaan ja lämpö levisi hänen sydämeensä.
1453905.jpg
Aiemmin taloja tutkittuaan ja suunnitelmia tehdessään Dagmar oli päätynyt siihen, että kulujen kattamiseksi voitaisiin vuokrata Sinisen Hetken kellaritilaa kaupalle. Kaupasta saamillaan vuokratuloilla he pystyisivät takaamaan  siedettävän toimeentulon perheelle. Olihan heitä nyt kovin iso joukko eikä näyttänyt Erikilläkään kiire olevan laivaansa merille kuljettamaan. Ne on nuo ranskattaret, jotka vievät pään pyörälle.. sano minun sanoneen, tuumi Dagmar itsekseen.
1453903.jpg
Sinisen Hetken kellarissa oli kauan tyhjillään ollut varasto, johon isonkin valikoiman omaava kauppa hyvin mahtuisi. Dagmar aloitti siivoamaan kellaritilaa.
1453909.jpg
Amanda nojaili Herbertin vanhaan pyörään mietteissään. - Et kai sinä, Herbert, tykkää huonoa, jos minulla..., hän supisi. Niin, olen menossa kiittämään imurointilaitteesta...Ja kuulin, että on eräs, joka on tulossa minua varta vasten tapaamaan, joten samalla menen vastaan vierastani... Sinulla on aina paikka minun sydämessäni, Amanda vuodatti muutaman kyyneleen. Niin niin. Mutta onhan se silti mukavaa istua jutustelemassa ihan pöydän ääressä jonkun kanssa. Kukkiakin lähetellyt... Sitä sinä et koskaan... Eipä silti.. en minä sillä, eihän sen ollut niin väliksikään. Hyvä mies ja kaikin puolin kelpo isä sinä olit.. Ja niin Amanda jäi puutarhaan odottamaan vierailukäyntiä. Mutta eniten häntä jännitti kohdata vieraansa.


11.LUKU

Odotettu vieras

Amanda ponnahti ylös tuolilta, jossa oli istunut nimismiehen tullessa huoneeseen kantamuksineen.  Hyvänen aika!  Hengähti Amanda.
1469929.jpg
- Tämä on tyttäresi Sofian nuorin lapsi, nimismies selitti. Tapasin kuin tapasinkin hänet Ranskassa ollessani etsimässä häntä ja Erikiä. Huonoja uutisia joudun kertomaan...
 On nimittäin niin, että osa lapsista sekä heidän hoitajansa on kidnapattu...Sofia antoi minulle nuorimmaisensa, jotta pystyy heitä paremmin siellä Ranskassa etsimään.

Nimismies meni Amandan luokse peläten tämän purskahtavan itkuun uutiset kuultuaan. Mutta nimismiehen kummastukseksi Amanda heläyttikin naurun. - Mitä ihmettä? Nimismies ihmetteli. Ja niin Amanda kertoi lasten olevan hyvässä turvassa hoitajineen Kuuralehdossa, tai oikeammin Sinisessä Hetkessä, ja nimismiehen huolen olleen ihan turha. -Nämä olivatkin sinulle ja myös minulle hyviä uutisia, tuumasi siihen nimismies. Olen oikein onnellinen sinun puolestasi, Amanda. Nimismies silitti Amandan olkapäätä.

Onnellisena siitä, etteivät nimismieheltä saadut uutiset olleetkaan huonoja, Amanda kiirehti nimismies rinnallaan Fian ja Erikin vauvan kanssa Siniseen Hetkeen, jossa pieni Greta-tyttönen pääsi heti Fanny-siskon hellään huomaan.
1469962.jpg
Vauvan lisäksi oli Fia antanut osan Ranskasta hankkimistaan  tavaroista nimismiehen mukaan kotiin vietäväksi. Niinpä uusi silkkimatto levitettiin salin lattialle ja taulut pinottiin tuolille.
1470098.jpg
Nimismies itse oli ostanut tulomatkallaan Amandalle hieman lahjoja heidän ystävyytensä merkiksi. Ja ajattelipa nimismies täten saavansa kutsun teekupposelle, koska täytyihän astioita kokeilla ja olihan hän siihen ensimmäisenä oikeutettu astioiden tuojana. Sillä täytyy myöntää, että hänellä oli hyvin lämpimiä tunteita Amandaa kohtaan.. Kun vain uskaltaisi ne Amandalle paljastaa...
1469967.jpg
Samassa Johan pelmahti saliin. - Papa, papa, hän huusi ranskaksi, koska oli pitkään Lilin hoivissa ollut, oli ranskankieli osa hänen normaalisti käyttämäänsä puhekieltään. Nähtyään vieraan heidän kodissaan, hän jatkoi: Täällä on  nimismies!
1469964.jpg
Samassa ryntäsi Erik salin ovelle Johanin huudon hätyyttämänä. - Mitä se mies täältä hakee?
- No mutta, Erik! Amanda huudahti. Miksi sinulla on tuo kädessäsi..?
1469966.jpg
- Mitäs asiaa nimismiehellä tänne on? Kysyi Erik epäilevällä äänellä osoittaen pistoolilla miestä.
1470044.jpg
Lapset olivat kuulleet myös mekkalaa, ja tulivat portaisiin katsomaan, mitä salissa oikein tapahtui. Heitä pelotti, kun näkivät aseen isänsä kädessä ja jäivät piileksimään portaisiin hievahtamatta  hädin tuskin hengittäen.
1469969.jpg
- Nimismiehellä on hyviä uutisia huonojen sijasta. Istuhan nyt alas, Erik, sanoi Amanda. - Ja taitaa olla parasta, että myös ase laitetaan pois, jatkoi siihen nimismies.
1470091.jpg
Huutoa kuultuaan Lili oli juossut myös paikalle. - Mon cher, Erik, Lili lepyytteli tietämättä mitä oikeastaan oli tapahtumassa. Hän näki ainoastaan aseen Erikin kädessä ja toimi parhaaksi katsomallaan tavalla  yrittäen estää Erikiä käyttämästä asetta, sillä hän ei voinut ajatella Erikin joutumista vankilaan. Ketään ei saanut ampua! -Attends! Hän huusi. Non, Erik! Lili ojensi kätensä ottaakseen aseen Erikiltä.
1470079.jpg
Häkeltyneenä siitä, miten Lili oli häntä kutsunut ja huomattuaan, ettei nimismies ollutkaan häntä  pidättämässä antoi Erik aseen Lilille.
1469951.jpg
Helpottuneena itsekin tilanteen saamasta käänteestä Erik huomasi lattialla istumassa olevan Fannyn kitisevä vauva sylissään.
1470109.jpg
- Mikäs tämä sitten on? Hän kysyi nauraen ja Amandalle silmää iskien Fannyn ojentaessa vauvan hänelle. Kukas se siinä on? Erik hyppyytti vauvaa. - Minäkin haluan syliin, kiehnäsi Fanny.
1469974.jpg
- Se on Greta, meidän siskomme! Huusivat toiset lapset yhteen ääneen.
Samuel, Juulia ja Johan olivat mielestään jo isoja ja heitä nolotti katsoa, kuinka pikkulapset olivat sylissä. -Pöh, pikku pentuja, he kuiskivat toisilleen.
1470116.jpg
Nähdessään, kuinka hellästi Erik piteli lapsiansa Amandan sydän suli vävyänsä kohtaan. Eihän se paha mies ollut, kun noin hoivasi pienokaisia. Sen piirteen kai Fia oli miehessä aikoinaan huomannut, johon oli rakastunut, hän tuumi mielessään katsoessaan, kun lapset piirittivät isänsä. Amanda  hengähti helpottuneena ja tunsi nimismiehen kädet harteillaan. Niin, kyllä kai tämä elämä tästä.. Niin oma kuin Fian ja Erikinkin.. - Mutta mitäs me teemme Fian kanssa, hän huomasi yhtäkkiä. Tyttöhän on siellä Ranskassa tietämättä, että muu perhe on täällä!
1470039.jpg
Niinpä Erik ja nimismies poistuivat Erikin työhuoneeseen pohtimaan tilannetta. Nimismies ihmetteli Lilin pöydälle tuomaa asetta. Miksi Erikillä oli ase?
1469994.jpg
Huomasipa nimismies lattialla olevan egyptiläisen matonkin ja koska oli Ranskassa ollessaan kuullut huhuja Egyptissä aiemmin tapahtuneista haudanryöstöistä, hän päätti pitää Erikiä tarkasti silmällä.
1470046.jpg
Varsinkin, koska mies katsoi tarvitsevansa aseen antamaa turvaa kotonaan. Mitäs kummaa täällä piiloteltiin?
1469999.jpg
-Minun täytyy varmaan lähteä hakemaan Fia kotiin, päätti Erik. - Aivan, nimismies oli samaa mieltä. Minä voinkin sillä aikaa toimia Amandan apuna ja laitella paikoilleen Fian tänne minun mukanani lähettämiä tavaroita, jotta Fialla olisi mukavampi kotiinpaluu. Ja taisipa nimismiehellä olla jotain muutakin mielessään tämän sanoessaan


13.LUKU

Erik palaa Ranskaan
Kuuralehdossa valmisteltiin Erikin matkaa Ranskaan noutamaan Sofia kotiin. Muu perhe oli nyt turvallisesti kotona, mistä Sofialla ei ollut mitään tietoa vaan hän luuli lastensa sekä lastenhoitajansa joutuneen kidnapatuiksi.
1476300.jpg
Erik puki ylleen merikapteenin asunsa, takin, housut ja lakin (puettavat)
1476306.jpg
Salaa hän kokeili päähänsä myös matka-arkustaan esiin kaivamaansa toista tärkeää päähinettä.
1476305.jpg
Sen hän piilotti kainaloonsa ollessaan lähdössä hyvästelemään perhettään ennen lähtöään.
1476307.jpg
Samassa kiirehti Lili huoneeseen.-Tu vas ou? Lili kysyi, johon Erik selitti lähtevänsä Ranskaan Fiaa  kotiin hakemaan.
1476308.jpg
- Ah oui? A France! Je viens aussi!  Ja niinhän siinä kävi, että Erikin lähdettyä kohti Ranskaa oli myös Lili merkillisesti kadonnut...
1476290.jpg
Sillä välin Amanda tarkasteli Fian nimismiehen mukana Ranskasta kotiin lähettämiä tavaroita. Fian tärkeimmiksi hankinnoiksi osoittautui Amandan mielestä jotakin aivan muuta kuin tuiki tärkeää kodin sisustamista ajatellen.  -Katso nyt tuotakin, Amanda osoitti nimismiehelle hopeista joutsenta. Mitä sen tytön päässä liikkuu. -Ehkä hän on rakastunut, nimismies vastasi siihen  yrittäen saada Amandan ajatukset siirtymään tavaroista hieman.. hmm.. toisenlaisiin asioihin.
1476295.jpg
Amanda ei ehtinyt kuulla nimismiehen huokausta juostessaan jo sisälle laittamaan loppuja joutsenia vitriiniin.- Olkoon siinä, hän puuskahti.
1291730.jpg
Tyttöjen huoneeseen he kiikuttivat pienen nukketalon, millä lapset saisivat leikkiä. -Onko hölmömpää ennen nähty? Amanda kysyi nimismieheltä. -Älä nyt, Amanda, nimismies vastasi. -Tokihan lapset leikkiä tahtovat.
1453822.jpg
 Nimismiehen laittaessa kattolampun paikoilleen, Amanda huokasi helpotuksesta. -Tuo ainakin on toimiva laite eikä pelkkä koriste.
-Hmm, Amanda tuumaili lamppua katsoessaan. Tällä kertaa Fia osui oikeaan ostaessaan helmiä.
 Taisiko edes ymmärtää tuota kattolampuksi? Dagmarin ostamat matot levitettiin tyttöjen huoneeseen.
1291729.jpg
Ja lopuksi yöpöytä sijoitettiin sängyn viereen. -Alkaa jo näyttää asumiskelpoiselta, myhäili Amanda lopulta.
1453852.jpg
Tällä välin Samuel oli saanut äitinsä hänelle lähettämän kissa-ajokin ja huristeli sillä pitkin huonettaan...
1453854.jpg
...Johanin seuratessa häntä omalla ajokillaan. Kylläpäs heillä riittikin riemua huristellessaan peräkanaa.


14.LUKU

Vanhojen rouvien kommelluksia

Dagmarin ja Amandan jäätyä lasten kanssa keskenään Kuuralehtoon Amanda päätti kunnostaa tyttöjen huonetta.

Hän maalasi lattian valkoiseksi poistettuaan sieltä ensin punaisen pinnan, josta ei pitänyt ensinkään.

Lattian kuivuttua olikin aika kantaa matot takaisin.

Dagmar päätti siirtää kirjoituspöydän toiseen paikkaan, mutta se olikin aika painava. -Amanda, hän huusi. Tarvitsen apuasi!

Amanda pisti päänsä ovesta sisään kysellen, mikä Dagmarilla oli hätänä, kun niin piti huutaa. Amandan hiukset olivat pörröiset, koska hän touhusi samaan aikaan toisessa huoneessa.

Niinpä he yhdessä alkoivat siirtämään pöytää.

- Nosta nyt, hyvä ihminen sitä pöytää! Dagmar kiljaisi. Sehän putoaa muuten varpailleni.

Lopulta he saivat äherrettyä pöydän uuteen paikkaan portaiden alle, mutta kuinkas ollakaan, Amanda jäi loukkuun pöydän taakse. -Dagmar! Tule auttamaan, en pääse pois, hän huusi.

-Mitä sitä tuolla tavalla pitää ihmisen itsensä tunkea joka koloon, Dagmar puhisi vetäessään Amandaa pöydän takaa. Eipä ehtinyt Amanda vastata mitään, kun Dagmar sai hänet irti loukosta.

Ja niin kovaa Dagmar kiskoi, että...

Amanda pyllähti kumoon. -Mutta voi voi, Dagmar valitti. Ei tainnut olla tämä oikein sopivaa työtä meille vanhoille...

Juuri kun Amanda oli sanomassa pari valittua sanaa siitä, kenen syy hänen loukkoon jäämisensä oli ollut pisti nimismies päänsä huoneen oven raosta. -Olin juuri kävelyllä ja menossa tästä ohi joten päätin poiketa... Mutta mitäs ihmettä täällä on tapahtunut!  Oletko loukkaantunut, Amanda?

Ja niin auttoi huolestunut nimismies Amandan ylös lattialta.

Eikä malttanut nimismies heti irrottaa otettaan Amandasta vaan piteli häntä sylissään. Ja Amanda katsoi nimismiestä ...

Dagmarin mielestä moinen tuijottaminen oli jo jatkunut liian pitkään. -Khöm, hän rykäisi. Taitaa olla paras jatkaa töitä, muuten emme saa lapsille huonetta kuntoon yöksi.

Niinpä nimismies hyvästeli heidät, jotta he saisivat jatkaa töitään.
Dagmar siirsi alakerran roosasta salista tuolin tyttöjen huoneeseen. Seinälle laitettiin valokuvat tytöistä.

Juuliasta oli otettu kuva hänen ollessaan vielä vaaleahiuksinen muutama vuosi aiemmin. Myöhemmin hänen hiukset alkoivat tummua. Amanda ja Dagmar otattivat kuvan myös Fannysta ja Greta-vauvasta. Kehyksiin kiinnitettiin huoneen väreihin sopivat kukkaset.

Johan oli riisunut Gretalta pitkän mekon pois ja kietonut hänelle huivin kapaloiksi ja toisen paidaksi. -Kai tuolle lapsellekin täytyy vaatteita ommella, huomautti Amanda.

-Sopisikohan tämä mekko lapselle? Dagmar näytti. Kokeillaan sitä toisena päivänä, vastasi Amanda, sillä paljon oli vielä tekemistä.

Sillä aikaa, kun Amanda ja Dagmar lähtivät hakemaan viimeistä huonekalua, leikkivät lapset huoneessa vauvan kanssa.

Gretan mielestä oli hurjan kivaa olla vaunuissa, kun kaikki kikattivat ja lepertelivät ympärillä.

Lopulta Amanda ja Dagmar saivat viimeisenkin kalusteen huoneeseen. Se oli sänky Juulialle.-Eihän sitä voi keskelle lattiaa jättää, Amanda torui Dagmaria. Työnnetään se seinän viereen.

Ja he työnsivät miten taisivat ja lopulta päättivät, että sängyn paikka oli yhtä hyvä tuossa kuin missä tahansa muuallakin. Mutta voi! Kun Fanny näki Juulian sängyn, hän alkoi parkua suureen ääneen. -Minulla ei ole omaa sänkyä! Minäkin haluan! Missä minä nukun? Amanda ja Dagmar katsoivat toisiinsa. Mitenkäs se nyt näin meni... Että toinen jäi ilman sänkyä...Lepyyttääkseen Fannya, he lupasivat tällekin oman sängyn, mutta ei enää sinä päivänä, koska heillä oli vielä hieman tekemistä.

He olivat päättäneet uusia hieman huonejärjestelyjä nyt, kun Sinisen Hetken isäntä oli poissa. Astiakaappi kannettiin alakertaan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty.

Kaappi oli tosi painava eikä Dagmar meinannut jaksaa pitää sitä pystyssä heidän saatuaan se viimein alas.

Kaapin huojahtaessa, Amanda lensi selälleen lattialle. -Jopas sinä olet kömpelö, tuumasi Dagmar

Amanda nousi istualleen harmistuneena. - Jos vain joku muistaisi jonkun toisen olevan kaapin takana, hän puhisi. -Nousehan ylös sieltä, Dagmar huomautti. Jospa juotaisiin kahvit. -Väkevämpää tässä tekisi kyllä mieli kuin kahvia, Amanda vastasi, mutta sitä ei Dagmar enää kuullut.

Dagmar meni hakemaan kahvikuppeja kaapista ja Amanda nilkutti pöydän ääreen.
Tätä menoa saan kyllä luuni poikki ennen pitkää sinun kanssasi, hän marmatti itsekseen.


15.LUKU

Nimismies

Muutama sata vuotta aiemmin oli Pohjanperällä toiminut vallesmannina pirkkalaisruhtinas Niilo Niilonpoika. Hän oli kuulunut koko seudun rikkaimpiin miehiin ja oli ollut kuninkaan asiamies toimien voutina laajan Lapin perukoilla hieman omalaatuisella tavalla. Hän oli käyttänyt valtaansa ja vaatinut lahjuksia, anastanut väestön poroja sekä määrännyt kohtuuttomia veroja. Lopulta hänet oli tuomittu kuolemaan, mutta hän oli selvittänyt varkaudet ja väkivaltaisuudet 25 taalerin sakot maksamalla. Kuten suurista miehistä ainakin, jäi myös tarinat Niilo Niilonpojasta elämään ja Pohjanperukoilta nimettiin jopa saari hänen mukaansa. Miten Niilonpojalle lopulta kävi, tarina ei kerro, mutta huhuttiin, että nykyinen nimismies olisi Niilonpojan jälkeläisiä ties monennessako polvessa. Huhua pidettiin hyvinkin totena, koska silloin ammatit tahtoivat periytyä isältä pojalle. Ja tiedettiinpä hyvinkin nimismiehelläkin jonkinlaisia rikkauksia olevan. Ihan parhaimmalla paikalla pitäjää sijaitsi hänen talonsa, ja siksipä oli melkoisen outoa, kun hänen kuultiin ostaneen pikkuruinen mökki keskeltä Kuuralehdon laaksoa.
1495882.jpg
Mökki oli pieni ja vaatimaton eikä nimismies ollut siitä paljoa pulittanut perikunnalle, joka sen myi. Hieman olivat mökin perikunnan jäsenet suukopua pitäneet keskenään kauppojen syntymisen jälkeen ja olipa osa jäsenistä  moisesta huonosta myyntitaidosta niin suuttuneet toisiinsa, etteivät rahat jaettuaan pitäneet mitään yhteyttä toisiinsa. Kerrottiin, että pilkkahinta olisi ollut 30 markkaa, mikä oli aivan naurettava summa, ettei sitä kukaan uskonut. Joten naurunalaisiksi jouduttuaan muutti koko perikunnan suku pois paikkakunnalta. Siitä saivat uutta puhtia myös mietteet nimismiehen omista sukujuurista. Eikö se ollut toisten omaisuuksia vääryydellä keplotellut itselleen aikoinaan se Niilo Niilonpoikakin. Aivan kuin meidän nimismies teki näissä kaupoissa. Mutta tohtiko kukaan suutaan avata ja moisia nimismieheltä kysyä. Eipä toki. Ja perikuntahan oli suostunut omasta halustaan mökkikauppoihin. Mitäs siihen oli kellään sanomista. Mutta siltikin...
1495884.jpg
Nimismies näytti mökkipahasessaan viihtyvän kaikkien kummastukseksi. Sillä eipä ollut pirtissä paljon kokoa, jos oli näköäkään. Tulisija kuitenkin nurkassa oli lämmönlähteenä. Ja mitä nyt välttämättömiä tarvekaluja oli jäänyt entisiltä asukkailta. Nimismiehellä oli suuria haaveita mökin suhteen. Hän katseli usein iltaisin mökkiä pirtin lattialla maaten, koska vuodetta ei ollut, suunnitellen miten  laittaisi mökkiä viihtyisämmäksi. Sijainti oli mitä parhain; ikkunasta näkyi Kuuralehdon laaksoon, missä metsästystä saattoi harrastaa mielin määrin. Ja Amandan luokse Kuuralehtoon oli vain pieni kävelymatka.

Kompuroituaan, huoneita Dagmarin kanssa järjestäessään, oli Amanda loukannut jalkansa ja joutui nyt lepuuttamaan sitä vuoteessa maaten. Se oli Dagmarin määräys, vaikka Amanda kovasti yritti vastaan panna moiselle komennolle. -Ei ole meidän perheen naiset ennenkään nilkan nuljahtamisen vuoksi sängyssä joutaneet lojumaan, Amanda tupisi Dagmarille, joka ei ollut kuulevinaankaan Amandan marmatusta. Mutta taisipa kuulla kuitenkin, koska jätti Amandan yksin makuuhuoneensa vuoteeseen lepäilemään sanoen tuovansa ruoan sänkyyn, jottei Amandan tarvitse nilkuttaa monta kerroksen väliä keittiöön syömään. Niinpä makasi Amanda tunti toisensa perään vuoteessa jalka paketissa huomaten  Dagmarin saattavan olla oikeassa, koska niin kovin ilkeästi jomotti jalkaa.
1495956.jpg
Amandan silmät olivat lupsahtaneet kiinni, ja hän havahtui unestaan kuultuaan nimismiehen äänen, luullen ensin äänen uniinsa tulleen. Ilokseen hän huomasi saaneensa nimismiehen seurakseen.
1496618.jpg
Amandan vointia huolestuneena kysellen, nimismies auttoi Amandan istumaan sängyn reunalle.
1495888.jpg
Hän kertoi Amandalle mökistään ja metsästystoiveistaan asetta olallaan kantaen. Metsästykseen sopiva takki hänellä kyllä oli yllään, mutta housut eivät millään soveltuneet hänen mielestään metsässä käyskentelemiseen. Amanda ehdotti tämän vuoksi lahkeiden lyhentämistä puoleen sääreen, koska oli nähnyt miesten sellaisia housuja metsästysretkille mennessä pitäneen. Tuumasta toimeen. Amanda otti mittanauhan ja sakset ja lupasi lyhentää housujen lahkeet samantien. Näin joutuisi nimismies kauemmin hänen luonaan viipymään.
1495894.jpg
Amanda mittasi lahkeelle sopivaa pituutta laskeutuen kontilleen lattialle.
1496610.jpg
Dagmar oli kuullut askelten ääniä portaikosta ja puhetta Amandan huoneesta. Miehen äänen kuullessaan hän tuli tuomaan tarjotinta Amandalle ja varmistamaan tämän pysymisen sängyssä.
1495897.jpg
Ja mitä hän näkikään kääntyessään huoneeseen päin. - Sus siunatkoon! hän huusi. Amanda, mitä sinä teet! Nimismies oli riisunut päällyshousunsa, jotta Amanda saattaisi leikata lahkeet. Vielä kerran varmisti Amanda  pituutta, joka sopisi nimismiehen housujen lahkeiksi ennen kuin menisi lahkeet poikki leikkaamaan.
1495900.jpg
Nimismies hyppäsi sängylle istumaan ja kiskaisi peitteen päällensä. Amanda otti rauhallisesti työnsä esiin Dagmarin epäilevän katseen alla ja rapsaisi poikki toisen lahkeen nimismiehen housuista.
1495899.jpg
- Oletkos sinä aivan houkka! Dagmar sätti Amandaa. - Kunhan tässä lahkeita lyhennän, vastasi Amanda katsomattakaan Dagmariin päin.
1496613.jpg
Dagmar näytti miettivän kuumeisesti, millä keinolla voisi jäädä huoneeseen, mutta kuullessaan lasten huutavan häntä, oli hänen vastoin tahtoaan poistuttava huoneesta. - Ja makuuhuoneessa vielä, hän jupisi. Miesvieras, pyh! Onko tässä nyt enää mitään tolkkua!
1495906.jpg
Dagmarin poistuttua nimismies auttoi Amandan ompelukoneen ääreen, jotta tämä saisi ommeltua käänteet
1495911.jpg
Amandan ommellessa polkukoneella lahkeita, katseli nimismies ikkunasta. - Milloinkahan se vävysi saapuu kotiin? hän mietti Amandalle. Siis.. tarkoitan tietysti koko perhettä. Siis tyttäresihän siellä enää olikin. Niin. Löytääköhän Erik Fian sieltä Ranskasta? - Jos Erik ei löydä Fiaa, niin Fia kyllä löytää Erikin, sanoi Amanda topakasti, johon nimismies naurahti: - Taitaa olla tyttö äitiinsä tullut. Niin, niin. Kyllähän sinussa on esimerkkiä monellekin tytölle, olet sinä sellainen emäntä. Ja nimismies jäi mietteisiinsä, josko se Amanda voisi olla ihan vaikka hänen oma emäntänsä...
1495920.jpg
Housujen valmistuttua nimismies puki vaatteet ylleen haluamatta poistua Amandan luota, joten hän kysyi  haluaisiko tämä lähteä katsomaan hänen mökkiään. Jos Amandalla olisi joitain sisustuksellisia neuvoja antaa...Hän vielä kiitti hienoista housuistaan Amandaa halaamalla tätä ja sipaisten kevyesti huulillaan Amandan hiuksia.
1495924.jpg
Amandan epäröityä mökille kuljettavaa matkaa kipeän jalkansa vuoksi, nimismies lupasi kantaa hänet reppuselässä ja sen hän tekikin. Amanda kikatti kuin pikku lapsi, sillä silloin viimeksi joku oli häntä reppuselässä kantanut.
1495930.jpg
Nimismiehen mökki oli Amandan mielestä miehelle sopiva ja sen hän sanoikin.  - Jaa, tuumi siihen nimismies. Entäpä viihtyisikö täällä nainen? Noin niin kuin vaikka kahviseurana silloin tällöin, jos ei muuten, vaikka kyllä minulle muutenkin sopisi. Nimismies jatkoi. Amanda lupasi poiketa nimismiehen luokse kahville nyt kun tämä näin lähellä asui. Amanda huomasi, että mökin ikkunasta oli näkymä suoraan Siniseen Hetkeen, kun oikeaan suuntaan katsoi. Hänellä kylmäsi sydänalaa, kun hän muisti Erikiä kohtaan olevat epäilynsä. Ei ollut hyvä, että nimismies asui näin lähellä. Olikohan tällä omat epäilynsä Erikiin kohdistuen? Voi, kun sitä ei voinut kysyä vaan epäilyt piti piilottaa sisälleen ja olla kuin ei mitään tietäisikään mistään. Ja kun nimismies vielä oli niin mukava mies ja komeakin se oli ja niin voimakas...Amanda huokaisi.
1495937.jpg
Kuullessaan Amandan huokailevan, luuli nimismies tätä väsyttävän ja jalkaa särkevän, joten hän lupautui viemään Amandan takaisin Kuuralehtoon. Päästyään perille Kuuralehdon puutarhaan otti nimismies tuolin ja sieppasi Amandan syliinsä istumaan. Siinä he istuivat pitkän tovin jutellen niitä näitä ja Amanda unohti omat raskaat mietteensäkin. Tuulikello helisi hiljaa Ihmepuun oksalla heidän istuessaan puun alla. Siitä Amanda tiesi, ettei Herbertillä ollut mitään sitä vastaan, että hän oli saanut nimismiehestä itselleen hyvän ja läheisen ystävän.


16.LUKU

Melkoinen yllätys

Sofia on onnettomana etsinyt lastenhoitaja Liliä ja kadonneita lapsiaan pitkin Ranskan maata.
1513030.jpg
Hän on käynyt kurkistelemassa pienten kivitalojen ympäristöistä.
Hän on tutkinut suurten linnojen pihapiirejä.
1513092.jpg
Hän on kysellyt tapaamiltaan ihmisiltä vajavaisella ranskankielen taidollaan. Jotkut tarjosivat hänelle aterian, koska luulivat häntä hyvävaraisen perheen hyljätyksi tyttäreksi.
1513074.jpg
Lopulta Fia keksi laittaa etsintäkuulutuksen Lilistä...
1513086.jpg
kuten myös Erik-puolisostaan. Lehtiseen painettiin "On chercher dans tous les coins", ja sitä Fia kiinnitti jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Muutamat ihmiset naureskelivat nähdessään Fian kiinnittämässä ilmoitusta, koska ilmiselvää oli, että mies oli karannut vaimonsa luota vieraan naisen kanssa. Kannattaako moista miestä enää etsiä? Paitsi tietenkin, jos hän on hyvin rikas..
1513025.jpg
Eihän Fia tietenkään tyhjin käsin kaupungeista palannut etsintämatkoiltaan vaan hän osti hyvin tärkeitä tavaroita kotiin tuomisiksi samalla kertaa, kun kerran matkusteli. Grassen kaupungista hän löysi aivan uskomattoman hienon tuoksuisia hajuvesiä, joita ilman ei voinut olla. Pakko oli ostaa iso varasto, jolla saattaisi lohduttaa myöhemmin itseään, mikäli perhettäkään ei löytyisi. Kyllä siinä kyyneleet kuivuvat, kun pistää arvokasta hajua korvan taakse!
1513094.jpg
Toisinaan Fia kuljeskeli sataman lähistöllä katsomassa laivojen saapumista odottaen milloin tahansa näkevänsä Erikin laivan lipuvan satamaan.

Kotona, Sinisessä Hetkessä samaan aikaan, Dagmar hankki kellon keittiön seinälle.
1513137.jpg
Amandan muiden kiireiden vuoksi, Dagmar piti huolen lasten ateria-ajoista ja sehän oli helpompi toteuttaa, jos seinällä olisi kello.
1513066.jpg
Dagmar hankki uusia astioita täydentämään vajavaista astiastoa.
1513071.jpg
Hän valvoi lasten syömistä näiden ruokaillessa. Silloin oli hyvä, jos olisi tuoli, millä istua. Niinpä Dagmar hankki ruokailuhuoneeseen kangasverhoillut tuolit. Ne valmistettiin Dagmarin toiveiden ja ohjeiden mukaan. Eikös Dagmar muistanut lasten lukumäärää vai näkökö se pettää, koska paikalla on vain puolet lapsista..

Yhtäkkiä kuului lasten äänekästä kiljuntaa pihalta.
1513120.jpg
Hänen saavuttuaan puutarhaan, hän näkee edessään tuntemattoman nuoren naisen lapsi sylissään ja soitin olallaan. - No mutta! Hän ehtii huudahtaa ennen kuin ranskankielinen puheen sorina täyttää ilman Fannyn ja Johanin kujertaessa ja sorautellessa ärriä.- Mitä ihmettä? Amandakin saapuu paikalle.
1513122.jpg
-Bonjour! Sanoo Lili, jolla on kuin onkin pieni lapsi mukanaan. Amanda tarttuu Dagmarin käsipuoleen, ettei pyörtyisi tunnistettuaan vieraan ja nähdessään tämän kantamuksen. -Voi hyvänen aika, Amanda huudahtaa.
1513126.jpg
Dagmar hakee lapselle Erikin ja Fian yhteisten lasten vanhan kehdon, sillä kehtoa Lilillä ei ollut mukanaan. Lapsi oli syntynyt laivamatkalla Lilin ollessa tulossa Erikin laivassa Ranskasta takaisin Suomeen. Ja aivan totta, myös Fia oli tulossa kotiin. Lapsen syntymä oli pakottanut Lilin palaamaan Kuuralehtoon ajateltua aikaisemmin, koska Erikin täytyi jatkaa matkaansa Pietariin hakemaan lastia, eikä Lili voinut lapsensa kanssa seurata mukana.
1513172.jpg
Hän pääsi Erikin tuntemaan toiseen Turusta pohjoiseen matkalla olevaan laivaan. Joten tässä hän sitten oli. Lapsineen. Amanda ja Dagmar ihmettelivät melkoista muutosta, minkä Lili oli matkallaan kokenut. Eihän tyttöstä enää edes samaksi tuntenut. Uudet vaatteet, hattu ja kaikki. Niin, ja vielä tuo, tuo.. Eihän sitä yhtä asiaa voinut edes ääneen lausua.
1513133.jpg
Lapset olivat innoissaan saatuaan tutun hoitajansa takaisin. Ja mikä riemu siitä seurasi, koska Lili oli ottanut soittimensa mukaan. Sitä hän soitti lasten istuessa ympärillä ja laulaa rallatteli ranskankielisiä lauluja lasten yrittäessä matkia, minkä kykenivät.
1513129.jpg
Kaksin jäätyään Dagmar ja Amanda, jolla siinä kiireessä oli jäänyt vispiläkin käteen, pohdiskelivat uutta tilannetta. Mitäs nyt tehdään, he mietiskelivät itsekseen kumpainenkin. - Tuota, aloitti Dagmar varoen. Olisi kiva tietää lapsen isästä jotain.. Amanda nyökytteli päätään hyväksyvästi. - Ehkä meidän on aika puuttua peliin, hän myönteli. Niin, tietysti vain siinä tapauksessa, ettei lapsen isä..  -Niin, aivan, jatkoi Dagmar. Ketäs niitä täällä kylällä onkaan ilman vaimoa? Siis mikäli ei joku sieltä Ranskasta saavu...

Lilin mukana tulivat hänen vähäiset kalusteensa, jotka avuliaat kyläläiset kantoivat Lilin huoneeseen. Olihan nyt erinomainen tilaisuus nähdä ranskalainen lastenhoitaja ilmielävänä. Uusia juorujakin kyläläiset saivat viemisiksi muille kyläläisille kertoessaan lapsesta, joka Lilillä oli mukanaan. Niin, kuinkas vanhalta se lapsi olikaan vaikuttanut? Olikos siinä tuttua näköä..? Sänky patjoineen ja lakanat nostettiin nopeasti sisälle.
1513102.jpg
Kukallinen peite ja kaappi. Kyllähän noissa kelpaa nukkua. Juu, on aivan ranskalaisen näköistä, tuumivat kyläläiset. Kaappiin tungettiin Lilin liinavaatteet. Äkkiähän nämä muutamat tavarat toki sisälle joutuivat. Mihinkäs se Lili lapsineen vilahti?
1513107.jpg
  Olisikohan se itse nämä tehnyt, pyörittivät kylän ämmät päätään.
1513353.jpg
Niin kalustettiin Lilin huone valmiiksi niillä tavaroilla, jotka hän oli tuonut mukanaan kotoaan Ranskasta. Amanda lahjoitti hänelle punotun korin.
- Ei se Amanda ainakaan suuttunut ole tuohon lastenhoitajaan, koska hänelle lahjojakin antaa, mietiskelivät kyläläiset. Voihan se olla, tuota.., niin ihan luonnollinen selityskin lapsen olemassaoloon.
- Yleensä lapsen olemassaoloon on aina melko luonnollinen selitys, puuskahti siihen yksi kyläläisakoista jollekin miehelle.
1513153.jpg
Usein kuulivat tämän jälkeen Amanda ja Dagmar soittoa ja haikeasointuista laulua Lilin huoneesta. He olivat kuitenkin hyvin helpottuneita tiedosta, että Fia oli Erikin mukana laivassa, ja että nämä olivat yhdessä matkalla kotiin.



17.LUKU

Odottavan aika on pitkä

Kuuralehdossa elettiin odottavalla mielialalla. Amanda odotti iloista jälleennäkemistä tyttärensä kanssa, lapset odottivat taas saavansa kotiin molemmat vanhempansa, Lili odotti näkevänsä jälleen..., nimismies odotti myös jotain... ja Dagmar odotti mielenkiinnolla, mikä soppa olikaan edessä kaikkien kohdatessa vihdoin toisensa.
1531776.jpg
Niin, mitäs nimismies odottikaan? Hän ei katsellut Kuuralehtoon päin vaan eri suuntaan, etelään. Sinne, mistä saattoi hyvällä ilmalla nähdä laivan maston pilkahtavan. Mutta se, minkä hän näki, sai hänet haukkomaan henkeään..
1531450.jpg
Nimismies näki oudon puutarhan ilmestyvän eteensä. Se ei ollut Kuuralehdon laakson kenenkään asukkaan piha vaan ilmestys kaukaisesta tulevaisuudesta. Hän oli kuullut muinoin omien vanhempiensa kertovan tarinaa suvussa olleesta "näkijästä", joka ennalta katsoi tulevaisuuteen.
1531784.jpg
Säikähtäneenä näkemänsä vuoksi, hän otti kiikarit pois silmiltään. Nyt oli hänkin nähnyt kauas tulevaisuuteen, satojen vuosien päähän. Hän laittoi kiikarit takaisin silmilleen ja kääntyi Kuuralehtoon päin, missä oli harmoninen iltapäivä meneillään.
1531768.jpg
Hups! Portilla juoksenteli koira. Mitäs kummaa siellä nyt on tapahtunut? Nimismies ihmetteli. Koiranpentu Kuuralehdossa! Pelkäävätkö ne jotain siellä, kun ovat koiran hankkineet?
1531736.jpg
Portilta pihan perälle katsottuna ei näkynyt mitään ihmeellistä. Ei ristinsieluakaan. Ei mitään liikettä.

Portin vierustalle oli ilmestynyt kukkapenkki. Ahaa, nimismies tuumi. Hyvinhän se kasvaa. Nimismies hymyili. Arvanneekohan Amanda?
1531673.jpg
Ehkä sen viereen voisi ostaa Amandalle jonkun patsaan? Jonkun, josta hän muistaisi minut aina  kulkiessaan patsaan ohitse. Mikähän se voisi olla?
1531645.jpg
Ja, kas! Siellähän he ovat, Amanda ja Dagmar. Ai, he tekevät käsitöitä. Dagmar näyttää kutovan. Mutta lankoja ei ole yhtään lisää lankakorissa. Hmm.
1531742.jpg
Tuollakaan ei näy ketään. Kas! Siellähän on ruukku, josta virtaa vesi...
1531650.jpg
Onpas ihmeellistä! Kuuralehdon puutarhassa on tapahtunut jälleen ihmeitä. Lampi on kuin onkin kasvanut ja ulottuu nyt sillan alle asti. Mutta enkös minä juuri äsken nähnyt näyssäni samanlaisen pihan? Lammessa uiskentelee hopeinen joutsen.
1531656.jpg
Tuulimylly näyttää edelleen seisovan lammen rannalla pionipensaan edessä.
1531766.jpg
Pihalle on ilmestynyt laattapolku, jota pitkin pääsee salaiselle portille.
1531676.jpg
Kuuralehdon naiset eivät ole millänsäkään moisten muutosten edessä. Aivan kuin kaikki olisi aina ollut näin eikä mikään olisikaan muuttunut. Eivätkö he tosiaan huomaa mitään, ihmettelee nimismies.

Kuitenkin kaikki on toisin eikä siinä kenenkään mielestä ole mitään outoa. Tämäpä merkillistä, tuumii nimismies kiikareidensa takaa.
1531707.jpg
Suihkulähteestä pulppuaa vesi kiiltävinä pisaroina tipahdellen lammen pintaan.
1531705.jpg
Amanda istuu tuolissaan kunnellen veden solinaa ja tuulikellon helähtelyä. Ne ovat ihanimmat äänet, jotka hän tietää.
1531795.jpg
Hänellä on uusi vastikään hankittu ompelulaatikko vieressään, mutta monenlaisissa mietteissänsä ollessaan ompeleminen ei ole pääasia. Kyllähän siinä tarvikkeita olisi, jos jotain tahtoisi ommella, mutta Amanda katselee kaukaisuuteen ajatuksissaan. Milloinkas se nimismies oikein edellisen kerran täällä piipahti? Onkohan hän joutunut työmatkalle?
1531679.jpg
Mistähän se tuo kukkapenkki on tuohon ilmestynyt? Kysyy Amanda Dagmarilta, jolla asiasta ei ole mitään tietoa. -No, oletkos nyt vähän höperö? Dagmar tokaisee. Tuohan on ollut samassa paikassa iät ajat. Amanda puistelee päätään katsoen kukkia. Hän odottaa...


18.LUKU

Onnellinen kotiinpaluu?

Vihdoin koitti päivä, jolloin pitkän odotuksen jälkeen Fia pääsi kotiin miehensä Erikin kanssa. He purkivat mukanaan tuomansa kalusteet, ja ne kannettiin kaikessa hiljaisuudessa sisälle, koska he halusivat yllättää lapsensa kutsumalla nämä valmiiksi kalustettuun huoneeseen.
1539588.jpg
He olivat hankkineet kaappikellon ja pari tuolia tulomatkallaan.1539583.jpg
Iso rokokoo-lipasto oli myös hankittu.
1539576.jpg
Lipasto sijoitettiin seinustalle rosaan saliin, ja Fia laittoi sen päälle yläkerran huoneesta löytämänsä maljakon sekä kynttilänjalat tietämättä niiden alkuperää, sillä nämä olivat Erikin Egyptistä tuomia hautakammiosta peräisin olevia ryöstösaaliita. Mutta sitähän Fia ei voinut tietää.
1539569.jpg
Iloissaan muistakin kotoaan löytämistä ihanista tavaroista, hän toi ne samaan huoneeseen. Hän ei voinut ymmärtää, miksi jotain näin kaunista oli piilotettu ylimpään huoneeseen, missä kukaan vieras ei niitä koskaan tulisi näkemään.
1539626.jpg
Saatuaan tavarat paikoilleen, he huusivat lapsia, jotka kilvan juoksivat vanhempiensa luokse. Tytöt kiipesivät tuoleille seisomaan varmistaen, että heidät huomattaisiin, eikä Fia hennonnut komentaa lapsia alas tuoleilta.
1539629.jpg
Kaikki puhuivat yhteen ääneen iloissaan jälleennäkemisestä.
1539566.jpg
Ylimmässä huoneessa, josta nyt tavarat oli kannettu pois, Fia esitteli Erikille ostamiaan vaatteita.
1539577.jpg
-Minä tarvitsen tilaa näille puvuilleni, Fia selitti näyttäen yhtä pukua. Haluan tämän huoneen omaksi pukeutumishuoneekseni, jollaisia hienoilla ranskalaisilla naisillakin oli.
1539586.jpg
Makuuhuoneeseensa Fia vei muita tavaroitaan, kuten hattuja, korsetin sekä patsaan, jonka hän sijoitti hyllylle varoittaen ketään siihen koskemasta. Erik silmäili patsasta kummastellen, kuinka paljon se muistuttikaan hänen rakkaan vaimonsa vartaloa ja näköä muutenkin. Mitenkähän se Fia oli saanutkin näin paljon rahaa, että oli voinut ostella kalliita vaatteita? Erik mietti itsekseen, mutta koska hänellä itselläkin voisi olla yhtä ja toista selvitettävää vaimonsa kanssa, ei hän voinut kysyä asiasta mitään. Vaivihkaa hän aikoi ottaa selville patsaan alkuperän.
1453830.jpg


1453840.jpg
Makuuhuoneen lipaston päälle Fia laittoi vanhoja kuvia kehyksissään sekä Ranskasta mukanaan tuomansa ruusun, jonka hän laittoi maljakkoon. 1453839.jpg
Seinälle hän laittoi äidistään nuorena otetun valokuvan.
1539600.jpg
Samaan aikaan alemmassa kerroksessa tapahtuu jotain! Nimismies on kiikaroinut päivät pääksytysten Kuuralehdon suuntaan mökkinsä portailta, ja lopulta hänen odotuksensa palkittiin. Nyt hän saisi ison kalan koukkuun ja hirmuisen palkkion, kun veisi kauan etsityn rikollisen kaltereiden taakse! Voi, onnen päiviä. Nyt hän voisi lopettaa työt ja levätä tarvitsematta enää milloinkaan palata työhönsä. No, olihan siinä toki puolensa ollut siinäkin työn teossa. Mutta tämä olisi huipennus hänen uralleen. Ansiomerkkejä, kuuluisuutta.. Hänestä puhuttaisiin vuosien päästä... Ei, vaan kymmenien vuosien tai siis satojen vuosienkin päästä. Hänestä tulisi kuolematon! Hänen maineensa kiirisi kaikkialle! Kyllä elämä oli ihanaa. Tässä se oli, minkä eteen hän oli ahertanut. Aivan hyppysissä jo. Niinpä hän suuntasi askeleensa Siniseen Hetkeen näyttäytymättä Amandalle. Ja siellä hän huomasikin heti aarteet, jotka olivat peräisin...! Niin, mistäpä muualtakaan ne voisivat olla peräisin. Johan niiden ulkomuoto kertoi alkuperän. -Minä pidätän sinut, Erik, sanoi nimismies kuuluvalla äänellä osoittaen pyssyllä Erikiä, joka juuri oli tulossa portaita alas.
1539581.jpg
- Mitäs nyt? Erik kysyi nostaen nopeasti kätensä ilmaan, ettei nimismies vain ampuisi. - Rauhoitu, hyvä mies! Erik yritti lepytellä nimismiestä, koska tämä osoitti häntä yhä aseellaan.
- Pistähän nyt pyssysi pois! Erik yritti komentaa miettien, miksei ollut ottanut omaa asettaan taskuunsa, jotta voisi nyt taltuttaa nimismiehen. Vankilaan hänellä ei ollut aikomustakaan lähteä!
1539619.jpg
Mitään aavistamatta saapui Fia huoneeseen kummankaan miehen häntä huomaamatta. - Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Äiti! Tule nopeasti!
1539621.jpg
Fian kiljunnan säikäyttämänä nimismies horjahtaa kääntyessään katsomaan Fiaa. Ja silloin..! Ase laukeaa...
1539564.jpg
Erik kaatuu maahan!
1539617.jpg
Amanda kiiruhtaa paikalle ja näkee Erikin makaavan lattialla jalat nimismiehen takaa pilkottaen. -Ammuitko sinä kurjimus Erikin, Amanda nyyhkäisee. Minun vävyni! Arvaatkos ollenkaan, mitä tämä meille aiheuttaa? Ja sinulle ja minulle myös!
1539597.jpg
-Rakas, Amanda, nimismies rukoilee. Enhän minä tahallani! En tarkoittanut. Siis se oli vahinko. Anna minulle anteeksi! En halua menettää sinua, olet minulle niin rakas! Teen kaikkeni hyvittääkseni perheellesi menetyksen. Mitä ikinä voin tehdä, lupaan sen!
1539624.jpg
-Et sinä voi korvata meille Erikiä, naiset huutavat yhteen ääneen. -Erik on minun koko elämäni, kiljuu Fia hysteerisenä. Miten voin elää ilman häntä? Miten saan lapseni elätettyä! Auttakoon meitä, ken voi! Fia parkuu täyteen ääneen. Ja Amandan mieli on mustana. Juuri tuo mies... Kaikki unelmat murenivat saman tien!
1539612.jpg
Samassa kaikkien hämmästykseksi Erik kömpii pystyyn lakki kourassaan. - Älkääs nyt minua vielä haudatko sentään, hän sanoo naureskellen. Taisi olla nimismiehen elämän ensimmäinen huti laukaus! Mutta nyt voimme varmaan keskustella kuin mies miehelle, sillä kuulin lupauksesi naisille, että teet kaikkesi heidän vuokseen. Ehkä nyt on aika siihen, vaikken kuollutkaan, sillä minulla on sinulle hyvin tärkeää näytettävää...
1539580.jpg
Ja niin palaa rauha maahan miesten poistuessa kahdestaan omille teilleen ties minne, naisten mennessä ihailemaan Fian tavaroita, joista lisää myöhemmin...


19.LUKU

Uhkauksia ja lahjontaa

Erik tajusi nopeasti jääneensä nimismiehen armoille, ja joutui kuin joutuikin paljastamaan tälle salaisuutensa, joten he menivät peräkanaa Erikin työhuoneeseen.

Siellä lattialla oli vanha arkku. - Kuten ymmärrät, Erik aloitti. Niin, aavistan tunteesi Amanda-anoppiani kohtaan.. Erik selvitti kurkkuaan miettien, miten jatkaisi saadakseen nimismiehen puolelleen. - Kuten sanoin, hmm.. Olethan itsekin varmaan huomannut, että taitaa Amandalla olla samankaltaisia tunteita sinua kohtaan.. hmm.. Ymmärtääkseni. Joten, sanoisinko, että.. taitaa olla selvin reitti Amandan sydämen valtaamiseksi se, että me, tuota.. hmm.. löydämme yhteisymmärryksen tässä asiassa. Erik viittasi kädellään kohti arkkua. - Näytänpä siis sinulle jotain, näin ystävyyden merkkinä, kuten uskon sinun nyt olevan.. ja tuota unohtaneen.. hmm tiettyjä epäilemiäsi asioita, joten...
1546853.jpg
-Tässä on siis arkku sisältöineen, Erik näytti raottaen arkun kantta. Arkun sisältä pelmahti pöly, joten siitä päätellen arkkua ei kovin usein oltu avattu.

Miehet polvistuivat arkun ääreen, ja nimismies kääri hihansa hengittäen raskaasti jännittyneenä moisen aarteen äärellä.
1546890.jpg
- Miten kummassa sinulla voi olla jotain tällaista? Huudahti nimismies nähdessään arkun sisältöä tarkemmin ja kirjoitukset arkun sisäkannessa. - Se jääköön minun salaisuudekseni, Erik vastasi. Parempi, ettet tiedä ihan kaikkea. Itsesi vuoksi. Mutta sanonpa, että mitä vielä näet, saa sinut hiljaiseksi.
1546862.jpg
- Mistä tämä arkku on peräisin, sitä en kerro, Erik toisti. Mutta sen, mitä täältä arkusta löysin, on paljon arvokkaampi tieto kuin itse arkun sisältö.
1546904.jpg
Arkussa oli karttoja sekä kultaa!
1546859.jpg
-Katsohan tätä, Erik näytti vanhaa karttaa. Tämä on suuri löytö. Tämän vuoksi tarvitsen apuasi. Vastineeksi saat osan rikkauksista, joita saamme mennessämme hakemaan aarteen, jonka sijainnin kartta osoittaa. Tämä arkku on ilmeisesti kartan osoittamasta paikasta aikoinaan löydetty, mutta monien vaiheiden kautta, se on nyt minun hallussani.
1546856.jpg
Tämän aarteen haettuamme, olemme niin rikkaita, ettet sinä hyödy mitään minun pidättämisestäni sen rinnalla. Varsinkaan, kun siinä tapauksessa menetät Amandan ikiajoiksi. Jos siis haluat sekä Amandan että rikkauksia, tiedät miten tulee toimia.
1546867.jpg
Nimismies otti kartan Erikiltä ja levitti sen lattialle alkaen tutkia sitä. Kartta oli tosiaan vanha, ja vaikutti aidolta ja alkuperäiseltä. Se oli kellastunut ja sen reunat olivat repeytyneet sekä osittain palaneet. - Hmm, hän tuumi Erikille sivellen toisella kädellään arkusta esiin otettuja kultarahoja. - Kyllähän se niin on, että.. tuota.. Kohtahan tässä.. niin tuota.. Jos Amanda siis.. voimme olla sukulaisia.. Etteihän sitä toki sentään..Hmm.. Niin tuota, sukulaisia sentään vankilaan laiteta... Joten...
1546886.jpg
-Se on hyvä päätös. Tässä sinulle hieman vaivanpalkaksi, Erik sanoi innoissaan ja hyvillään nimismiehen sanoista ja antoi tämän kouraan painavan kultarahan. - Onpas se tosiaan, niin.. kovin on painava kolikko, nimismies myhäili.
1546873.jpg
- Eikä siinä vielä kaikki, Erik hymisi. Katsopas sinne arkun pohjalle! Nimismies katsoi ja henkäisi syvään yllättyneenä näkemästään. - Kultaa! Hän hengähti hengitystä pidättäen. Harkkokaupalla kultaa! Me olemme rikkaita! Siis... niin, sinä siis olet...
1546883.jpg
- Onhan täällä vielä muutakin, Erik toteaa ja nauraa. Kyllä näistä riittää meille molemmille. Siis, kunhan haemme sen...
1546865.jpg
- Katsos tätä, Erik näyttää suurta avainta. Tämä takaa rikkauksia meille molemmille valtavat määrät, kuten arkun sisältökin osoittaa. Se, mihin tämä avain sopii, on minullekin arvoitus, joten meidän täytyy vain ottaa kartta mukaan sekä avain ja lähteä merille kartan osoittamaan paikkaan.
1546908.jpg
Nimismies koppasi Erikin merirosvohatun päähänsä ja ison, vanhan avaimen käteensä. - Siis merille! Hän huudahti. Mitähän Amanda sanoisi, jos näkisi minut tällaisena. Kenpä olisi uskonut, että koen jotain tällaista eläissäni.
1546896.jpg
Asian sovittuaan miehet lyövät kättä päälle. - Ja nyt Amandalle kertomaan, ettet ollut minua pidättämässä vaan epäilit jonkun varkaan piiloutuneen lähistölle ja aseesi lauenneen vahingossa. Siten saat Amandan unohtamaan tapahtuneen, Erik iski silmää nimismiehelle. Kenties joku lahja sulattaa Amandan sydämen. Ei kannata heittää vielä toivoa. Etenkään nyt, kun me pidämme yhtä. Joten siis, autan sinua siinä asiassa.
1546893.jpg
Miehet lukitsivat arkun yhteistuumin ennen poistumistaan Erikin työhuoneesta.
1546942.jpg
Palattuaan muiden seuraan, kertoi nimismies naisille Erikin luoman version tapahtumista. Samassa hän huomasi kadottaneensa kiikarit, joiden ansiosta yleensä oli nyt Sinisessä Hetkessä. Hänhän oli katsonut kiikareilla Kuuralehtoon päin usean päivän ajan odottaessaan Erikin paluuta. Ja silloin hän oli nähnyt sen..! - Mutta hyvä tavaton, huudahti siihen Dagmar. Eihän sellaista voi nähdä! Ei kukaan voi nähdä tulevaisuuteen! Olipa onni, että kiikarisi katosivat! Jatkoi Dagmar säikähtäneenä. Mutta entäpä jos ne kiikarisi ovat täällä huoneessa?
1546921.jpg
He alkoivat etsimään kiikareita kaikkialta. Fia kurkisteli portaiden alle. - Eivät ole täällä.
1546924.jpg
Amanda katsoi lipaston alle. Greta-vauva luuli Amandan leikkivän hänen kanssaan ja kujersi ojentaen kätösensä tätä kohti. - Ei näy täälläkään kiikareitasi, Amanda sanoi pettyneenä, sillä olisihan ollut mukava ojentaa kiikarit nimismiehelle. Tämä olisi siitä hyvästä varmaankin halannut häntä. Nyt kun asiat olivat hyvällä tolalla, Amanda enemmän kuin mielihyvin joutuisi nimismiehen karhunsyleilyyn.
1546917.jpg
Johan imuroi huoneita toivoen löytävänsä kiikarit. Ehkä nimismies antaisi hieman löytöpalkkiota.
1546931.jpg
Samuel kumartui katsomaan pöydän alle. Ei jälkeäkään kiikareista!
1546937.jpg
Erik siirsi kalusteita tutkien niiden takaa, mutta ei löytänyt mitään.
1546946.jpg
Dagmar tutki lattian sentti sentiltä. Kiikarit olivat kadonneet jälkeä jättämättä!
1546949.jpg
Kiikareita ei ollut missään. Ne olivat tyystin kadonneet. -Tämäpä merkillistä, tuumi nimismies. Mutta toden sanoakseni, kiikarit olivat hieman pelottavat. Minun täytynee hankkia uudet kiikarit. - Jos tarvitset niitä, Erik sanoi siihen iskien silmää nimismiehelle. Niin, ovathan ne kyllä hyvät olemassa metsästysreissuilla ollessasi. Muutoin..
1546952.jpg
Samassa astuu Lili huoneeseen vauva sylissään. Hän oli kuullut Erikin ja muiden äänen ja tuli katsomaan, mistä kiihtyneet äänet johtuivat, vaikkei puheesta mitään selvää saanutkaan. Erik oli toden totta unohtanut Lilin olemassaolon..
1546955.jpg
Hän kietoi kätensä Fian vyötäisille kuin estääkseen Liliä puhumasta sopimattomia, koska tiesi Fian jonkin verran ymmärtävän ranskaa. - Salut, Lili. Ca va? Hän tervehti Liliä.
1546957.jpg
- Kiikareiden suhteen emme näköjään voi tehdä mitään, he totesivat. Dagmar levitteli käsiään kuin peläten kiikareiden ilmestyvän yhtä salamyhkäisesti kuin ne katosivatkin. Mutta muuten meillä on ilmeisesti asioiden suhteen yhtä ja toista tehtävää, Dagmar tuumasi muiden nyökytellessä yksimielisesti. Siitä asiasta heistä aika moni oli samaa mieltä. Nimismies jäi vilkuilemaan Amandaa, joka oli olevinaan kuin ei huomaisikaan koko miestä. Erik vilkuili syrjäkarein Liliä ja tämän vauvaa. Mitähän tuonkin kanssa pitäisi tehdä, hän mietti itsekseen. Veisinkö hänet merille mukanani? Jos hän löytäisi sieltä jonkun merimiehen.  Dagmar seurasi heitä kaikkia. Hän tarkkaili Liliä ja Erikiä ja huomasi, kuinka Erik vältteli Lilin katsetta. Samoin Amanda huokaili itsekseen vältellen katsomista nimismieheen. Dagmar huomasi Erikin ja nimismiehen oudot ilmeet ja keskinäiset salaperäiset silmän iskut. Jaa, jaa. Taitaa olla melkoinen soppa keittymässä täällä. Tyyntä myrskyn edellä, sanoisinko...



20.LUKU

Elämää Pohjanperukoilla

Elämää oli aina ollut Pohjanperukoilla muista tiedoista ja luuloista huolimatta. Ihmiset olivat kulkeutuneet yhä kauemmas pohjoiseen syystä jos toisestakin. Monesti mentiin pakoon verottajaa, jolle ei haluttu kymmenyksiä pienistä tuloista maksaa. Suomalaiset olivat hyvin sikiävää kansaa, ja perheissä suuret lapsikatraat, joita usein oli hyvin työlästä ruokkia. Elettiin omavaraistalouksissa eikä säilöntää osattu tehdä. Se mikä saatiin viljeltyä, kalastettua tai metsästettyä, syötiin saman tien.
Erik oli tullut etelämpää, idästä päin hänen isoisänsä lähtiessä pakoon velkojia, joita hän oli kaupankäynnillään petkuttanut. Erik ja veljensä Johan-Henrik olivat jatkaneet omaa kaupankäyntiään isänsä jalanjälkiä seuraten, ja siitä tiedämmekin Erikin kohdalla, että hän oli pakotettu vaihtamaan sukunimensä halutessaan piiloutua omilta velkojiltaan. Näin siis Erikin sukunimi joutui unholaan, ja tunnemme hänet Sinisen Hetken isäntänä. Sininen Hetki oli aiemmin ollut ruotsalaisittain Blåstund. Suomi kuului pitkään Ruotsin vallan alle, joten käytössä olevat sukunimet olivat ruotsalaisia. Sukunimien suomentamiseen ryhdyttiin Pohjanperukoilla vasta paljon myöhemmin. Myös Kuuralehto suomennettiin ruotsalaisesta Frostlundista paljon myöhemmin, mutta tarinassa selvyyden vuoksi käytämme siitä tulevaisuudessa suomennettua nimeä. Erik oli kuitenkin pakotettu suomentamaan nimensä ja näiden monimutkaisten vaiheiden jälkeen hän oli varma, että kukaan joka häntä hänen entisellä nimellään etsisi vanhojen tekojen vuoksi, ei tulisi koskaan häntä löytämään.
1563256.jpg
Niinpä Pohjanperukoilla elettiin turvallisuuden pettävässä olotilassa. Mereltä päin kuitenkin vaani monen moista uhkaa. Laivoilla päästiin kaupunkiin asti pitkään, mutta noin sata vuotta aiemmin maan nousun vuoksi, oli laivojen pääsy kaupunginlahdelle estynyt ja satama siirtyi yhä kauemmas etelään, noin muutaman kymmenen kilometrin päähän, josta kuitenkin oli erittäin hyvät yhteydet kaupunkiin, ja tästä samoin naapurikaupunkiin, jonne oli vain muutaman kilometrin matka. Pohjanperukoilla kaupankäynti oli erittäin vilkasta.
1563262.jpg
Naapurikaupungin asema täyttyi tuolloin laivojen tuomista ja laivoille menevistä tavaroista. Terva oli suurin vientituote, ja sitä myytiin suurissa tynnyreissä. Myös puutavara oli hyvä kaupankäynnin kohde, vaikka laivojen rakentaminen olikin seestynyt. Puutavaraa vietiin Amerikassa ja Euroopassa riehuvien sotien vuoksi enemmän kuin koskaan ja monet kauppiaat rikastuivat. Samoin toiset laivojen omistajat...
Kaupungissa tosin oli vain muutama hyvin rikas porvari, ja heidän perheidensä lapset lähetettiin Uppsalan yliopistoon opiskelemaan.
Ruotsin valta Suomen suhteen sai surkean lopun Napoleonin ja Tsaari Aleksanterin tehdessä Ruotsin kuninkaan selän takana salaisen rauhansopimuksen, jolla Suomi luovutettiin Venäjälle. Tsaari Aleksanteri veti ominpäin valtakunnan rajan keskelle kaksoiskaupunkia, jossa oltiin iät ajat toimittu yhdessä, käyty kauppaa ja tuettu toinen toistaan vaihtotaloudessa elellen. Kun tsaari veti rajan keskelle rajajokea, hän halusi saada silloin Euroopassa ehkä tunnetuimman suomalaisen kaupungin haltuunsa sen sotilas- ja kauppapoliittisen aseman vuoksi. Rajan vetämisestä seurasi monia kaupungin asemaa heikentäviä asioita. Rikkaat pakenivat rajan toiselle puolelle Ruotsiin, laivanrakennuspaikka menetettiin, kuten myös omia metsiä ja maita. Kaupankäynti heikkeni, ja vain taitavimmat pystyivät siinä rikastumaan...
1563254.jpg
Viljaa alettiin tuomaan Pohjanperukoille nyt Pietarista, koska väkimäärä oli moninkertaistunut eikä viljelyn avulla pystytty ruokkimaan kasvavaa väkimäärää. Erikille seurasi kulta-aika. Olihan hänellä laiva, jolla seilata Pietariin ja takaisin vieden ja tuoden tavaraa  ja hän otti korkeat rahtimaksut vaarallisen laivamatkan vuoksi. Sotatoimet uloittuivat pikku hiljaa myös Pohjanperukoille ja sekä Englannin ja Ranskan sotalaivat seilasivat lähivesillä.
1563246.jpg
Suomalaiset veivät omat laivansa turvaan puolueettoman Ruotsin satamaan, missä ne saivat olla rauhassa eivätkä sotalaivat niitä upottaneet. Suomalaiset toimittivat Ruotsin kaupunkiin saapuneet venäläiset pois rajan toiselle puolelle puusiltaa pitkin ja he kestitsivät englantilaisia sotilaita kaikin keinoin, joten ennen pitkää mielialat lauhtuivat, ja he viettivät pitkät tovit yhdessä tarjoilun ääressä. Kaupasta haettiin monen litran suuruiset kaljapullot, joita kaupungin panimolta sinne oli myyntiin tuotu. Myös englantilaiset tarvitsivat tervaa, joten sotilaille vietiin tervatynnyri lahjana heidän suopeudestaan.
1563261.jpg
Panimolta kauppaan myyntiin tuoduista oluista lastattiin myös valtava määrä pienempiä pulloja sekä viljaa uusille ystäville Ruotsin valtakunnan puolelle satamaan, jossa sulassa sovussa aikaa vietettiin. Sotaahan kävivät englantilaiset ja ranskalaiset venäjää vastaan, eihän sillä ollut mitään tekemistä suomalaisten kanssa. Tämän toki englantilaiset hyvin käsittivät ja jättivät suomalaiset rauhaan.
Sinisen Hetken kellarissa oleva kauppa toimi myös postiasemana, jonne paketit tuotiin laivojen mukana edelleen kuljetettaviksi. Kauppa salattiin venäläisiltä eikä kauppias itse vielä oleillut Sinisen Hetken kellariin sijoitetussa kaupassa vaan toisaalla kylällä olevassa kaupassaan, josta venäläiset ottivat mitä mielivät maksamatta ropoakaan tarvitsemistaan tuotteista. Niinpä kauppias alkoi piilottamaan tavaroita enenevässä määrin uuteen kauppapaikkaansa, josta venäläisillä ei ollut hajuakaan.
1463082.jpg
Kaupan hyllyille lastattiin siis myös kankaita ja liinavaatteita, kotikutoisia mattoja ja mitä ikinä ihmisiltä myyntiin liikeni ja mihin heidän kädentaitonsa riittivät. Myyntituloilla jokainen sai tarvitsemiaan ruoka-aineita omiin tarpeisiinsa.
1563251.jpg
Sinisessä Hetkessä eikä sen koommin Kuuralehdossakaan ollut puutetta mistään. Sen takasi kaupan vuokratulot, mistä Amanda oli ikuisesti Dagmarille kiitollinen sekä Erikin kauppiastaidot, hieman kyseenalaiset tosin, mutta kuka sitä näissä olosuhteissa kyseenalaistikaan. Ja rahtimaksuista saatiin myös huikeat summat puhumattakaan niistä tavaroista, jotka lähtivät Erikin mukana hänen laivalleen kirjautumatta mihinkään ja päätymättä perille määränpäähänsä. Fia sai näin ollen oleilla onnellisena lastensa kanssa ja viettää aikaansa miten mieli. Niinpä hän leikkasi tyttöjen hiukset leikkiessään kampaajaa. Fannyn hiuksiin hän laittoi somat kukkakoristeet ja Fanny sai uuden mekon, joka oli tuliainen sataman lähistön kylän ompelijalta Anna Lisalta, joka oli jotain kaukaista sukua Amandan isälle aviomiehensä, Carl Järlströmin kautta.
1563252.jpg
Myös Juulian hiukset pätkäistiin pienille saparoille ja niihin kiinnitettiin silkkinauhat. Samaa nauhaa solmittiin mekon vyötärölle, ja Juulia oli uusista hienouksistaan hyvin onnellinen.
1563255.jpg
Fia kertoi, että heillä olisi tästä lähtien aina uusi mekko jokaisena pyhäpäivänä, mikä sai tyttöjen posket hehkumaan. - Me olemme rikkaita, he kiljuivat innoissaan.


1563429.jpg
Ompelutaito oli periytynyt monen sukupolven kautta myös Amandalle, mutta Fia ei ollut sitä kuitenkaan perinyt. Hän oli Ranskassa oleillessaan ihastellut maalareiden taitoja ja oli kiinnostunut itsekin maalaamisesta, joten Ranskasta tullessaan hän oli tuonut itselleen maalaustarvikkeet. Hänellä oli siveltimiä, maalarin paletti sekä värituubeja.
1563425.jpg
Toisinaan Fia meni Erikin työhuoneeseen maalaustöitään jatkamaan.
1563441.jpg
Hän kävi maalaamassa oveen, tyttöjen huoneen puolelle, kukkakimpun.
1563444.jpg
Pojat saivat omalle puolelleen purjelaivan kuvan isänsä kunniaksi, ja koska poikien mielestä merillä olo oli suuri seikkailu. Olisivatpa he vain tietäneet, millaista seikkailua se todellisuudessa oli! Heidän isänsä oli heidän suuri sankarinsa. Maailman paras merimies.

Fia oli opiskellut maalaamisen taitoa Ranskassa paikallisten taidemaalareiden ohjauksessa. Hän oli saanut paljon kehuja taidoistaan. Myymillään taululla hän oli saanut itselleen hankittua ranskattarien tapaan hienot korkokengät ja kauniin päivävarjon. Paljon tauluja hänellä oli tuomisinaan omaan kotiinsa.
1563457.jpg
Hän oli matkinut tunnettujen maalareiden teoksia ja havainnut osaavansa tehdä aivan yhtä hienoja tauluja. Niitä hän ei halunnut myydä, joten ne hän oli myös tuonut taloonsa.

1563497.jpg
Hän oli löytänyt hienot seinälamput, mutta ne olivat menneet rikki kotimatkalla laivan jouduttua myrskyyn ja tavaroiden paiskauduttua ruumassa sinne tänne. Fia päätti etsiä jonkun, joka osaisi korjata lamput entiselleen, jotta hän saisi omaan pukeutumishuoneeseensa kauniit valaisimet.

Mutta ennen lähtöään, hän kävi laittamassa Erikin ja nyt myös oman työhuoneensa seinälle muutaman taulun. Laivaa hän katseli mietteissään huolissaan Erikin tulevasta laivamatkasta, vaikka tiesikin, että pakko tämän oli mennä tavaraa toimittamaan. Sitä hän ei tiennyt, että Erikin matkan määränpää oli aivan muualla kuin, mitä Erik hänelle kertoi.
1563524.jpg
Karistaen huolet mielestään, hän jatkoi sisustamista uskotellen, ettei mikään vaara kohtaisi suomalaista laivaa Pohjanmerellä venäläisten suojeluksessa luullessaan Erikin olevan lähdössä hakemaan venäläisille sotilaille viljaa Pietarista. Jatkaen askareitaan sijoitti hän yhden tekemänsä taulun huoneen peräseinälle.


21.LUKU

Kapteeni katsoi meren aaltoihin

1581894.jpg
Meri pauhasi. Pohjanmeri oli jäänyt kauas taakse ja laivan keula oli käännetty kohti tuntemattomia ulapoita.
 1581896.jpg
Purjeet paukkuivat tuulessa ja merenkäynti sai isot vaahtopäät iskeytymään laivan kylkiin.
1581900.jpg
Erik tähysti kaukoputkellaan keskellä aavaa merta näkemättä mitään muuta kuin loputtomiin vettä.
1581905.jpg
Erik ohjasi laivaa huolettomana, sillä ennen pitkää hän tiesi löytävänsä perille. Perille sinne, missä hänen unelmansa saisivat täyttymyksen.
1581938.jpg
Nimismies kalasteli onnistumatta saamaan onkeensa ainuttakaan kalaa.
1581973.jpg
Hänen vieressään oleva ämpäri ammotti yhtä tyhjänä kuin hänen mahansa.
Hän ei kuitenkaan kehdannut nälkäänsä valittaa, koska himoitsi itsekin pääsevänsä nopeasti paremmille saaliille. Mitä pieni nälkä oli sen rinnalla, mikä heitä matkan päässä odotti.
1581907.jpg
Myrskystä huolimatta Erik hallitsi hienosti laivansa.
1581913.jpg
Laiva seilasi välillä rauhallisilla vesillä ilman ohjausta, jolloin Erik sai lepuuttaa itseään ja onnitteli tuuriaan siitä, ettei merirosvoja ollut sattunut heidän tielleen. Vaan eipä heillä mukanaan ollutkaan mitään rosvottavaa. Vielä.
1581925.jpg
-Taitaa olla kovin pitkälti vielä? Kyseli nimismies toisinaan saamatta muuta kuin murinaa vastaukseksi.
1581924.jpg
Niin jatkui matka päivästä toiseen. Yö vaihtui päiväksi ja päivä yöksi.
1581921.jpg
Eräänä aamuna nimismies kömpi ahtaasta kajuutasta huonosti nukutun yön jälkeen merisairaana kannelle.
1581931.jpg
Hän sai raahattua itsensä lankulle, ja ajatteli oikaista siihen itsensä. Jospa raikas merituuli auttaisi ja parantaisi hänen merisairautensa.
1581935.jpg
Mutta juuri silloin tarttui kova tuuli purjeeseen paiskaten laivaa,
ja nimismies ehtimättä tarttua mihinkään paiskautui kohti syvyyksiä.
1581943.jpg
Vain jalat pilkahtivat pinnan yläpuolelle. Kerran tai pari.
1581945.jpg
Nimismies sai päänsä pinnan yläpuolelle hetkeksi, että ehti huutaa apua.
1581947.jpg
Aallot imivät ja imivät, vaikka nimismies yritti voittaa taistelun.
1581949.jpg
Mutta meri on kova vastustaja eikä sen voimille mahda mitään. Ja Erik katsoi meren aaltoihin...
1581954.jpg
Se, mitä nimismies oli nähnyt kaukoputkella aikansa tiirailtuaan olisi saanut Erikin hieman levottomaksi.
1581955.jpg
Samoin kuin nimismiehen kotona löytäjäänsä odottamassa oleva kirje.. Nimismies oli aikansa odottanut luokseen turhaan ihmistä, jolle oli kirjeen osoittanut. Hänen ja Erikin oli ollut lähdettävä matkaan ilman, että hän ehti kirjettä antaa. Se olisi ollut erittäin tärkeä, elintärkeä. Joten merille lähtiessään hänellä ei ollut aavistustakaan pääsisikö kirje milloinkaan perille. Siinä oli hänen kohtalonsa sinetöitynä. Edes saajan nimeä ei ollut kuoreen kirjoitettu.


22.LUKU

Pelastus?

1589408.jpg
Jossain kaukana, kaukana aavalla merellä on pieni saari, jonka rantaan ajautuu aaltojen mukana eräänä päivänä nääntynyt mies.
1589409.jpg
Hädin tuskin jaksaen liikkua mies vetää itsensä aalloista saaren hietikolle.
1589411.jpg
Katsahdettuaan viimein ympärilleen, mihin oli joutunut, mies näkee jotain edessään..
1589413.jpg
-Kas vain, mies tuumaa ääneen. Taisit saada seuraa. Mutta hieman taitaa olla myöhäistä sinun kannaltasi.
1589416.jpg
- Mutta voi! Huudahtaa mies hädissään. Entäs minun itseni! Eipäs sinusta taida olla minullekaan seuraa..
1589417.jpg
Saari ei ole suuren suuri, ja sen oivallettuaan mies menettää toivonsa pelastumisesta. - Tänne ei löydä kukaan. Olen mennyttä miestä!
1589375.jpg
Mies sulkee silmänsä pinnistäen kyyneleitä tulemasta ja näkee edessään kuvan maailman kauneimmasta naisesta. Naisella on kaunis kesähattu päässään ja kukkakimppu sylissään ja hän odottaa... Mies kokee ihmeellisen elämyksen katsoessaan näkyä, jossa nainen hymyilee onnellisena. Hän tuntee naisen läsnäolon vierellään. 1589420.jpg
Mies nousee istumaan päättäen taistella viimeiseen asti menettämättä toivoaan, kun juuri oli pelastunut meren kurjimuksesta.
1589390.jpg
Monen päivän meren armoilla olemisen jälkeen, hän oli uupunut ja nälissään. Silmiensä painuttua kiinni, hän näki edessään hurjan määrän mitä ihanimpia ruokia. Keskellä ruokarunsautta kummitteli pääkallo uhkaavana muistuttaen hirvittävästä kohtalosta, joka odotti häntäkin...
1589381.jpg
Mies yritti palauttaa takaisin mieleensä kuvan tuosta ihanasta näystä, ja onnistuikin siinä. Kuva oli nyt vain hieman muuttunut ja nainen istui oudossa tilassa, jossa oli laattalattia ja keltapilkkuinen tapetti odottamassa kiinnittämistä. Onkohan nainen rakentamassa jotain? Mies ihmettelee. Kyllä auttaisin sinua tapetoimisessa, jos vain voisin, hän myöntää. Mies näkee myös jotain kummallisia esineitä... Hmm... Aivan kuin kaljatynnyri.. -Ooh, kylläpäs janottaa, vaikersi mies.
1589385.jpg
-Ruokaa, mies näkee uudelleen samoja ruokia nyt eri ympäristössä. Aivan, tarvitset kellarin kaikelle tälle ruokamäärälle, mies tuumaa. Tai minä voisin syödä ne kaikki kerralla... jos vain voisin... Tekisinpä pari hyllyäkin kellariin, mihin tavarat asetella. Lupaa minulle, että odotat! Saavun luoksesi täältä.. joskus... jotenkin... Senkin kurja vävysi ja onneton purtilonsa, missä ei ole edes pelastusrengasta heitettäväksi mereen joutuneelle! Tämän se vielä maksaa! Kunhan minä syön nuo ruoat, minä menen ja teilaan sen miehen. Niin, se on totta. Yhtä totta kuin, että.. olen autiolla saarella ja hengenlähtö on lähellä...
1589393.jpg
Kello käy ja aikani on loppumassa! - Voi, mitä tekisinkään, Amanda, jos vain pääsisin luoksesi! Vedä kelloni, ettei aikani vielä lopu! 1589423.jpg
Miehen rannalla lojuessa rantaan ajautuu jotain...
1589431.jpg
-No, kas, ystäväiseni, mies tuumaa hieman järjestelyjä tehdessään. Pääset töihin, jottei ole niin yksitoikkoista. Ongi siinä, kun sinulla on tuota ylimääräistä aikaa.
1589428.jpg
-Minä tässä pidän sinulle seuraa sillä välin.
1589436.jpg
- Taisitpa innostua kalastamisesta! Huudahti mies onnellisena nähtyään saaliin.
1589438.jpg
Vatsansa täyteen ahmittuaan kalaa jäi ylikin. - Sinulle ei taida kala maistua? Mies kyseli vastausta saamatta.
1589433.jpg
- Jopas aurinko jaksaa paistaa, mies oli läkähdyksissään. Pitää etsiä hieman varjoisempi paikka.
Ja noita kookospähkinöitä voisin hakea tuolta puusta...
1589439.jpg
Miehen lähdettyä kalliota kiertämään, toiselta rannalta löytyi banaaniterttu, joka juuri oli peittymässä aaltoihin.
1589441.jpg
Mies otti hedelmän pistellen sen makoisasti suihinsa. - Kyllä elämä autiolla saarella voi olla sitten mukavaa, mies tuumi. Niin, kunhan vain pääsisi täältä pois...
1589443.jpg
Mies huomasi istuvansa jonkun kovan päällä ja katsottuaan mikä ahteria painoi, hän näki laatikon..
1589444.jpg
Laatikko oli vanha osittain hiekan peitossa makaava arkku, jossa oli kultainen avain lukossa. Arkun edessä hietikossa lojui rahoja.
1589447.jpg
Mies alkoi kaapimaan hiekkaa rahoja kouriinsa keräten. - Tässähän tämä aarre nyt sitten on! Huudahti mies. Minä löysin aarteen!
1589421.jpg
- Mutta mitäpä hyötyä siitä minulle täällä olisi?
1589403.jpg
- Eipäs ehtinyt vanha kaverini, Elmerikään, saapua luokseni ennen kuin piti lähteä tälle onnettomalle matkalle. Mistäs se Elmeri nyt tietää, mitä minulle tapahtui? Mies saarella mietti. Kuva Elmeristä oli hieman hämärä hänen mielessään, sillä kauan oli aikaa kulunut heidän edellisestä tapaamisestaan. Olikohan Elmeri kovasti muuttunut tällä välin, mies mietti.

- Jos hän lukisi kirjeeni, hän osaisi etsiä minua oikeasta paikasta, mies mietti ja ajatteli vanhaa ystäväänsä Elmeriä, jonka kanssa oli paljon kalastellut. Elmerin hän oli tavannut joskus nuorena kalareissulla ollessaan ja he olivat sen jälkeen olleet erottamattomat ystävykset ikäerosta huolimatta. Elmeri oli kertonut hänelle paljon makoisia kalavalheita ja mahtavia tarinoita merimiehen elämästään, kuten vanhan kalastajan ja merimiehen tulikin kertoa. Niistä tarinoista oli nyt paljon lohtua nimismiehelle, kun hän muisteli ystäväänsä. Elmeri tietäisi, mitä tehdä kirjeen saadessaan, mikäli häntä ei näkyisi mailla eikä halmeilla. Sillä merimiehet tietävät toistensa metkut ja nimismies oli kirjeeseensä seikkaperäisesti kirjoittanut aarteesta ja sen etsimisestä Erikin kanssa..
1589451.jpg
Samoihin aikoihin laivallaan Erik tutki  karttaa, joka osoittaisi aarteen sijainnin. - Eikös sen jo pitäisi olla näillä main? Hän kummasteli auringon painuessa mailleen taas kerran ja aaltojen pauhatessa laivan kylkiin...
1590231.jpg
Kotona Kuuralehdossa Amanda istui peilin edessä yrittäen tavoittaa hetkiä, jolloin saattoi kuunnella nimismiehen jutustelua. Ja aivan kuin hän olisikin kuullut tuon äänen korvissaan, mutta miten se kuulostikin nyt niin toisenlaiselta, kummallisen oudolta ja pelottavalta, ei laisinkaan niin rauhalliselta ja lempeältä kuin tavallisesti. Amanda jäi huolissaan istumaan peilin eteen.


23.LUKU

Erik etsii aarretta

Erik tutkaili kaukoputkellaan etsien paikkaa, jossa aarteen pitäisi ikivanhan kartan mukaan sijaita.
1594827.jpg
Yhtäkkiä hän näki pienen saaren, ja jotain outoa saarella. Olikos se nyt sitten..!
- Hohoiii! Hän huusi purjehdittuaan saaren lähistölle, sillä kukapas muu saarella loikoili kuin nimismies. Ei taida työt rasittaa? Erik huhuili nimismiehelle. Jokos löysit aarteen?
1594851.jpg
Nimismies ei hievahtanutkaan vaan makoili silmät ummessa. - Jokos päätit avata suusi? Seuran kipeäkös sinusta yhtäkkiä tuli? Vai olisitko halunnut syödä sittenkin kalaa? Taisin popsia kaikki suuhuni eikä sinulle jäänyt mitään. Taidan nyt torkahtaa, joten pistähän sinäkin isot silmäsi kiinni.
1594854.jpg
Sillä nimismies luuli pääkallon puhuttelevan häntä. - Löysinpäs minä aarteen, nimismies vastasi pääkallolle. Löysinpäs hyvinkin! Ja millaisen, taidat tietää. Kyllä minua onnisti. Nyt olen upporikas.
1595039.jpg
- Vai niin, totesi siihen Erik ilmestyen kuin tyhjästä nimismiehen luokse. Sittenhän me voimme nostaa aarteen laivaan. - Ehei, sanoi nimismies. Minä menen laivaan odottamaan ja sinä tuot aarteen kannelle. Minä annan sinulle ruokaa ja sinä viet minut kotiin.
1594825.jpg
- Missäs se aarre on? Kyseli Erik malttamattomana. Mitä siellä oli?
- No jaa, vaimoväen koruja, tuumi nimismies verkkaiseen tapaan. Eipäs paljon muuta.
1594838.jpg
- Ajattelin juuri aarrearkusta löytämäni sormuksen lahjoittaa Amandalle. Taitaa olla itsensä Napoleonin omalle rakkaalleen lahjoittama sormus. Liekö Josephine koruja koskaan saanut vai mitä lie tapahtui?
1594839.jpg
- Muutkin korut taitavat joutua Amandalle.
1594829.jpg
-Olen tässä vähän miettinyt, että rakennan Amandalle hienon kylpyhuoneen, jollaista hänellä ei vielä olekaan. Sinne minä laitan tuon kultaisen kuningattaren huoneen lämmittimen, jotta Amanda tarkenee kylpeä eivätkä varpaat palele kylmilläkään ilmoilla.
1594842.jpg
- Seinälle laitan kauniit lampetit, ettei Amandan tarvitse pimeässä itseänsä peseskellä. Nautintohan se on lämpimässä vedessä kylpeä, jos hieman näkeekin ympärilleen. Noista kauniista esineistähän minä Amandalle lampetit kyhään. Yksi toiselle, toinen toiselle seinälle.
1594832.jpg
Ruokakellarin teen, minne Amanda saa säilöä metsästämäni lihat ja Amandan omat leipomukset. Kellariin sijoitetaan kupariastioihin kaikki tarpeellinen, mitä taloudessa tarvitaan.
1594835.jpg
- Ja kun kaikki on valmiiksi rakennettu, nimismies jatkoi, on selvää että Amandasta tulee minun vaimoni.
1594836.jpg
- Sitten minä pussata moiskautan häntä, nimismies jatkoi puhelemistaan.
1594844.jpg
- Niin meistä tulee suuri perhe, tuumasi nimismies vielä.
1594848.jpg
- Eihän teistä kahdesta voi kovin suuri perhe tulla, totesi siihen Erik.
1594849.jpg
- Kuuralehdon väestä tulee minun perheeni, päätti nimismies. Kunhan nyt vaan suuntaamme purtilosi keulan kohti pohjoista. - Hetkinen! Keskeytti Erik. Entäs minun osuuteni aarteesta?
1594857.jpg
- Niin, tosiaan, sanoi nimismies. Juu, olihan siinä jotain rahoja ja jalokiviä. En minä niillä mitään tee. Pidä sinä ne, jos keksit niille jotain käyttöä. Eiköhän se riitä sinun osuudeksesi.

Ja niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.


24.LUKU

Kuulumisia Kuuralehdosta

Ennen pitkää lipui pohjan perukoiden satamaan laiva, josta ei puoleen vuoteen ollut kenelläkään minkäänlaista havaintoa, ei merillä eikä satamissa.
1640659.jpg
Oli pelätty pahinta, mutta Amandan sydän kertoi toista, ja hän saattoi olla ainoa, joka ei menettänyt toivoaan...
1640684.jpg
Joinakin illan hiljaisina hetkinä, hän oli mennyt vanhan kapioarkkunsa luokse, joka oli alkujaan hänen vanhempiensa hänelle lahjoittama, häivyttääkseen pelon ja ikävän, joka piileskeli hänen mielessään...
1640681.jpg
Amanda oli tutkinut arkun sisällä olevia muistojaan. Siinä oli hänen tekemänsä vauvan myssy, jota Fia oli pitänyt päässään. Hmm, olisikohan se Greta-vauvalle sopiva? Siinä olivat myös vanhat nahkasandaalit, joilla Fia oli pienenä tepastellut. Voi, kuinka aika riensi!
Sitten eräänä aamuna...
1640655.jpg
Eräänä aamuna, jo puolta päivää lähestyttäessä, kiipesi Dagmar Amandan makuukammariin katsomaan, mikä sai Amandan viipymään tavallisesta poiketen sängyssään niin pitkään. Olikohan tämä tullut kipeäksi? Mutta yllättynyt Dagmar näkikin jotain pöyristyttävää! Miehen vaatteita lojui huoneessa siellä täällä! Ja sängynpeite oli heitetty lattialle hujan hajan. Se ei ollut ollenkaan Amandan tapaista, koska tällä oli tapana laittaa vuodevaatteet viikattuina tuolille. Olikos se nyt menettänyt järkensä ja hakenut Herbertin vanhat vaatteet esille?
1640723.jpg
Dagmarin mennessä raottamaan vuodekatoksen verhoa, mitä hän näkikään! Siellä makasi vieras mies, Amandan vieressä! Samassa nimismies avasi silmänsä, kohotti kätensä tervehdykseen, aivan kuten herrasmiehen kuuluukin. - Huomenta, Dagmar, hän sanoi. Olipas virkistävää nukkua kunnon vuoteessa.
1640726.jpg
Amanda ponkaisi ulos kuullessaan Dagmarin saapuneen huoneeseen. -Mitäs tämä tarkoittaa, Dagmar tivasi tiukalla äänellä. Katsoisit itseäsi, miltä näytät! Varjelkoon! Ja mies vuoteessa! No, onhan sinulla kuitenkin vaatteet ylläsi, vaikka.. mitkäs hepenet nuo ovat oikein? Missä sinun flanellipaitasi on?
1640668.jpg
-Huomenta vaan, Dagmar, hymyili Amanda onnellisena. Menisitkö keittämään kihlajaiskahvit? Katsos mitä nimismies minulle antoi. Amanda näytti sormusta nimettömässään.
1640694.jpg
- Niin ja siitä flanellipaidasta tein tiskiluutuja, pannulappuja, keittiöpyyhkeitä ja muuta kovin tarpeellista, mitkä löytyvät keittiöstäni, kunhan pääset sinne asti kahvinkeittopuuhiin. Tarvitsemme nyt hieman enemmän kaikenlaista. Katsos, nimismies muuttaa tänne Kuuralehtoon! Hän toi jo nikkaroimansa apupöydän ja hyllykön.
1640690.jpg
Tulemme perässä. Voit heittää pois ne ruoat, jotka jäivät lautasille, kun emme jaksaneetkaan syödä illalla... Mutta voit laittaa tarjolle siitä apuhyllyköltä pullaa ja kääretorttua. Huuda, kun kahvi on valmis, niin voimme toivottaa nimismiehen kunnolla tervetulleeksi talooni!
1640662.jpg
Hädissään Dagmar kertoi uutiset Fialle, joka riensi siltä paikalta äitinsä luokse. - Vai kihloihin, tämä totesi. Onneksi olkoon. Saatkin kelpo miehen rinnallesi. Näytätte jo panneen paikkoja uuteen uskoon. Fia katseli makuuhuoneessa ympärilleen, joka oli tosiaan hieman kokenut muutoksia. Seinälle oli ilmestynyt lamppu ja kalusteet olivat vaihtaneet paikkaa.
1640666.jpg
Lipaston päällä Fia huomasi uusia hajuvesipulloja. Hajuvettä olikin käytetty hieman runsaanlaisesti tuoksusta päätellen.
1640675.jpg
Sängyn vieressä oli nimismiehen saappaat. Amandan päällä Fia huomasi uutukaisen alusasun. -Jopas jotakin, hän tuumasi äidilleen katsoen yöpöydällä olevaa mummonsa ja pappansa vanhaa vihkikuvaa...
1640682.jpg
Fia huomasi vanhan arkun huoneen lattialla ja sen vieressä lojuvat tavarat: Amandan omissa häissään pitämä kruunu, kuivattu hääkimppu sekä sukulaistytön morsiusneidon kruunu. - Mitäs täällä suunnitellaan?
Niin, ilmiselväähän se on! Pakkohan teidän on vihillä käydä, mitäs muuten ihmisetkin ajattelevat, kun kerran yötkin yhdessä vietätte!  Ja Fia iski äidilleen silmää.
-Ehkäpä tulee käyttöä sillekin, mikä on tuolla ullakolla.. hän tuumasi äidilleen ja vinkkasi kohti ylös johtavia portaita...

25.LUKU

Kiireistä aikaa Kuuralehdossa
1699674.jpg
Kesä on kiireistä aikaa myös Kuuralehdossa, jossa puutarha kukkii läpi vuoden. Paljon on puutarhassa hoideltavaa kaiken muun työn ohessa.
1699680.jpg
Tämä kesä on Kuuralehdossa tavallista kiireisempää jostain syystä. Siksi ihmisiä ei näykään kuin vilaukselta, koska kaikki juoksevat sinne tänne toimittamassa milloin mitäkin tärkeää asiaa. Puutarhaan on kuitenkin saatu laitettua penkki perheen pienimpien istuskelua varten.
1699686.jpg
Sekä pari isompaa tuolia kunniapaikalle Kuuralehdon seinustalle. Onkimisen jäljiltä näyttää tavarat Kuuralehdossakin jäävän sille tielleen. Kalasaalis ehkä löysi paikkansa parempiin suihin, vaikka onkivehkeet odottavatkin seuraavaa kalastusreissua.

Kuuralehdon väki juoksee ostoksilla harva se päivä, milloin muilta kiireiltään ehtivät. Kankaitakin löytyi, mutta ne on kiirehditty viemään ompelijalle, joka kiireisenä yrittää taikoa Kuuralehdon väelle uusia vaatteita.
1699379.jpg
Kuuralehdolla on paljon ystäviä, jotka hemmottelevat lahjoillaan väkeä.
1699449.jpg
Nimismieskin löysi paikkansa Kuuralehdosta ja rakensi taloon ullakon, minne vei tavaroitaan. Hieman hutiloiden pyörähteli nimismies ullakolla tavaroitaan viemässä, kuten miesten tapana on, mutta Amanda ei pitänyt kovin pahana, vaikka tavarat olivatkin mullin mallin miehen jäljiltä. Olihan se kuitenkin kiva saada mies taloon...
1699453.jpg
Mies, joka kantoi talvitavarat kesäksi ullakolle säilöön, vaikka jättikin isot kenkänsä keskelle lattiaa. Amanda siirsi kengät sivuun hakiessaan jotain ullakolta tarkasteltavakseen, josko se vielä olisi käyttökelpoinen... Sitä hän ei halua vielä paljastaa, mikä se on...
1701715.jpg
Amandan keittiöön nimismies tuo mukanaan seinähyllykön tarvikkeita varten, sillä nimismies tykkää ruoasta ja hänellä onkin omia maustepurkkeja, jotka saavat paikan hyllyltä.
1699462.jpg
Muutamat muut purnukat jäävät tiskialtaan hyllylle, sillä nimismies ei ole turhan tarkka. Yksin kun on tottunut elämään. Amandan mielestä taas on melko jännittävää, kun talo on täynnä elämää pitkän yksinolon jälkeen, sillä eivät lapsenlapset tai muut sukulaiset voi korvata mitenkään nimismiehen läsnäoloa joka pelkällä olemuksellaan täyttää niin tyystin koko Kuuralehdon talon.
1699471.jpg
Keittiön sivupöydälle on jäänyt odottamaan käyttöä nimismiehen taloon tuomat astiat. Lautasia sekä kulho ja sokerikko, jossa on hienoa sokeria, mikä oli hyvin harvinainen näky taloissa. Paikkakunnalla oli muutama kauppa, mutta Kuuralehdosta niihin oli yli puolen päivän matka ja kauppaan saavuttuaan sieltä sai ostaa, mitä jäljelle oli jäänyt muiden ehdittyä lähempää ensin asioille. Sokeriin ei siis saanut kukaan koskea, varsinkaan lapset, jotka yrittivät kurkistella kultakoristeiseen kuppiin ja kostutetulla sormellaan salaa ottaa maistiaisia. Amanda hätisti lapset hyväntahtoisesti tiehensä, koska sokeri tuli säästää tiettyä päivää varten.
1699494.jpg
Mutta lapset saivat kantaa kortensa kekoon siistimällä paikkoja ja laittamalla astiat niille hyllyille, missä tilaa vielä hyvin runsaasti oli. Niinpä uudet kulhot löysivät paikkansa muiden samankaltaisten astioiden joukosta. 
1699485.jpg
Ja olohuoneessaan kokeilee jännittyneenä vanhoja kenkiään eräs hyvin onnellinen Kuuralehdon asukas.


26.LUKU

Jotain odotettavissa

Kuuralehdossa jokainen kotieläinkin on huomannut, että jotain tavallisesta poikkeavaa on tapahtumassa, niin innoissaan väki hääräilee touhuissansa. Puutarhaan hätistetyt eläimet eivät ole moksiskaan ihmisten kiireistä vaan katselevat pää kallellaan moista menoa. Toki eläimetkin huomaavat uusien kasvien ilmestyvän yllättäen puutarhaan, mutta eivät ne piittaa kukista, koska niitä ei voi syödä.
1722586.jpg
Onneksi lapset ajetaan myös pois jaloista puutarhaan leikkimään, jotta koirat saavat tekemistä hieman tylsään olotilaansa. Fannyn kipittäessä leikkimään puutarhaan uusi juhlamekko yllään, häntä varoitetaan kovin sanoin sotkemasta itseään, sillä mekkoa ei ehditä enää pesemään, jos se likaantuu ennen tiettyjä juhlia...
1722497.jpg
Myös Lili pääsee sovittamaan juhlia varten ompeluttamaansa pukua.
1722492.jpg
Ompelija oli yllättäen tehnyt hieman omia koristeita pukuun, joista Lili oli arvatenkin iloinen. - Merci, hän nauroi ompelijalle, ja olipa Lili vihdoin oppinut sanan pari suomenkieltäkin, jota hän silti kovin vaikeaksi moitti, mutta kiittelipä kuitenkin ihan selkeästi ompelijaa: -Kiittos, kiittos. C`est trés beau robe f du soir!
1722582.jpg
Iltahämärissä koirat vinkuvat sisällä ja menevät ulko-ovelle, sillä puutarhasta kuuluu ihmeellistä rapinaa.
1722585.jpg
Ja kun Fanny kurkistaa ulos, näkee hän kaiteella jotain outoa, mitä ei vielä päivällä ollut nähnyt. Kaidetta pitkin kiemurteli pitkä köynnös. Se kiipesi ylös seinää pitkin myös...Säikähtäneenä Fanny panee nopeasti oven kiinni eikä puhu kenellekään mitään köynnöksestä. Ehkä sitä ei aamulla enää olisi? Jospa se olikin vain unta?
1722560.jpg
Mutta kun aamu koitti, koko Kuuralehdon väki sai nähdä tuon uuden köynnöksen, joka oli kiemurtanut itsensä pitkin kaidetta seinille
1722568.jpg
 ja pitkin muurin harjaa... - Liekö taas Herbertin tekosia, mietti Amanda mielessään vaivihkaa, sillä nyt ei voinut moisesta asiasta ääneen mitään lausua. Vaan kylläpäs se siihen somasti sopii muurin kiviä koristamaan ja pehmentämään puutarhaa, joten olkoonpa hyvinkin siinä. Olkoonpa vain.
1722578.jpg
-Vaan voisipa sitä tuollekin paikalle hieman muutoksia tehdä, Amanda tuumi ja ryhtyi puuhaan.
1722605.jpg
Hän laittoi ruusuja koriin ja jätti korin  puutarhaan kukkineen. Orkidean hän vei myös puutarhaan.
1722598.jpg
Hän haki SinisestäHetkestä toisen orkidean pihakaivolle menevän polun varteen. - Mutta kas, näitä kuuraisia marjoja en olekaan aiemmin huomannut, huudahti Amanda. Ketäs näistä on kiittäminen?
1722625.jpg
- No jaa, Amanda mietti, ehkä vielä pientä laittamista, niin eiköhän tästä saada hyvät puitteet juhliin...
1722499.jpg
Niine hyvineen hän kiirehti omaan makuuhuoneeseensa, tälläytyi hieman ja katsoi peiliin. - Voi sentään, hän huokasi. Tämä minulla oli silloin nuorena....

Samassa Dagmar tulla tupsahti huoneeseen Amandan perässä. -Sus siunatk.., hän tokaisi. Mitä ihmettä sinä hupsuttelet, vanha ihminen! Riisu heti pois moinen höpötys! Sellaiseen olet jo liian vanha!
1722504.jpg
Mutta Amanda ei kuule mitään Dagmarin puheesta, niin ajatuksiinsa hän on vajonnut. - Muistatko vielä, Dagmar, sen päivän, kun minut ja Herbert vihittiin, Amanda nyyhkäisee.
- Muistan toki, heltyy Dagmar, sillä eihän leskeksi jääminen Amandan vika ollut ja tokihan hän soi uuden onnenkin Amandan elämään. -Sinä olit todella kaunis morsian hääpuvussasi. Minä olin sinulle aivan kateellinen.. Ja Dagmar huokaisee myös omiin ajatuksiinsa uponneena. Sillä niin eri tavalla oli hänen elämänsä mennyt kuin hän olisi toivonut. Eipä silti etteikö hän onnellinenkin ollut, mutta silti. Niin monta mahdollisuutta, joiden valitseminen olisi vienyt aivan erilaisiin olosuhteisiin. Olihan hän lähtenyt monen monta kertaa kotoaan Pohjan perukoilta palkolliseksi milloin Ruotsiin, milloin vähän etelämmäksi Suomeen, ja tavannut nuoria miehiä, joiden katse oli hänessä viipynyt useammankin kuin yhden kerran, yhtä pikaista silmäystä pitempään, mutta joka kerta asetuttuaan vieraaseen paikkaan, olivat hänen äitinsä ja isänsä tulleet hakemaan hänet kotiin. Ja sinne hän oli lopulta jäänyt, koska niin monesti takaisin haettiin. Mutta pitipä lopulta pintansa ja opettajaksi alkoi. Vaan olisiko sittenkin pitänyt ottaa joku kylän pojista mieheksi eikä jäädä vihoittelemaan vanhemmilleen menetetyistä komeista miehistä, jotka asuivat hienoissa sukukartanoissa. -Höpsistä, oli äitikin sanonut. Eivät ne sinua vaimoksi asti huoli, kunhan joutessaan huvittelevat. Ja niinpä Dagmar oli päättänyt olla ottamatta ketään kylältäkään.
1722512.jpg
Mutta katsoessaan onnellista Amandaa, hän tosin mietti... Mutta turhaa kai sellainen enää oli.
- Kuulehan nyt, Amanda-rakas, hän nyyhkäisi. Tässä on sinulle uusi hattu, sillä ethän toki voi huntua enää käyttää. Säästetään se pikkutyttösille, kunhan heidän aikansa koittaa vihille mennä...


27.LUKU

Tytöt auttavat juhlajärjestelyissä

Juhlien lähestyessä tytöt huomasivat, että heidän täytyy auttaa valmisteluissa leipomalla kakku.
1731674.jpg
Niinpä he ottivat esiin kakkuvuokia ja leipomistarvikkeet.
1731692.jpg
Hups! Jauhokulho kaatui. Onneksi kaikki jauhot eivät kaatuneet lattialle.
1731701.jpg
- Kananmunat täytyy rikkoa, neuvoi Juulia Fannya. Sitten ne vatkataan. Vatkaa sinä, kun minä leivon näitä pullia.
1731678.jpg
Pojat ovat sillä aikaa asettuneet pöydän ääreen odottamaan tuoreita leivonnaisia ja ottaneet esiin kauniista pakkauksesta uusia astioita. - Nämä lautaset ovat ihka uudet, he sanoivat tytöille. Löysimme paketin kaapista ja paketin päällä luki mummon ja nimismiehen nimi. Miksi kummassa äidillä on kaapissaan mummon astiat paketissa?
1731706.jpg
- Onpas outoa, tuumi siihen Juulia kesken leipomistouhujen. Hyvä, että löysitte paketin. Ehkä äiti oli unohtanut sen vahingossa.
1731698.jpg
- Nyt kakut paistumaan, hihkaisi Fanny saatuaan taikinat kulhoihin.
1731740.jpg
Kakun paistuttua ja jäähdyttyä hieman, Fanny kumoaa vuoan pöydälle. Mutta uups..! Taikina leviääkin pitkin pöytää. - Onneksi mummo sai näin ison uuden pöydän, Fanny sanoo. Muuten kakku olisi pudonnut lattialle.
1731711.jpg
-Mutta ei tämä näytä ihan sellaiselta täytekakulta, mikä oli kirkkokahveissa viimeksi, kun siellä juhlittiin Edvard-sedän hautajaisia, Fanny miettii katsoessaan taikinan leviämistä pöydälle. 
1731760.jpg
- Voi! Nyt tämäkin putosi lattialle, Fanny huusi. Mitäs me nyt teemme?
1731750.jpg
- Viimeiset munat on keitetty syötäväksi, Juulia sanoi. Niitäkään ei voi enää vatkata, kun ovat jo ihan kovia. Niin, mitäs me nyt teemme?
1731835.jpg
- Minä tiedän, keksi siihen ratkaisun Johan, joka oli istunut popsimassa oman kananmunansa makoisiin suihinsa. Näin muurin harjalla linnunpesän ja siellä oli kaksi munaa. Pyydetään nimismies hakemaan munat pesästä. Sitten voitte leipoa uuden kakun.
1731753.jpg
- Oletkos vähän toope, sanoi Juulia tuodessaan pullakranssin pöytään. Eihän nimismies enää juhlavaatteissa lähde kiipeämään muurille. Näin hänet äsken ja hän oli hienossa puvussa eikä varmaan suostu enää vaatteita vaihtamaan munien vuoksi. Mitäs me nyt teemme?
1731786.jpg
Samassa tuli Dagmar keittiöön hakemaan lapsia luodakseen heihin viimeisen silmäyksen, nähdäkseen kaikkien olevan juhlakunnossa. Mutta kun hän saapui keittiöön, mitä hän näkikään. - Voi  varjelkoon! Dagmar huudahti nähtyään lasten puuhat. Mitä ihmettä te olette alkaneet tekemään?
1731793.jpg
- Halusimme samanlaisen kakun kuin silloin, kun juhlitaan jonkun maahanpanijaisia, selittivät tytöt. Mutta mummolle vain sellaisen kauniin vaaleanpunaisen, jossa olisi ruusuja päällä.
-Niin ja olisimme laittaneet sen kauniille jalalliselle tarjottimelle, jatkoi Fanny. Näimme sellaiset kaupassa, kun kävimme siellä äidin kanssa. Äiti vaan sanoi, että sellaiset maksavat maltaita emmekä tiedä, mistä niitä maltaita saa.
1731913.jpg
- Joten otimme isin työhuoneen arkusta hieman kolikoita ja veimme ne naapuriin, jossa oli joku kulkukauppias myymässä kankaita ja olipa siellä pari astiaakin, selitti Juulia innoissaan. Kauppias pyöritteli niitä rahoja kummissaan, mutta kyllä ne kelpasivat lopulta. Juulia tirskahti. Olikohan se oikeasti venäläinen? Mutta sieltä löysimme nämä astiat, ja tälle tarjottimelle ajattelimme sen kakun laittaa.
1731926.jpg
-Olisimme kyllä mieluummin ostaneet ne kaksi oikein kaunista tarjotinta, joissa oli hienot kakkuveitset mukana, jatkoi Fanny.
1731874.jpg
Sen ruukun jätimme Kuuralehdon eteiseen, kun se on häälahja.
1731825.jpg
- Mutta nyt meillä ei ole kakkua, nyyhkäisi Fanny. Eikä juhlia voi pitää ilman kakkua. Samuel kävi kysymässä lisää munia kylän kanalasta, mutta siellä ei yksikään kana ollut muninut viikkokausiin. Ja ne olivat sanoneet, etteivät enää anna kanoille ruokaa, kun eivät munikaan. Mutta Samuel löysi nurkan takaa ison kasan munia, kun kanat olivat hypänneet kanahäkistä yli ja piilottaneet väeltä munat. Mutta niitä ei voinut sieltä saada, koska emäntä ei tiennyt kuinka vanhoja munat olivat ja se oli sanonut, että vielä tässä mädistä munista mekkala nousee ja piruiluksi luullaan, jos sellaisia mennään antamaan häitä varten. Joten ei munia, ei kakkua. Mitäs siihen kylän väki sanoo, jos ei kakkua tarjota?
1732362.jpg
- Kuulkaapas nyt lapset, Dagmar päätti tomerasti lasten pulinan seisoessaan sotkuisessa keittiössä uudessa juhla-asussaan. Nyt pesulle ja nopeasti keittiö kuntoon. Alkaa olla jo kiire. Onneksi osasitte laittaa esiliinat päällenne, muutenhan tässä oltaisiin hätä kädessä ilman puhtaita vaatteita. Ja varokaa, mitä puhutte häissä vieraiden kanssa. Ei ainakaan mitään äskeisistä sanomisista.
1731807.jpg
- Laitoimme jo astioita puutarhapöydälle, jatkoivat tytöt. Veimme sinne valmiiksi suolakalaa ja riisipuuroa. Kyllä nyt mummo ilahtuu! Nimismies on pitänyt kiirettä, kun laatoitti puutarhaan paikan, jota Lili kutsuu "patioksi". Mutta eihän se mikään patja ole. Lili lausuu suomea vähän hassusti.
1732365.jpg
- Nimismies kertoi luvanneensa tehdä mummolle myös kylpyhuoneen, tytöt jatkoivat. Mutta kaipa hän itsekin sitä käyttää, jos muuttaa asumaan Kuuralehtoon. Kumma kun silti oli ostanut niin ruusuisia kalusteita kylpyhuoneeseen.
1732363.jpg
- On sillä aikalailla naisen maku, Juulia myönteli tomerasti. Kylälläkin sanoivat  niin. Minä kyllä pidin siitä kylpyhuoneesta, joten kai mummokin varmaan...


28.LUKU

Tahdon!

Vihdoin on koittanut monien odottama suuri päivä. Pohjan perukoille saapui kaunis aurinkoinen päivä, ja oli aika astella kirkkoon...
Pohjan perukoilla sijaitsevaa kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan keväällä 1684 ja se vihittiin heinäkuun 11. päivänä 1686, saaden silloisen Ruotsin kuningattaren mukaan nimekseen Hedvig Eleonoran kirkko. Länsipuolella oleva kellotapuli rakennettiin vuosina 1686 - 1687 ollen lajissaan vanhin säilynyt pohjalainen tapuli.
1745637.jpg
Niinpä siis kirkonmenojen jälkeen myös Amanda ja nimismies hakivat papin siunauksen avioliitolleen, koska jo vuonna 1734 kirkollisesta vihkimisestä oli tullut ainoa lainvoimainen keino solmia avioliitto.
1745634.jpg
Astellessaan kohti alttaria, Amanda nosti katseensa kirkon katossa roikkuviin upeisiin kruunuvalaisimiin. Uskomatonta, että häntä jännitti...
1745636.jpg
Hän yritti ajatella muita asioita siinä hitaasti kävellessään nimismiehen käsipuolessa. Häntä hymyilytti katsoessaan kattoholvissa olevaa maalausta, josta hänen isoisänsä oli aikoinaan kertonut, että sen oli joutunut kirkon valmistumisen jälkeen, silloinen kirkkoherra maalauttamaan korvaukseksi virkamiehille tekemästään pahoinpitelystä, josta hän sai kuolemantuomion ja erotettiin virastaan tehtyään väärän vihkimisen. Kuninkaan armo oli suopea kirkkoherralle, joka selvisi ankarista rikoksistaan sakoilla ja maalauksella, jota Amanda nyt katseli. Hmm, nyt ei ole väärä vihkiminen. Tämä tuntuu niin oikealta, mietti Amanda, joten pappikaan ei joudu vaikeuksiin.
1745651.jpg
Amanda ja nimismies menivät kuvattavaksi kirkkomaalle vihkimisen jälkeen.
Kylläpäs tuulenpuuskat ovat voimakkaita.
1745647.jpg
Nimismiehen uusi puku kimaltaa auringossa. Amandan hääkimppu on sinivalkoinen nimismiehen lempivärien mukaan, vaikka sinisiä ruusuja olikin aika mahdoton löytää. Siinä hän sai apua Lililtä, joka tilasi morsiuskimpun jostain.
1745660.jpg
Pitkä laahus hulmuaa tuulessa.
1745662.jpg
Kuvissa täytyi olla ihan totinen. Hymyily ei ollut tapana siihen aikaan, kun kuvia otettiin. Yhtenä syynä saattoi olla huonot tai puuttuvat hampaat, joiden ei haluttu näkyvän. Köyhempi väki ei välittänyt vaikka hampaiden huono kunto näkyikin. Heille se oli tuiki tavallista eikä sitä vieroksuttu kuvissakaan, joita tosin aniharvoin köyhälistöstä pystyttiin ottamaan.
1745651.jpg
Amanda ja nimismies olivat parempaa väkeä, sehän näkyi jo häävaatetuksestakin. Yleisin väri hääpukuun oli musta, joillakin tosin saattoi seurana olla valkoinen huntu. Valkoinen väri morsiamen hääpuvussa oli kuitenkin yleistymässä. Ja monet, jotka Amandan nyt kirkkomaalla näkivät, katselivat pitkin silmäyksin hänen pukuaan. Että se vielä, vaikka on leski-ihminen, he supattivat, pukeutuu moisiin hepeniin...
1745639.jpg
Silloisiin tapoihin tietyissä kylissä, mistä nimismies oli kotoisin, kuului morsiamen käsien sitominen kirkosta poistuttaessa, jotta morsian ei karkaa ennen kotiinsa saapumista. Joissakin paikoissa morsian kiinnitettiin  tuvan seinään sormilukolla niin kauaksi aikaa, että uskottiin hänen kotiutuneen uuteen kotiinsa. Myöhemmin tämä tapa muuttui sormuksen antamiseksi.
1745632.jpg
Kuvaamisen jälkeen he lähtivät hiljaa rinnakkain kulkemaan, sillä arvokkuus täytyi säilyttää eikä rupattelun katsottu kuuluvan hääparin käyttäytymiseen kirkon ja kodin välillä. Eikä yleensäkään ennen kuin he virallisesti olisivat pari, minkä katsottiin alkavan seuraavasta aamusta... Niinpä Amanda ja nimismies matkasivat hevosrattailla kohti Kuuralehtoa, jossa juhlat alkaisivat... Tervetuloa!


29.LUKU

Juhlat alkavat

Kuuralehdossa alkoivat Amandan ja nimismiehen hääjuhlat heidän palattuaan kirkkomatkaltaan. Juhlien alkamishetki tiedettiin, mutta niiden päättymistä ei voinut ennalta tietää. Päättyminen riippui siitä, kuinka paljon kuokkavieraita ja muita kyläläisiä saapui paikalle ja milloin he ehtisivät tulla. Tapoihin kuului, että kaikki kestittiin niin runsain mitoin kuin talon varallisuus salli. Ennen rahvaan saapumista paikalle piti siis ottaa virallisia kuvia sukulaisista ja ehtiä syödä parhaat palat kakusta, ellei peräti koko hääkakkua suihinsa.
1745619.jpg
Talon väki pukeutui parhaimpiin pukuihinsa arvonsa mukaisesti. SinisenHetken rouvan, jonka merikapteeniaviomies sentään oli rikkauksia hankkinut, tuli näyttää talon vauraus muulle väelle esimerkillisellä pukeutumisella. Ja Fian tietäen, hän ei pettänyt asuvalinnassaan. Kokonaisuuden kruunasi päivänvarjo, jonka hän oli keksinyt ostaa Ranskan matkalta mukaansa, koska Ranskassa kaikki hienot naiset suojelivat ahavoittamasta ihoaan auringossa. Tietysti Fia otti tästä mallia, ja hän toi varjot kaikille talon naisille.
1745665.jpg
Oman varjonsa sai myös Amanda asetuttuaan puutarhaan kuvattavaksi. Fian tytöt otettiin mukaan kuvaan. Heidän käsissään oli pienet kukkakimput. Greta-vauva istui kuin ihmeen kaupalla yhdessä paikassa koko kuvauksen ajan. Ilmeisesti Kuuralehdon nurmikko oli kasvanut niin pitkäksi, ettei hän päässyt nousemaan.
Kuvia otettiin varmuuden vuoksi useampia, koska sen ajan kameroista ei voinut koskaan etukäteen tietää, onnistuivatko kuvat.
1745950.jpg
Dagmar ikuistettiin hääparin kuviin oman päivänvarjonsa kanssa.
1745955.jpg
Onnellinen vastavihitty pariskunta.
1745985.jpg
Virallisiin kuviin piti ottaa kuva myös talon naisväestä. - Minun mekon rusetti aukesi, äiti! Huusi Fanny kesken kuvauksen. -Shh, ei haittaa, istu nyt vaan paikoillasi, tyynnytteli Fia tytärtään.
-Kuinka kauan vielä pitää istua? Kyseli Juulia. Nurmikko kutittaa jalkoja. Ja miksei poikien tarvitse olla kuvassa?
1745999.jpg
-Otetaan vielä kuva Dagmarista, selitti Fia.
1745989.jpg
- Ja pitäähän meillä on yhteiskuva hänen kanssaan. - Miksi pitää, nurisi Fanny. Pojat ovat takuulla syömässä kakkua! Ja  meille ei jää yhtään!
1746004.jpg
- Minä en ole enää kuvassa, huudahti Juulia livahtaen pois paikaltaan.
1746014.jpg
Samassa Lili käveli paikalle, ja kuvaaja ohjasi hänet Erikin viereen tietämättä, kuka oli tämän puoliso. Moisesta röyhkeydestä ja ymmärtämättömyydestä loukkaantuneena, Fia kääntyi pois päin miehestään.
1746070.jpg
Erikin vihjauksesta kuvaajalle, heistä otettiin  kuva kahdestaan, ja niinpä Fiankin nyrpeä ilme muuttui.
1746075.jpg
Hääparia ikuistettiin useaan otteeseen. Täytyihän kuva Amandan hääpuvusta säästyä jälkipolville. Tämän vuoksi Amanda laitettiin seisomaan, jotta kalliit tsekkiläiset helmapitsit näkyisivät.
1746076.jpg
Siinä se oli. Sinetti Amandan nimettömässä. Kyllä hän olikin onnellinen saadessaan pitää nimismiehen matkaltaan tuomaa sormusta.
1746097.jpg
Kyllä kelpasi nimetöntä esitellä, niin leveä kuin sormus olikin!
1746104.jpg
Dagmar haki myös pojat kuvaan. Täytyihän heidänkin päästä kuvattavaksi uudet vaatteet yllään.
Onneksi eivät olleet ehtineet sotkea vaatteitaan.
1746113.jpg
Siinä he ovat, avioparina. Tai siis ei ihan vielä. Käytännössä  heidän katsotaan olevan pariskunta vasta, kun...
1746122.jpg
No, ei nyt ihan vieläkään... Mutta hieman täytyy tanssia lasten laulaessa "Sä kasvoit neito kaunoinen..."
1746124.jpg
Mitähän nimismies kuiskaa Amandalle?
1746146.jpg
Tätäkö?
1746155.jpg
-Ne pussaa, ne pussaa! Huutavat lapset kesken laulun. Johan kääntyy hihitellen poispäin.
1746139.jpg
- Ne tekee sen taas!
1746134.jpg
-Eihän toki, sanoo nimismies. Amanda vain liikuttui teidän kauniista laulustanne. Siksi minä.. siis... tuota... pyyhkäisin kyyneleen hänen silmästään.. kröhöm...
Sillä avioon juuri astuneen naisen kuului hieman itkeä häissään, eikä Amanda ollut poikkeus. Hänen tuli yhtä lailla vuodattaa muutama kyynel häissään, muutoin hän tulisi avioliitossaan itkemään liiankin kanssa.
1746379.jpg
Osana juhlamenoja hääpari saateltiin morsiushuoneeseen. Saattaminen oli siirtymäriitti, joka korosti uuteen säätyyn siirtymistä. Miehelässä, tai tässä poikkeustapauksessa, Kuuralehdossa, koska Amanda ei muuttanut nimismiehen kotiin, vaan nimismies muutti Kuuralehtoon, täytyi hoitaa virallinen osuus ja vahvistaa nimismiehen asema talossa, jotta juhlat pääsisivät jatkumaan. Morsiamen naittaja oli tällä kertaa, ei Amandan isä sattuneista syistä, vaan naittajaksi katsottiin hänen tyttärensä Fia, joka sanoi luovuttamispuheessaan: "Minä annan sinulle äitini emännäksesi, sinusta huolta pitämään, kaiken kanssasi jakamaan, ja onnea molemmille antamaan. Samoin sinun tulee äidistäni huolehtia, kuin hän olisi kalleinta maailmassa, muutoin minä tulen liittonne perumaan"
1745646.jpg

Erik katsottiin sulhasen valtuutetun virkaan soveltuvaksi sopivan sukulaisen puuttuessa juhlista, ja oli hänen vuoronsa vakuuttaa, että lain mukaan aviopuolisolle kuuluva asema oli nyt nimismiehellä. Tässä tapauksessa Erikin täytyi hieman muuttaa vakuuttelut tavallisuudesta poikkeavalla tavalla: 
"Annan sinulle arvoisesi aseman uudessa kodissasi, ja sinulle on tuleva puoli vuodetta, lukkojen ja avainten käyttö, laillinen kolmannes kaikesta irtaimistosta, mikä sinulla on ja minkä voit ansaita. Älä tätä oikeutta väärin käytä vaan rikasta perhettämme ja Kuuralehtoa. Näin ollen voimme kutsua sinua Kuuralehdon nimismieheksi"
Ja kuten tapana oli, varmistaakseen sulhasen aikomukset, Erik ojensi vaivihkaa nimismiehelle lahjuksina rahanipun, jonka vastaanotettuaan tämä antoi takeensa rehellisyydestään Amandaa kohtaan, ettei hänellä olisi aikomuksenaan kadota Kuuralehdon omaisuus mukanaan.
1746344.jpg
Amanda jää katsomaan Dagmaria, joka viivyttelee huoneessa. Lopulta on Dagmarinkin lähdettävä muun juhlaväen perään ja jätettävä hääpari kahdestaan.
1746425.jpg
Niinpä hääpari jätettiin kahdestaan tuokioksi. Sulhanen riisui pukutakkinsa. Morsian luopui hunnustaan, tai tässä tapauksessa hatustaan.
1746430.jpg
Ja piilossa muiden ihmisten katseilta he kuiskivat toisilleen...
1746441.jpg
Ennen kuin palaavat takaisin juhlaväen joukkoon nimismies antaa Amandalle huomenlahjan, joka on helmikaulanauha.
1746384.jpg
Sillä välin Fia tutkii hääparin saamia lahjoja, joita kyläläiset ovat lähetelleet  pitkin viikkoa. Erik ei moisista jutuista välitä, koska tavarat menevät nimismiehen omistukseen, joten hän istahtaa sohvalle. Lili on pyörällä päästään kaikesta tohinasta ja kummallisista tavoista johtuen, joten hän istahtaa Erikin viereen.
1746388.jpg
Se taas ei miellytä Dagmaria, joka istahtaa keinutuoliin aivan kuin ei aikoisi siitä siirtyä ikiaikoihin. Ei ainakaan niin kauan kuin Lili on Erikin vieressä, ja koska Fialle ei löydy istuinta huoneesta. Siispä Dagmarin mielestä on paras olla jättämättä Erikiä ja Liliä kahdestaan huoneeseen, varsinkin kun ei vieläkään ole tietoa Lilin lapsen isästä.
1745642.jpg
Niinpä hän aloittaa jaarittelemalla, kuka toi tuonkin kahvikaluston, ja kumma kun ei kuppeja ollut mukana ollenkaan. Mitä virkaa on kahvikalustolla, joka on ilman kuppeja? Vaikka tokihan se muuten on ihan Cernit-laatua, jota ei ole moittiminen. Uunissa poltettua, tiesi Dagmar, joten ei ihan köyhän ihmisen lahjoittama, koskapa oli rahaa astioiden polttamiseenkin. Mutta ehkä varat olivat loppuneet kesken ja kupit tämän vuoksi puuttuivat. Kultamaaliakin näytetään käyttäneen, joten ei kai se ihme, ettei kuppeja...
- Näyttääpä jotkut kyläläiset lähettäneen jos minkälaista purkkia, Dagmar jatkaa rupatteluaan. Tokihan se on hyvä, että tarvikkeita tulee. Kyllähän häihin on kylän väki rientämässä suurin joukoin ihan uteliaisuuttaan, ja kuka sen tietää, kuinka monta päivää juhlat jatkuvatkaan. Ja koko ajan pitää löytyä ruokaa ja juomaa. Ei ole ollenkaan halpaa lystiä sellainen. Eihän toki.
1745628.jpg
- Olisivat toki kyläläiset voineet kaikkien tuollaisten tyhjänpäiväisten hajusteitten sijasta lähettää sianruhon, jotta siitä olisi ruokittu kaikki tyynni, sanon minä, puuskahtaa Dagmar jatkaen yksinpuheluaan.
1746185.jpg
Lopulta hääpari astuu puutarhaan ja juhlat voivat jatkua.
1746173.jpg
Avioparin oma juhlapöytä, jolle papin antama vihkiraamattu on jätetty antamaan tilaisuudelle arvokkuutta. Hääkakkua varten unohtuivat lapsosilta kiireessä lautaset kantaa pöytään.
1746194.jpg
Hääkakkua tarkasti katsoessaan, Amanda huomaa hääparikoristeen kakun päällä.
1746202.jpg
Lapset lähetettiin hakemaan lautasia, mutta he toivatkin riisipuuroa ja suolakalaa, koska se oli heidän mielestään arvokkaampaa kuin pelkät lautaset. Se oli juhlaruokaa.
1746199.jpg
- No jaa, mikäs kiire tässä on, Amanda lohduttaa lapsia. Näin kaunis kesäilma kun sattui kerrankin tällaisena päivänä
1748698.jpg
Ja Amanda katsoo onnellisena aviomiestään, joka istuu... tässä.
Katsokaapa:  Kuuralehdon nimismies


30.LUKU

Lahjoja hääparille

Autiolla saarella haaksirikkoutuneena ollessaan, nimismies oli päättänyt rakentaa Amandalle kylpyhuoneen ennen kuin ottaisi tämän vaimokseen. Kuinka ollakaan, päätöksen tehtyään, ei nimismies aikaillut naimisiinmenon kanssa, vaan häitä alettiin tuota pikaa järjestää. Kaiken kiireen keskellä oli nimismiehellä ollut tekemistä riittämiin, olihan hänen pitänyt seistä tuon tuostakin ompelijan oven takana katsomassa, kuinka hääasu valmistui, ja että siitä tuli juuri sellainen, kuin hän halusi. Yhden pukutakin oli ompelija saanut keskeneräisenä heittää nurkkaan, koska kangas oli nimismiehen mielestä ollut liian arkista. Joten eihän ompelijan ollut auttanut kuin marssia kauppaan tilaamaan juhlavampaa kangasta. Hikihelmet otsalla hän oli peloissaan odottanut joka aamuista nimismiehen vierailua, ja ommellut kädet täristen tämän vaatimaa asua.
1753874.jpg
Lopulta vaatteet olivat onnistuneet nimismiestä tyydyttävällä tavalla, ja ompelija oli sujauttanut taskukellonkin asuun kuuluvan liivin taskuun, onnellisena kun pääsi vaativasta asiakkaasta eroon.
Mutta se kylpyhuone... Sillä nimismies seisoi aina sanojensa takana, olkoonkin että sanat olivat ainoastaan hänen mielessään. Luvattu siis mikä luvattu.
Nimismies palkkasi siis kyläläiset avukseen tekemään Kuuralehtoon kylpyhuonetta. Sinne saapui väkeä runsain joukoin, kuka mistäkin lähikylästä, asiasta kuultuaan. Arveltiin nimismiehen merkkaavan listaan, kuka on ollut apuna ja kaikki halusivat tuohon joukkoon kuulua, sillä mistä sitä tiesi, kuinka mies vihoittelisi niille, jotka eivät talkoisiin osallistuisi. Parempi oli olla hyvissä väleissä nimismiehen kanssa, varsinkin kun se nyt tuossa niin lähellä asustelisi. Mutta taitajia oli monen moisia, toiset saapuivat pelkästä uteliaisuudesta työtä tekemään, ja jälki oli sen näköistä. Tämän aikaansaannoksen nimismies heitti pihalle, tekijä mukanaan.
1753759.jpg
Seuraavaksi kyläläiset punoivat juonia, ja päättivät lahjoittaa jotakin Kuuralehdon puutarhaan, jotta sama onneton kohtalo ei sattuisi heillekin, kuin mikä oli kohdannut lavuaarin tekijää. Sillä he halusivat päästä ainakin hääherkkuja maistamaan. Takeeksi juhliin pääsylle, he toivat kaukomaista tilatun omituisuuden puutarhaan eikä kenelläkään ollut tietoa sen tarkoituksesta, kunhan nyt jotain arvokkaalta vaikuttavaa voitiin lahjoittaa.
1753768.jpg
Samalla tuotiin puutarhaan valo. Tästä nimismies varmaan ilahtuisi, tietäessään etteivät rosvot pääsisi livahtamaan puutarhaan salaa syyspimeilläkään. Niinpä kookas lyhty sijoitettiin puutarhaan pimeimpään kulmaukseen näyttämään tietä hämärissä, ettei kukaan vahingossa sillalta lampeen putoaisi.

Poikien mielestä valaisin oli turhankin kirkas, sillä lampi oli heidän mielipaikkansa, vaikka sillalla leikkiminen olikin ankarasti kielletty. Mutta pojat on poikia...
1753793.jpg
Nyt pitäisi vaan olla hiiren hiljaa, ettei heitä kuultaisi ja osattaisi lammelta etsiä..

Mutta mitenkäs kävikään kylpyhuoneen kanssa..?
1746744.jpg
Nimismiehen riennettyä tarkistamaan tilannetta, hän huomasi patterin päälle tuodut purkit ja lattialla olevan harjan telineessään. -Hmm.., nimismies tuumi. Tästä taitaakin tulla kelpo kylpyhuone. Alku näyttää lupaavalta, hän kiitteli työntekijöitä.
1746747.jpg
Nimismies katsoi lähempää lattialla olevaa esinettä. - Hmm, hän tuumi. Kukista Amanda ainakin pitää. Onhan se tosin hieman outoa, että ne ovat lattialla..
1746764.jpg
- Ahaa, nimismies katsoi. Tässä siis on yöpotta..
1746761.jpg
- No, tämä lavuaarin tekijä onnistui edellistä paremmin, nimismies kiitteli.  Ja onpahan tämä tehnyt kaikkea muutakin tarpeellista. Hmm, hana puuttuu.. Mutta saippuaa on yllin kyllin.
1746775.jpg
- Kyllä siinä kätensä ja kasvonsa voi peseskellä, nimismies myhäili tyytyväisenä jännityksestä kalpeana tunnustusta odottavalle tekijälle. - Aivan, voipas hyvinkin, ja nimismies taputti tekijää olalle. Mutta hanki vielä toinen hana, sillä Kuuralehdossa juoksee myös lämmin vesi.
1746793.jpg
- Kappas, huomasi nimismies katsoessaan kylpyhuoneen perälle. Mikäs se tuo on?
1746810.jpg
- Aivan, aivan, hän tuumaili. Kröhöm, niin.. onhan se selvää, että kaikilla täytyy olla... hmm.. tuollainen kylpyhuoneessa. Juu... niin.. että.. sitten sinne juhliin voitte toki tulla jo vähitellen.. Eiköhän tämä riittäne tällä kertaa. Sitä kukaan syömättä jaksa puurtaa..


31.LUKU
 

Lisää lahjoja

Vieraiden saapumista odotellessaan Kuuralehdon olohuoneessa istuskellaan ja nautitaan rauhallisesta iltapäivästä, sillä kyläläisten saavuttua tiedetään rauhan olëvan tipotiessään. Sen verran koviksi juhlijoiksi kyläläiset tiedetään. Kortin peluuseen väsyttyään väki istuskelee ja katselee takan päällä olevaa hääparin lahjaksi saamaa kelloa.
1758776.jpg
- Se ei käy, moittii Dagmar. Kello täytyy vetää.
1758787.jpg
- Kunpa tuokin ymmärtäisi puhetta, Dagmar mutisi, niin käskisin istua arvokkaammin eikä tuolla tavoin nilkat näkyvissä hameen alta.
1758772.jpg
Lattialla Greta-vauva oli saanut käsiinsä jotain... Hups! Ne olivat arvokkaita antiikkiteoksia, joita oli tarkoitus antaa vastalahjaksi juhliin saapuvalle paremmalle lukutaitoiselle väelle, joka osaisi kirjoja arvostaa.
1758795.jpg
Fia ihaili häälahjaksi saapunutta seinävaatetta, mutta Samuelia askarrutti, mitä mahtoi sisältää arkku, joka oli ollut olohuoneessa nimismiehen autiolta saarelta pelastumisesta asti.
1753763.jpg
Kerjäläistyttönen oli jo löytänyt  puutarhassa olevan juhlapöydän ääreen namusia kurkottelemaan.
1753761.jpg
Ja joku kylänmies oli löytänyt omat houkuttimensa. Mutta yhtäkaikki, kaikki olivat tervetulleita.
1753771.jpg
Pöytiin oli katettu kaikkia varten jotakin molempiin taloihin puutarhatarjoilun lisäksi.
1753774.jpg.
Sillä hääjuhlat olivat kaikille tarkoitetut eikä niihin erikseen kutsuttu vieraita. Se tuli, joka halusi.
Hääkarkit olivat ihan pakollisia. Niiden tekeminen olikin kestänyt tyttöstenkin näppärissä sormissa aika tovin. Kas, onpahan joku vieraillut jo pöydässä tyhjentyneestä pullosta päätellen. Pullon tyhjettyä se kumottiin nurin johonkin sopivaan paikkaan ihan käytännön syistä, jottei seuraavan henkilön turhaan tarvinnut vaivaa nähdä ja etsiä täyttä pulloa. Näin kaikki tiesivät, mitä pulloa ei nähnyt vaivaa nostaa. Ja ennen kaikkea juhlatalossa tiedettäisiin, milloin kantaa uutta varastoa pöytiin.
1753779.jpg
Nimismies ei kursaillut suotta vaan kantoi heti pöydän ääreen suuret kaljatynnyrit.

Sillä niin paljon he olivat saaneet lahjoja kaikilta.
1753788.jpg
Liinavaatekaappi alkoikin täyttymään.
1758765.jpg
Eteiseen ilmestyi matto. Nimismies haki kenkänsä eteiseen merkiksi, että hän oli talon isäntä. - Tänne pitää saada naulakkoa ja muuta tarpeellista vielä, hän tuumaili.
1757930.jpg
Kylpyhuoneesta löysi paikkansa taidokas ristipistotaulu.

Samoin matto päätyi lattialle.
1757929.jpg
Se oli juuri sopiva Amandan kylpyhuoneeseen. Hieman outoa, että tilkkutyö on lattialla, mietiskeli Lili tuon nähtyään, mutta olihan hän jo tottunut näiden pohjoisen eläjien omituisuuksiin. Tai ainakin hieman oppinut varautumaan kaikenlaiseen...
1758758.jpg
Mutta se, mikä viimeisimpänä saapui Kuuralehtoon, sai kaikki ihmetyksestä hiljaisiksi. - Lamppu, huudahtivat lapset. Sytytä siihen valo!
1758752.jpg
Kyllä sitä ihmeteltiinkin hartaasti. Sillä arvattiin, että tekijällä oli takuulla uponnut lampun valmistamiseen tunteja, jopa useita päiviä. Ja kun he nyt näkivät sen valmiina, eivät he olleet uskoa silmiään.  -Eipäs tarvitse enää pimeässä ja kynttilänvalossa tai lieden loimussa keittiössä puuhastella, iloitsi Amanda. Ja hän katseli lamppua...
1758747.jpg
Läheltä...
1758743.jpg
..ja kauempaa...


32.LUKU

Hädässä ystävä tunnetaan, vai...?

1766070.jpg
Sattuipa niin, että hätä yllätti Samuelin kesken juhlien, mutta onneksi oli apu lähellä...
1766073.jpg
Valitettavasti Samuelin kannalta, joku muukin oli lähellä... -No, hus, Samuel kiljaisi. Häivy!
1766079.jpg
- Tai seiso sittenkin siinä edessä, jatkoi Samuel. Mutta ei nyt noin päin. Käännä selkäsi!
1766081.jpg
- Noin, Samuel sanoi helpottuneena. Pahus, kun ovi on kadonnut!
- Tässä mitään ovea.. koskaan ollutkaan, tupisi Johan. -Kuulin tuon, Samuel vastasi. Se on sata varma, että ovi oli. Näytin sitä jopa tädille, joka aikoi laittaa miehensäkin etsimään sopivia saranoita, mutta niitä ei löytynyt, joten siksi ovea ei saatu kiinni.
1766106.jpg
-Mikäs huussi sellainen on, missä ei ovea ole? kyseli Samuel. - Jaa, mietiskeli Johan. Se on oveton huussi.
- Ja nyt koko ovi on kadonnut, parkaisi Samuel. Tuossa huussissa en enää asioi. Tämän kuultuaan Johan alkoi nauramaan. Ja hän nauroi kovaa. - Hys, Samuel yritti hillitä pikkuveljeään. Ei ole kivaa, kun puoli pitäjää jonottaa huussin ovella, kun asioit siellä. Ymmärrät, kun olet vanhempi. Ja kun olet vähän isompi...joka paikasta...Samuel sanoi nostellen henkseleitään.  - Mitäs tuo tarkoitti? kyseli Johan.  - Äh, Samuel vastasi. Ei mitään. Mennään katsomaan, joko mummolle tilattu vesiklosetin pönttö on valmiina.
1766025.jpg
Niinpä veljekset lähtivät vaivihkaa  kulkemaan pitki kylätietä paikkaan, mistä olivat kuulleet Amandan kylpyhuoneen osat tilatuiksi tulleen.  - Oho, tuumasi Johan, heidän päästyään perille. Aika metkaa. En tiennytkään lautasia näin tehtävän, hän puheli.
-Tule katsomaan! Johan huusi Samuelille. Kuinka merkillistä!
1766031.jpg
- Hups, Johan sanoi hiljaa. Sillä hän ei voinut pitää näppejään erossa mistään näkemästään...
1766033.jpg
-Oi, oi, hän valitteli. Missä olet, Samuel?
1766022.jpg
- Löysin Amandan vesiklosetin, Samuel hihkui. Tule katsomaan!
1766036.jpg
- Tule nyt pian tänne, Samuel! Johan huusi hädissään, sillä häneltä oli jo pudonnut käsistään aika monta tavaraa. Taas yksi, Johan mutisi. Aivan liian heikosti tehtyjä!
- Nyt on paras lähteä livohkaan, Samuel totesi. Muuten emme selviä tästä sovittelemalla. Äkkiä nyt, juostaan! Harmi vaan, kun emme voikaan ottaa mummon pömpeliä mukaan, ja se on sinun syysi! Pitääkö aina olla näpelöimässä kaikkea, varsinkin kun tiedät, ettei sinun hyppysissä mikään säily ehjänä. Luulitkos niitä bumerangeiksi, vai?
1766040.jpg
- Katso, Samuel, kuinka hienon värisiä, Johan viittasi  ohimennessään. -Äh, sanoi Samuel. Nyt vauhtia, ettemme joudu vankilaan, kun särjit niin paljon tavaroita. Että sun kanssa joutuu aina vaikeuksiin...
1766047.jpg
Seuraavana he löysivät korityöpajan. - Onpas paljon koreja, huudahti Johan. Oikea tehdas.
1766046.jpg
-Mitäs pojat täällä kuljeskelee kesken hääjuhlien, kuulivat he yhtäkkiä jonkun äänen. - Häh! huusivat he yhteen ääneen. - Olen töissä täällä, sanoi nainen. Mutta mitäs te täällä? Eikös teidän pitäisi olla tunkemasssa herkkuja suihinne täyttä päätä?
- No, oltiinkin, selitti Johan, mutta kun Samuelin piti lähteä kesken kaiken...
- Ja nyt suusi kiinni! Samuel parkaisi. Siis lähdimme katsomaan, joko Amandan klosettipönttö olisi valmis. Kun olisimme halunneet viedä sen hänelle häälahjaksi. Kaikki muu kylpyhuoneessa jo on, vain pönttö puuttuu!
-Vai niin, nauroi nainen. Vai, pöntön olisitte vieneet häälahjaksi! No, jopas jotakin...
1766052.jpg
-Katsokaapas toki, mitä minä teen työkseni, nainen sanoi. Koreja! Niitä kelpaa huusholleihin  hankkia!
- Aika metkaa, Johan tuumasi.
- Hys, siinä, Samuel kiljaisi miettien kuumeisesti, mitä nyt veisi häälahjaksi, koska pöntön saaminen kotiin vietäväksi osoittautui mahdottomaksi tällä kertaa.
- Mitäs jos veisitte korin? Kysyi nainen antaen kumpaisellekin yhden korin hääparille annettavaksi. Onhan se parempi kuin ei mitään, vai mitäs tuumaatte? Nainen nauroi vieläkin.
1766055.jpg
Ja niin pojat lähtivät kotimatkalle viemisinään pari koria hääparille korinpunojanaiselta.


33.LUKU

Elmeri-herra vierailulla 
Kuuralehtoon saapui viesti nimismiehen kaukaiselta ystävältä Elmeriltä, että hän tulisi vaimonsa sekä lapsenlapsensa kanssa vierailulle.
1775615.jpg
Niinpä maljakkoon haettiin pikaisesti puutarhasta kukkia.
1775633.jpg
Pöytään katettiin kyläläisten hääparille lahjoittama astiasto.
1775626.jpg
Herrasväki saapui lopulta, mummo uusine käsilaukkuineen, Elmeri hääparille tuomansa lahja mukanaan.
1775610.jpg
Aikuisten vaihtaessa kuulumisia Lydia sai naposteltavakseen makeisia.

Samaan aikaan kylältä oli väki ehtinyt parahiksi heinätöiltään juhlimaan häitä Kuuralehtoon.
Väkeä oli Sinisen Hetken keittiössä...
1775639.jpg
..sitä oli Rosan salin pöydän ääressä...
1775651.jpg
..ja riittipä väkeä vielä puutarhaakin kansoittamaan puhumattakaan Kuuralehdon keittiöstä, jonne myös väki löysi tiensä makoisan tarjoilun pariin.
1775644.jpg
Lautaset tyhjenivät nälkäisiin suihin...
1775600.jpg
..ruoan loputtua väki riensi seuraavaan huoneeseen etsimään lisää...
1775592.jpg
..lopulta kaikki olivat niin kylläisiä, että jäljellekin jäi vielä jotain..
1775686.jpg
Tytöt istuivat puutarhan penkillä katsomassa kyläläisten syöminkijuhlia kummissaan.
1775693.jpg
- Tästä ei hyvä seuraa, tuumaili Samuel Johanille nähdessään kyläläisten jättämät jäljet. -Ei niin, vastasi siihen Johan. Tämä tietää siivoushommia. Paras lähteä lipettiin!
1775678.jpg
Amanda ehti ihastelemaan vieraansa kanssa lahjaksi saatua astiastoa miesten jäädessä rupattelemaan.
-Kylläpäs kyläläiset ovat olleet anteliaalla päällä, mietiskeli Amnda astiastoa katsellessaan.
1775703.jpg
Työ ei ollut aivan virheetöntä, mutta Amandan mielestä paras, mitä hän kyläläisiltä saattoi odottaakaan.
1775664.jpg
Sillä välin kylpyhuoneeseen oli tuotu vesiklosetti. Vain vesiputki puuttui. Kylläpäs moista kummallista vehjettä pitikin kyläläisten hämmästellä ja pitkään tutkia.
1775716.jpg
Amanda näki toisenkin astiaston. -Ooh, hän huokaisi. Mutta... kas, kupit puuttuvat...
Onnekseen Johan ei ollut lähettyvillä, sillä hänen naamastaan olisi saattanut paljastua syyllinen kuppien puuttumiseen. - Nyt minun on lähdettävä kiittämään kyläläisiä, kun ovat olleet näin ystävällisiä, tuumasi Amanda.
1775696.jpg
Ja niin Amanda riensi puutarhaan. Mutta mitä hän näkikään! Nimismies...?
1310114.jpg
Sillä eikös se juuri ollut hän, joka kauan sitten oli vieraillut Amandan luona?
1775700.jpg
Kukas se sitten oli tuo mies, jonka kanssa hän juuri oli mennyt naimisiin? Nimismies? Ja .. nimismies?
Amanda meni niin hämilleen, ettei hän muistanut edes avata vierailta saamaansa lahjaa...


34.LUKU

Väärä sulhanen?
Amanda riensi suorinta tietä makuuhuoneeseensa, jossa hän riisui hääpukunsa. Hän jäi katselemaan seinälle ripustettuja kuvia.
1783018.jpg
Siinä oli keskimmäisenä kuva hänestä.. ja nimismiehestä...
1783048.jpg
Hän katsoi kuvia lähempää. Kuvissa oli hänen ja nimismiehen sukulaisia. Hänen oma hääkuvansa oli laitettu nimismiehen ystävän tuomiin kauniisiin antiikkikehyksiin. Amanda huokasi kuvaa katsoessa. Miten tässä näin kävi? Kuka tuo mies on? Tai kuka on se toinen mies? Tästä täytyy saada selvyys...
1783021.jpg
Amanda päätti kiiruhtaa selventämään ajatuksiaan ulos puutarhaan. Häneltä jäi huomaamatta tämä...
1783023.jpg
Ulko-oveen oli ilmestynyt uudet lasimaalaukset.
1783035.jpg
Hän käveli  mietteissään puutarhassa uusissa vaatteissaan, joissa hän tunsi itsensä oikein kauniiksi.  Puseroonsa hän kiinnitti miehensä hänelle autiolta saarelta löytämästä aarteesta tuodun korun. - Niin, hän pohti. Tämä, kuka se nyt onkaan, on minun aviomieheni. Ja tämä toinen, kuka hän sitten on, ei ole aviomieheni..
1783037.jpg
- Voi, Herbert! Amanda nojasi Herbertin pyörään yrittäen saada järkeviä ajatuksia kasaan. Mikä sotku!
-Mummi, lapset kiljaisivat puutarhasta samassa, sillä lasten korvilta ei mikään jää koskaan kuulematta ja he ymmärtävät paljon enemmän kuin aikuiset luulevatkaan. Amanda ei kuitenkaan nähnyt lapsia missään.
1783030.jpg
-Ajattele nyt, mummi, lapset jatkoivat. Kyllähän se kannatti ottaa juuri tuo mies, sillä hän se lupasi rakentaa sinulle kylpyhuoneen. 
1783031.jpg
-Niin, jatkoi toinen lapsista. Ja siellä on nyt toimiva vesiklosettikin.
-Ilman häitä, ei kylpyhuonetta, jatkoi siihen kolmas.
1783034.jpg
- Tietenkin, jos menisit uudelleen naimisiin, voisit pyytää uutta miestä laittamaan kylpyhuoneeseen valot, jatkoi siihen neljäs lapsista. Ja paperiteline olisi hyvä olla...
1783020.jpg
-Naimisiinmenossa oli hyvää se, että sait paljon lahjoja, sanoi joku lapsista.
1783026.jpg
-Ilman miestä et olisi saanut näin hurjasti astioitakaan, lapset puhua pulputtivat.
1783042.jpg
-Etkä mitään muitakaan lahjoja, he totesivat yhteen ääneen. Joten kyllä se kannatti.
-Mutta jos haluat perua koko jutun, minä voin ottaa sen hevospatsaan, sanoi Samuel.
-Ja me haluamme sen istuvan naisen kukkakimppuineen ja linnun, huudahtivat tytöt.
1783040.jpg
-Hys, lapset, sanoi siihen Amanda. Ei saa puhua tuollaisia. Vastahan minä menin naimisiin. Kylällä alkavat juoruamaan, jos inahdattekaan mitään tästä.
- Ei me hiiskuta sanaakaan, lupasivat lapset. Ei me puhuttu niistä kanalan mädistä munistakaan, joita yritimme saada kakkua varten, kuin kylän pikku-Stiinalle.
1783027.jpg
Kuulematta viimeistä huomautusta, Amanda kiirehti sisälle järjestämään keittiötään.
1783029.jpg
Hän laittoi uusia astioita hyllyille, jotka alkoivatkin mukavasti täyttyä.
1783045.jpg
Hän vei takan reunukselle pienet veistokset. Olohuoneessa olivatkin muut perheen jäsenet.
1783062.jpg
-Kuulehan, äiti, aloitti Fia. -Niin, jatkoi Erik. Kyllä se on sillä tavalla... -Ettet sinä voi vaihtaa miestä, keskeytti Fia. Me olemme luvanneet sinut tälle miehelle, sanoi Fia. - Ja jos eroat, selitti Erik, menetämme omaisuuden koko Kuuralehdosta. - Joten ero ei tule kuuloonkaan, päätti Fia.
1783064.jpg
-Sitä paitsi, jatkoi Erik. Mies on komea ja rikas eikä hänessä ole mitään vikaa.
Erik mietti mielessään, miten pahoihin vaikeuksiin hän itse joutuisi, jos antaisi näille eron. - Ei, kyllä se on sillä tavalla, että hän on nyt miehesi ja sillä sipuli.
1783054.jpg
- Mitä minä sanoin, hekotteli Dagmar. Kuuliko kukaan ajoissa minun sanovan, että vanhana miehen ottaminen ei kannata? Varsinkaan, kun ei lopulta tiedä, kenet on nainut. Ja Dagmar nauroi...
1783065.jpg
-Sokeakos sinä olit, Dagmar jatkoi. Niin sitä kyllä sanotaan, että rakkaus on sokea, mutta näin sokeaksi en sinuakaan uskonut. Etkös sinä huomannut heissä ...tuota eroa..?


35.LUKU

Erikin huima seikkailu!
SinisessäHetkessä lapset olivat kerääntyneet erään taulun ympärille katsoen sitä innoissaan.
1793542.jpg
-Isi, hei! He huusivat. Kerro taas näiden miekkojen tarina!
1793582.jpg
-Niin, heidän isänsä aloitti. Kun olin purjehtimassa isolla purjelaivallani suurella merellä kaukaisiin maihin..
1793465.jpg
 
..joista minun piti tuoda laivalastillinen ruokatarvikkeita kauppiaille ja paljon, paljon muutakin tavaraa. Maista, joihin piti purjehtia monia, monia kuukausia..1793471.jpg 
Ostin sieltä teetä, joka laitettiin erikoisiin rasioihin, ja se oli niin arvokasta ja ainutlaatuista, että siihen oli varaa vain hyvin rikkailla ihmisillä..
1793487.jpg 

Tee punnittiin, ei vain kerran...
1793501.jpg
..vaan kahdesti. Ja mikäli punnitukset poikkesivat keskenään, se punnitsijoista, jonka vaaka näytti enemmän, oli vaarassa menettää päänsä...
1793475.jpg
- Nyt se toinen vaaka on mummolassa, lapset keksivät yhtäkkiä..
1793406.jpg
- Joskus minä palkkasin tällaisen väärän punnitsijan omalle laivalleni, Erik jatkoi, sillä minun kanssani he eivät voineet petkuttaa, olimmehan avomerellä suurimman osan aikaa..
1793434.jpg
- Minua miehistö kunnioitti, olinhan laivan kapteeni.. Joskus merirosvot ahdistelivat meitä. Eräs heistä oli pelätty Punaparta...
1793436.jpg
- Hänen hiustensa väriä ei kukaan miehistä uskaltanut pilkata, sillä Punaparta oli kuuluisa siitä, että pilkkajat joutuivat lankulle.. Ja olipas käynyt niinkin, että hai oli syönyt näitä poloisia suihinsa..
1793454.jpg
- Mutta siis, Erik rykäisi. Mihinkäs jäinkään - aivan.. Sattuipa kerran tällaisella kauppamatkalla, että hirmuisen suuri hai hyökkäsi laivan kimppuun, tai siis,  no, ainakin yritti.. Minä huomasin hain ja heitin harppuunan hain selkään, johon se jäi sojottamaan..
1793438.jpg
..Ehdin myös tempaista miekkani ja iskeä myös sen hain selkään ennen sen sukellusta aaltoihin..
1793448.jpg
Hai oli niin suuri, että olisin mahtunut sen leukoihin seisomaan selkä suorana, mutta minä en pelännyt..
1793441.jpg
..vaan hyökkäsin hain kimppuun ja survoin sitä kauhealla miekallani...
1793444.jpg
Hiki otsassa taistelin hain kanssa, mutta lopulta sain pelastettua Punaparran mereen heittämät merirosvot hain vatsasta elävinä..
1793498.jpg
- Vein merirosvot Ranskaan, jossa he joutuivat kuninkaan vankilaan. Pelastumisesta hain vatsasta he palkitsivat minut avokätisesti..
1793482.jpg
- Ja osa niistä arvoesineistä, joita sait merirosvoilta haltuusi, on myös mummolassa, lapset hihkuivat jännittyneinä, sillä he olivat kuulleet tarinan jo monta kertaa aiemmin..
1793603.jpg
- Ja tässä ovat nämä miekat, joilla iskit haita, Johan näytti kunnioituksesta kalpeana. Hui, olipa hyvä tuuri, ettei hai syönyt sinua..
1793625.jpg
-Kyllä olitkin rohkea, jatkoi Fanny. Mutta kerro loppuun..
1793643.jpg
 
- Niin, jatkoi Erik jälleen. Ranskan kuningas siis palkitsi minut tuolla kaappikellolla, johon hän antoi maalauttaa kultamaalilla koristeita sen lisäksi, että laitatti siihen ikioman kellotaulunsa..
1793704.jpg
..Ja kaappikelloon asennettiin uudet punnukset..
1793546.jpg
-Sen lisäksi kuningas palkitsi minut tällä taululla, Erik näytti..
1793578.jpg
Samassa asteli Fia huoneeseen ja asetti kätensä miehen olkapäille sanoen: Jokos minun suuri seikkailijani joutaisi hieman auttamaan mummoa..
1793617.jpg
Ja Fia otti miehensä päästä pois tämän päähineen ja pelmutti tämän punaisia kutreja hellästi.
- Mummo tarvitsee hieman apua pihahommissa saadakseen muuta ajateltavaa.., Fia sanoi miehelleen.
1793692.jpg
- Joten kävisitkös, sankari, nostamassa multasäkin kärryistä maahan?
1793566.jpg
- Mutta, äiti! Huusivat lapset. Isi pääsee kohta siihen paikkaan, kun hän kuulee saaneensa palkaksi maatilan Ranskasta kuninkaalta! Ei vielä...
- Kas, sanoo Fia. Sitä minäkään en ole kuullut


36.LUKU

Paluu arkeen...
Kaiken juhlinnan, kohun ja tohinan jälkeen arki koitti pikku hiljaa myös Kuuralehtoon.
1805512.jpg

Nimismies oli heittäytynyt vapaalle ja vietti aikaansa piippua poltellen..
1805520.jpg

Ja korttia pelaten vieraansa kanssa, jonka kanssa hän näytti niin hyvin viihtyvän, ja jonka edessä ei häpeillyt esiintyä hieman kyseenalaisessa asussa.

Fia oli samaan aikaan tutkimassa remonttimiesten jälkiä hänelle tehdyssä pukeutumishuoneessa.
1804509.jpg
Ensimmäiseksi hän huomasi paikalle kannetun divaanin. - Ääh, väärän värinen!
1804501.jpg
- Kas, siinä on lisää kalusteita! Hän huomasi. Ja ihanat kenkäni ovat löytyneet!
1804504.jpg
-Hmm, hän tuumi katsoessaan toisaalle. Kukas tuon pöydän tuohon käski sijoittaa?
1804509.jpg
- Lamppua on käsitelty näköjään, hän mietti. No, enhän minä pitänytkään siitä alkuperäisestä keltaisesta väristä..Värit ovat täydelliset...
1804499.jpg
-Ja tässä tämä sitten olisi, hän ajatteli. Melko valmiina.. mutta vaatekaappi tarvitsee kyllä ovet.
Mitähän ne lapset oikein puhuivat siitä Ranskassa olevasta maapalstasta? Täytyypä ottaa selvää..Erik!!

Ja niinhän siinä kävi, että pienoisen painostuksen alla, joutui Erik kertomaan Ranskassa olevasta .. hmm.. tilasta.. Ja pian
he avasivat oven, jonka takaa paljastui seuraava näky...- Erik, Fia ihmetteli. Mikset ole kertonut tästä?
1804543.jpg
- Oikea linna! Fia huudahti. Haluan tutkia sen läpikotaisin!
- Oi, kuinka ihanaa, Erik, että olet tuotattanut tänne lempiruusuni! Ja omat maalaukseni!
- Hmm, Fia tuumaili. Nuo astiat ovat tosin äidin kellarista..
-Erikoinen kakluuni, Fia ilahtui.

1804538.jpg
- Sinä olet ajatellut ihan kaikkea, Fia sanoi miehelleen.. Tämä on täydellistä. Mutta miltä muualla näyttää?
1804546.jpg
Ja Fia kurkisti oviaukosta sisään, missä hän näki keittiön. - Ihanat värit! Hän huudahti.
1804551.jpg
- Täällähän on kaikenlaista valmiina! Kuinka ihanaa.
1804557.jpg
- Vaikka millä mitalla ruokia, Fia henkäisi. Nyt voimme tutustua taloon kunnolla eikä tarvitse kiirehtiä takaisin Kuuralehtoon..
1804564.jpg
- No, mutta, hän huomasi. Tuoleja täällä ei tosin ole.. eikä tiskiallasta.. Hmm, ja vaikka lamppu onkin, ei ole sähköjä..
1804568.jpg
- Samoin ovi puuttuu tuosta.. Entäs mitä ylemmissä kerroksissa on?
1804572.jpg
 Erik johdatti Fian ylimpään kerrokseen, sillä välillä oleva kerros oli vielä niin pahasti työn alla ja kesken, ettei sinne sopinut edes kurkistaa. Mutta ylimmässä kerroksessa Fia kohtasi tämän näyn..
- Aika hurjaa, Fia henkäisi. Meillä on linna Ranskassa! Kalusteita ei kyllä pahemmin vielä ole, mutta se kai järjestyy, hän mietti.
1805469.jpg
- Ja näyttää täällä olevan hieman ränsistynyttä, hän jatkoi näyttäen Erikille katon rajaa. - Laitetaan siihen listat, niin kyllä siitä hyvä tulee, Erik huomautti nähtyään repsottavat paikat. Kattomaalaus on kyllä kiva.
1805471.jpg
- Tulehan katsomaan, Fia, näytti Erik raottaen ikkunaa.
1805473.jpg
- Täällä sisälläkin on aivan ihanaa, vastasi Fia, mutta kurkisti kuitenkin ikkunasta..
1805464.jpg
- Tuo tuossa on meidän viinitilamme, Erik nauroi. Kaikki, minkä ikkunasta näet!


37.LUKU

Jämä-Joonaan tarina
Pohjanperukoille oli aikoinaan saapunut outo perhe. Junalla heidän tiedettiin tulleen, ja pois kyydistä siinä jääneen, missä rata loppui. Perheestä puhuttiin paljon pitäjällä, kuten aina kaikesta poikkeavasta.  Perheessä kuultiin olevan kuusi lasta, mutta  tunnettiin ainoastaan kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Niinpä arveltiinkin, että laskutaito ei perheenjäsenten keskuudessa ollut parhaimmasta päästä. Kuten ei ihan kaikki muukaan...
1815733.jpg

Oli kuitenkin hyvä syy sille, ettei tästä nuorimmaisesta perheenjäsenestä paljon puhuttu ulkopuolisille, sillä ei ollut koolla pilattu tämä miehenpuoli eikä edes omassa perheessä tiedetty, miten kutsua ja puhutella puolikasta miestä. Niinpä hän saikin perheessä kutsumanimen Jämä-Joonas, koska arveltiin että tavarat miehen tekoon olivat aivan kesken loppuneet tai tavara muuten heikkolaatuista. Olihan perheen vanhinkin poika oikea kummajainen eri suuntiin osoittavien jalkateriensä vuoksi. Häntä ei kuitenkaan moisesta omituisuudesta voinut moittia haukkumanimellä, joten häntä kutsuttiin yksinkertaisesti Nätti-Jussiksi. Niin Nätti-Jussi kuin heikommin tunnettu veljensä Ruma-Jouni sekä Jämä-Joonas, josta ei mitään tiedetty missään, olivat sukkelia suustaan ja taitavia käsistään. Ainoa heikkous oli, että he olivat myös erittäin pahoja suustaan, joten harva kehtasi heitä töihin kutsua, mikäli perheen naisväkeä tai jälkikasvua paikalle uskottiin eksyvän.
1816075.jpg
 

Niinpä nyt, kun SinisestäHetkestä väki lähti Ranskaan viinitilaansa katsomaan, nimismies kutsui paikalle  Jämä-Joonaan vaatekaapin ovia kiinnittämään. Mies oli ennestään nimismiehelle tuttu, koska olihan perheen isompikokoisen miesväen keskuudessa havaittu olevan erinäisiä huonoja tapoja, joista he olivat tuomarin eteenkin toisinaan joutuneet. Ja saattoihan se olla samoja tapoja Jämä-Joonaalla.
1816074.jpg
 

Nimismies katsoi miehenpuolikasta läpi sormiensa, koska tämä toi mukanaan nimimieheltä kauan kateissa olleet kiikarit sekä hänen arvokassisältöisen laukkunsa, jonka Jämä-Joonas sanoi jostain veneestä löytyneen, mutta nimismiehellä oli omat epäilyksensä laukun katoamisesta. Niin, ja löytymisestä...
1816076.jpg
 

Mutta mitäs tuosta miestä suotta moittimaan. Janohan se yllättää pitäjän reunamilta Kuuralehdon laaksoon  tarpoessa, joten täytyyhän sitä kurkun kostuketta tarjota miehelle, oli tämä sitten vaikka vain puolikas. Ja koska laukunkin palautti, antoi nimismies hänelle kultalantinkin palkaksi toivoen ripeää ja tarkkaa työtä miehen tekevän.
1816067.jpg
 

-Kovin on korkea kaappi, nimismies epäili ääneen, kun he lopulta tuntien perästä menivät kaappia katsomaan. Näyttipä silloin Jämä-Joonas, ettei ollut yhtään veljiään heikompi, sillä kirveestä kertoi päähänsä iskun saaneen, mistä jälkikin oli siitä merkkinä, ja väitti pienikasvuisuutensa siitä johtuvan. Sillä mitenpä voi pituutta kasvaa, jos kirveellä kasvupiikki katkaistaan. Eikä siihen ollut nimismiehelläkään vastaansanomista.
1815753.jpg
 

Miten kuten laitteli Jämä-Joonas saranat ovien alaosiin.
1818343.jpg
 

Koska kadoksissa ollut kaupan avain oli vihdoinkin löytynyt, nimismies meni katsomaan, josko kaupasta löytyisi tikkaat Jämä-Joonaan jatkovarreksi.
1815751.jpg
 

Ja aivan oikein nimismies oli muistanut, siellähän ne nurkassa seistä könöttivät.
1815747.jpg
 

Niinpä he kantoivat tikkaat ylimpään kerrokseen, tosin nimismiehestä tuntui kuin hän olisi kantanut sekä tikkaat että toisessa päässä riippuvan pikkumiehenkin. Lopulta onnistui Jämä-Joonas kiipeämään tikkaita pitkin yläsaranat kiinnittämään. Ja lopulta, monien kovien sanojen, ärräpäiden ja sadattelujen sekä vaikerruksen jälkeen, työ oli valmis...
1815722.jpg
 

- Olikohan se nyt niin, että Jämä-Joonas laittoi ihan ensimmäistä kertaa saranoita oviin? Kyseli nimismies kuunneltuaan aikansa miehen ähinää ovien kimpussa.
-Juu, se on niinniin tuota, kakelsi Jämä-Joonas, että tuota, nämä ovet nyt aukeaa ja kiinnikin menee. Niin niin tuota...että hyvä niistä tuli, tuota... Jämä-Jooonas ei ollut kuulevinaan nimismiehen kysymystä.


1816063.jpg
-Ja vielä molemmista, kehui Jämä-Joonas työtään. ..Tuota, se on tuplahyvä, niin niin tuota... Kun kaksi ovea, ja molemmat aukeaa yhtä lailla, tuota.. Mutta kyllähän nämä vaatii vielä maalausta pintaan, Jämä-Joonas jatkoi.
1815727.jpg
Mikäs siinä auttoi miestä toppuutella, koska työn hyvin halusi tehdä, joten nimismies istahti seuraksi katsomaan, kun pikkumies suti maalia ovien pintaan. Samalla sai nimismies kuunnella Jämä-Joonaan kertomia tarinoita veljistään Nätti-Jussista ja Ruma-Jounista. Ja kyllähän mies hieman itsestäänkin kertoi, ja niin kului muutama tovi siinä rattoisasti rupatellen.
1816071.jpg
Kaapin ovet saivat koristemaalausta Jämä-Joonaan kertoessa saaneensa päähänsä päivänä muutamana halun nimismiehenä esiintyä, ja olipa varsin hyvin asiassaan onnistunutkin omasta mielestään. Mutta siitä oli jo aikaa, hän selitti oikealle nimismiehelle kiireesti. - Se oli sellaista harmitonta kujeilua. Eipä mitään haittaa kellekään moisesta ollut seurannut. Yksinäisiä ihmisiä oli vain halunnut ilahduttaa..Ja olihan se ennen kuin nimismies oli Kuuralehtoon muuttanut, jotta tuota.. nimismies ei sitten millään pahalla ajattele, jos jotakin kuuleekin..
1818335.jpg
Ja kyllähän Jämä-Joonas yritti oviin oman puumerkkinsäkin laittaa. Ei vain ollut kansakoulua käynyt, joten ei osannut kirjaimia kirjoittaa. Niinpä pukeutumishuoneen kaapin oviin jäi tällaiset koukerot. Ja siinä ne ovat vielä tänäkin päivänä, missä kaappi sitten ikinä onkin.
 

Nätti-Jussin tarinoita pääsee lukemaan googlettamalla, hän oli oikea henkilö Pohjanperukoilla aikoinaan, vaikka nämä aikakaudet eivät aivan yksiin törmääkään. Jussin kuva löytyy myös. Isäni kertoi tarinan Nätti-Jussista, tavattuaan kauan sitten tämän legendan ja siitä sain aiheen tähän "pikkuveljen" tarinaan, koska kuudennesta lapsesta ei löytynyt mitään tietoa



38.LUKU

Vanhat rouvat katsastavat paikkoja
Amanda ja Dagmar päättivät lähteä katsomaan uutta pukeutumishuoneen vaatekaappia kuultuaan sen vetävän vertoja kaikille koko paikkakunnalla oleville kaapeille. Niin ja miksei koko pitäjässä olevillekin kaapeille. Eipä oltu samanveroista kaappia nähty missään Pohjanperukoillakaan, mikäli Jämä-Joonaan sanoihin oli uskomista. Ei, totta vieköön. Ja hän kun oli maailmaa nähnyt. Joten olihan sellainen nähtävyys omin silmin todettava vanhat rouvat tuumivat ja lähtivät kohti huonetta.
1836499.jpg
-
Me voimme hieman järjestellä täällä samalla, nyt kun täällä kaappikin on, tuumi Amanda Dagmarille portaita ylös kiivetessään. Mutta Dagmar jo katseli huonetta, ja mitä hänen silmiinsä osuikaan...


1836467.jpg
 
- Jestas sentään! Dagmar huudahti. Mitä nuo ovat? 
Dagmar kurkisti varovaisesti divaanin takaa sen päällä lojuvia hepeniä. Katso ihmeessä, Amanda! Pelkät kuminauhat! Entäs nuo toiset sitten! Ei kai tyttäresi käytä tuollaisia vaatteita?  
1836561.jpg
Amanda katseli hetken Dagmarin osoittamaan suuntaan. -Hmm, hän sitten sanoi. Ei kai hän niitä pidä, koska näyttävät siinä lojuvan. Jaa, aika mitättömiltä näyttävät kyllä...
-Mutta silitysrauta hänellä ainakin on, Amanda tuumasi voitonriemuisena. Jospa on kangas palanut kuumalla raudalla silittäessä?
1836517.jpg
 

-No ei hänellä kyllä muutenkaan taida kovin kummoisia vaatteita olevan, Dagmar katseli ympärilleen. Miten sinä oikein olet tuon tytön kasvattanut? Vai Ranskastako se on tuonut...noita...mitä lie?
1836534.jpg
 

-Katso nyt tuotakin, Dagmar meni lähemmäksi. Eihän kunnolliset ihmiset käytä moisia vekottimia.
1836537.jpg
 

- En ymmärrä, mistä se on näitä hankkinut, Dagmar huudahti. Ja kuka ne on tänne kaappiin järjestänyt? Ettei vaan..? Mitäs nyt meistä kuvitellaan, sanopas se!
1836552.jpg
 

-Etkös ole tyttärellesi kunnon pöksyjä saanut hankittua? Dagmar kyseli. Minä jätän nämä nyt ainakin hänelle tänne. Ja pitäköön huolen, että käyttää niitä jalassaan tästä lähtien!
- Ai, noitako? naurahti Amanda. Ovatkos ne sinun omat pöksysi?

1836461.jpg
 

- Mieluummin kunnon puuvillahousuja kuin tällaisia naruvaatteita, Dagmar sanoi päättäväisesti. Eiväthän nämä millään voi pysyä päälläkään edes.
1836549.jpg
 

- Tuo ainakin pysyy päällä, Amanda vastasi rauhallisesti katsoen pitsipaitaa.
- Hänhän palelluttaa itsensä, jos ei pukeudu lämpimästi, Dagmar jatkoi kuuntelematta Amandan vastaväitteitä.
1836543.jpg
 

- Hattuja hänellä ainakin on pään lämpimänä pitämiseen, Amanda hekotteli katsoen kaapin päälle.
1836514.jpg
 

- Juu, tuumasi Dagmar. Loput vaatteet puetaankin päälle noista pulloista ilmeisesti.
Amandaa harmitti, koska Dagmar tuntui saaneen viimeisen sanan, joten hän lähti puutarhaan rauhoittumaan.


1836493.jpg 
Puutarhassa odottikin melkoinen yllätys, sillä sinne oli ilmestynyt kaariportti kuin tyhjästä.
Sen edessä meni Dagmarkin sanattomaksi unohtaen täysin tuohtumisensa Fian hepenistä.
1836477.jpg
 

-Tästä pääsee läpi, Amanda kuiskasi Dagmarille. Ajatella!
1838052.jpg
 

Siinä se oli, uusi kaariportti.  Eipäs uskaltanut Dagmar jäädä puutarhaan pidemmäksi toviksi, koska ymmärsi portin tyhjästä ilmestyneen. Liekö ollut Jämä-Joonaan tekoja, vai mistä lie oli siihen tiensä löytänyt? Ettei vain... Amanda?
1838070.jpg
 

Porttipa hyvinkin, Amanda katseli. Liekö ollut Herbertin tekosia tuokin? Hän mietti ja nauroi miettiessään, kuinka Dagmar oli pelästyneenä juossut sisälle.
1838075.jpg
 

Tokko uskaltaa enää puutarhaan ilmestyä ollenkaan, Amanda hekotteli. Noituudeksihan se tätä luulee, kun aina jotain kummallista tapahtuu. Ja luulee minun mokomaan pystyvän. Pöh! Mutta mitäs alkoi Fian vaatteista minua moittimaan. Sama jos luuleekin, että olen noita.


39.LUKU

Viinitilalla tapahtuu 

Erik ja Fia tutustuvat huolella viinitilalla olevaan taloonsa.
1836320.jpg
 

Keskimmäiseen kerrokseen päästyään, he huomaavat siellä olevan avotakan. Erik huomaa takassa olevan polttopuut valmiina, joten ilmeisesti takka on käyttökelpoinen. - Ei hassumpaa, hän toteaa. Kylmien ilmojen tultua ainakin voimme tarvittaessa lämmittää taloa. Siis mikäli tänne Provincen alueelle tulee milloinkaan niin kylmää..
1836310.jpg
Samassa Fiakin asteli huoneeseen, silmäili ympäriinsä, muttei puhunut mitään.

- No, houkutteli Erik Fiaa lausumaan mielipiteensä. Mitä pidät takasta?
1836314.jpg
-Hmm, Fia hymisi. En taida pitää tästä lattiasta. Mitä ihmettä ne rakennusmiehet ovat laittaneet lattialle? Onko tämä joku suoja estämässä maalitahrat lattialta, vai mikä? Ja, niin.. seinät kyllä välttävät. Mutta voisit kurkistaa mitä tämän lattialle laitetun kummallisen materiaalin alla on!
1853616.jpg
Mitäpä miehet eivät suostuisi tekemään saadakseen puolisonsa tyytyväisiksi, joten niin oli Erikinkin mentävä kontalleen ja käärittävä tuo Fian osoittama lattiapinnoite kasaan. Sen alta paljastuikin puupinta.
1838035.jpg
- Ahaa, Fia tuumasi Erikin saatua koko lattian peittäneen maton kasaan. Vai tällainen, Fia jatkoi. Ehkä ei hyvä sittenkään. Mitäs jos laittaisit sen sittenkin takaisin. Ja Fia vilkaisi nopeasti hikistä Erikiä, joka huudahti järkyttyneenä: -Mitä? Et voi olla tosissasi! Fia peitti hymynsä hiustensa taakse, jottei Erik huomaisi hänen ilkikurista ilmettään. - No jaa, ehkä ei tänään kuitenkaan, hän jatkoi lepytellen. -Ehkä ei ollenkaan, Erik sanoi topakasti. Tämä saa kelvata rouvalle. Voit katsoa paikat näille tauluille, niin miehet voivat kiinnittää ne seinälle samalla kun jatkavat täällä töitään
1853645.jpg
- Näin tuolla yhden sohvan, Fia huomautti. Haetaan se tänne olohuoneeseen.
1853618.jpg
Yhteistuumin he toivat sohvan takan ääreen.
1853623.jpg
Sohvalle oli unohtunut kirjailtu tyyny, joka toisti sohvassa olevia värejä. -Tyyny saakin jäädä siihen. Värit sopivat yhteen.
1853620.jpg
- Kappas, Erik ilkamoi. Minäkin soinnun tähän sohvaan ja koko huoneeseen vaatteissani olevien värien johdosta. Ehkä minäkin saan jäädä tähän?
1853643.jpg
- Ehei, kultaseni, vastasi Fia ja pyysi Erikin mukaansa näyttääkseen hänelle jotain.
1836432.jpg

Ensimmäisenä Erik huomasi seinää vasten jotain pylväitä, mutta tarkemmin katsottuaan, hän huomasikin sen olevan sängyn pääty. - Mistä sinä tuon olet löytänyt? Erik kysyi Fialta.
-Pieni uteliaisuus ei ole koskaan pahaksi, sanoi Fia salaperäisesti. Ei koskaan voi tietää, mitä aarteita löytyy mistäkin.
1836424.jpg
- Ihan kelpo sänkyhän se on, tuumi Erik katsellessaan samalla, kun Fia sijasi vuoteen uusilla lakanoilla.
- Minä voisin jopa heti nukahtaa siihen, Erik sanoi.
1836435.jpg
- Minä taas luulen, että vuode laitetaan kuntoon, Fia päätti.
1836442.jpg
- Vaikka tosi pehmeä sänky tämä kyllä on, hän sanoi istahtaen vuoteen reunalle.
- No, me ehdimme nukkua siinä monen monituista kertaa, Erik vastasi.

1853621.jpg
- Enpäs tiedä, Fia sanoi siihen. Sillä olen ajatellut, että Lili muuttaa tähän taloon kodistamme, sillä hän tarvitsee oman kodin itselleen ja lapselleen ja tämä viinitila tarvitsee jonkun asukkaan. Lili ikävöi kotiin Ranskaan, joten hän on sopiva ja luotettavaksi tietämämme henkilö pitämään huolta tästä tilastamme sitten kun se on muuttovalmis. Asia on päätetty.
Ja mitäpä siihen auttoi Erikin mitään sanoa. 



40.LUKU

Lasten uudet leikkikalut

SinisenHetken lapset ovat aina olleet etuoikeutetussa asemassa, sillä heillä on useasti ollut onnea saada sellaista, mistä muut kylän lapset eivät ole osanneet edes uneksia.
1805489.jpg
Viinitilalle matkattuaan pojat saavat ajankuluksi uusia leluja. Johan leikkii sinisellä hienolla autollaan, kun taas..
1836343.jpg
Samuelin auto on valkoinen sairaankuljetusauto.
- Hei, huudahtaa Samuel. Et voi tulla tämän eteen. Tämä auto on menossa tätä tietä. Sen pitää odottaa, koska tämä on menossa hakemaan sydänkohtauksen saanutta mummoa sairaalaan! Pois tieltä!
1836379.jpg
- En leiki sun kans, jos en saa ajaa tästä! Närkästyy Johan. Saat leikkiä yksin. Ei se ehtiny tulla oikeasti ennen tätä autoa, koska tämä on kilpa-auto! Samuel katsoo sinistä autoa, joka näyttää kyllä hienolta, paljon hienommalta kuin hänen omansa, joten...1836383.jpg
- Vaihdetaan autot, ehdottaa Samuel. Silloin saat ajaa aina ensin joka paikasta...
Ja niin he jatkoivat leikkiään tuntikausia sulassa sovussa uusilla autoillaan.

1836329.jpg
Tytöt saivat kehdon, jossa nukkui pieni nalle. -Pojat saivat kumpikin oman auton, nurisi Juulia. Me saimme vain yhden nallen yhteiseksi tuon sängyn kanssa! Pitääkö siis toisen leikkiä sängyllä ja toisen nallen kanssa?
Aivan kuin tyttöjen huoli yhdestä yhteisestä lelusta olisi kiitänyt avaruuksiin, oli erääseen paikkaan oudosti ilmestynyt jotain 
1858827.jpg
Se oli niin pieni, ettei väki siitä ohi kulkiessaan edes sitä huomannut. Niinpä yllätys oli suuri, vaikka tiedossa olikin jo ollut pienen ihanuuden saapuminen SinisenHetken lapsille.
1858848.jpg 

Nukkeneito, joka heidän mielestään muistutti kovasti niitä espanjattaria, joita Fanny oli Ranskassa asuessaan tavannut, nimettiin Maribeliksi.
1858840.jpg
Ja paljon sopuisammin kuin pojat omalla tahollaan, alkoivat tytöt leikkimään uudella nukellaan sekä nallevauvallaan. 



41.LUKU

Outo nimismies

Kerran eräänä varhaisena syyskesän aamuna, oli nimismies lähtenyt tapansa mukaan vapaapäivänsä kuluksi metsästysretkelleen Kuuralehdon laaksoon.1876013.jpg
Nimismies kohotti pyssyn olalleen yrittäessään saada sorsan tähtäimeensä.
1876018.jpg
Mutta kuinka ollakaan, katseen harhaillessa ihailemassa maisemia, sorsat lennähtivät pakosalle, ja nimismies osui... Tai osuiko vai putosiko se pesästä..? Mätkähdyksen kuultuaan nimismies suuntasi askeleensa kohti heikkoa ääntä.
1876022.jpg
Nimismies löysi maasta kummajaisen. Pöllöpoikanen makasi kalvenneena maassa silmät harmaiksi muuttuneina. Mikäs siinä muu auttoi kuin poimia poikanen talteen, sillä ei nimismiehen tarkoituksena ollut pöllöjä metsästää. 

1876081.jpg 
Pöllöpoikasen huomattua, ettei vaara uhkaa sitä metsästäjän taholta, ei sen enää tarvinnut leikkiä kuollutta ja se sai värinsä takaisin. Nimismies silitteli pöllöä ja oikoi sen sulkia ja poikanen kapusi nimismiehen käsivarrelle, jossa se matkasi Kuuralehtoon nimismiehen mukana.
1876077.jpg
Amanda kiirehti miestään portille vastaan ihmetellen tämän aikaista paluuta metsältä. Huomattuaan nimismiehen tulevan takaisin lintu mukanaan, hän huudahti hämmästyneenä: - Mitäs ihmettä olet ampunut? Pöllön!
1876090.jpg
Pöllön säikähtäessä Amandan kiljaisua, se käännähti paikoillaan, jolloin Amandakin huomasi linnun olevan elävä. - Sus, siunatk..! Amanda parkaisi. Sehän liikkuu!
1876087.jpg
- Tietysti liikkuu, nauroi nimismies. Se aikoi alkaa lemmikikseni, joten otin hänet mukaani. Ja niin Amanda katseli kummissaan kuinka hänen miehensä jutteli ja huhuili linnulle ja tuo lintu, tuo pöllö.. Sehän näytti ymmärtävän nimismiehen puhetta. Mikä ihme oli tuo mies? Mietti Amanda. Puhuu linnulle ja ymmärtää sitä?
1876093.jpg
Pöllö lennähti kaariportin päälle istumaan. Amanda kutsui lintua samalla tavalla kuin oli kuullut nimismiehen tekevän, mutta pöllö ei edes katsonut häneen päin vaan nosti ylpeänä nokkansa kohti Kuuralehdon puutarhaa katsoen löytyisikö sieltä mitään kiinnostavampaa tarkkailtavaa. Amanda katsoi pöllöä ihmeissään. Aivan kuin tuo ajattelisi ihmisen lailla, hän ajatteli. Ja hän mietiskeli myös nimismiestä, joka pöllön kotiin oli tuonut. Mikä oli tuon miehen salaisuus? Mistä nimismies oikeastaan oli edes tullut Kuuralehtoon? Kuka hänet tunsi? Tämä täytyy jotenkin selvittää, päätti Amanda mielessään. 



41.LUKU

Linnanrouva ja Kuuralehdon emäntä 

Fia-rouva sai Ranskan viinitilalleen ison lähetyksen, mikä sai hänen päänsä pyörälle.
1880361.jpg 

Fia ei saanut silmiään irti kaikesta kullan kimalluksesta.
1880346.jpg
Ja koska rakasti kaikkea kimaltavaa, hänen oli aivan pakko ompeluttaa itselleen hieno asu, jossa käytettiin lähetyksessä ollutta nauhaa.
1880356.jpg
Hänhän oli hieno rouva, jonka ei tarvinnut arkisiin askareisiin kajota, joten miksi ei pukeutuisi aina hienoihin vaatteisiin. Niinpä häntä ei haitannut kulkea keittiössäkään kullan, sametin sekä silkin värittämässä puvussaan. Hän käveli pöydän luo katsomaan sen päällä olevia tavaroita.
Pöydälle oli nostettu vihanneskori, joka oli myöskin lähetys kaukaisesta kotimaasta.
Lähetyksessä oli ollut lisäksi kastelukannu viiniviljelmien hoitoa varten. Fia huokasi miettien, kuinka kauan aikaa mahtaisi kulua kaikkien viiniköynnösten kasteluun.- Huh, me tarvitsemme paljon palkollisia hoitamaan tilaa, hän mietti kuvitellessaan, kuinka olisi suuren tilan emäntä, ja hänellä olisi paljon työväkeä palvelemassa perhettä.
1880358.jpg
- Mutta miten ihmeessä pärjäämme siihen asti, kunnes saamme työläisiä? Fia harmitteli. Viiniä ei saada pullotettua, eikä viiniviljelmää kasteltua. Voi, surkeus! Kaikki rypäleet ovat aivan.. rupsahtaneita, kuin kuin... Rusinoita! Niitäkö me myymme!
1880324.jpg
Fia päätti pähkäilynsä aikoen jättää kaiken Erikin huoleksi. Mitäs hän moisesta murehtii. Ellei viiniä saada, niin sitten ei. Joten hän tilasi viinitilan keittiöön hyllykön, johon aikoi laittaa vihanneslaatikon, mutta eihän se siihen sopinutkaan. - Olkoon sitten siinä, päätti Fia.
1880326.jpg
Keittiön kaapin kanssa yhtäaikaa oli Fia tilannut toisenkin kaapin Englannista. - Mutta eihän tämä sovi tänne tilalle ollenkaan, Fia vaikeroi. Tämä täytyy toimittaa SiniseenHetkeen.1880474.jpg
- Sinne se varmasti sopii, mutta luulenpa, että sitä täytynee ensin hieman maalailla kultamaalilla, hän mietiskeli.
1880331.jpg
Fia oli kierrellyt lähistöllä ja löytänyt olohuoneen sohvaan sopivan pöydän, jonka hän maalaili iltapuhteinaan. Maalatessa kuluikin aika mukavasti eikä tarvinnut ihmetellä, mihin kummaan Erik oli kadonnut.
1880345.jpg
Siveltimen vedon toisensa jälkeen tehtyään sai tulos lopulta Fian tyytyväiseksi työhönsä.

 
Samaan aikaan Kuuralehdossa Amanda oli aloittamassa pyykinpesua ulkona puutarhassa.
1880374.jpg
Hän sulloi nimismiehen vähät vaatteet pyykkipaljuun, jonka oli vastikään hankkinut pyykkilaudan kera. Kylläpäs nyt onkin helppo pestä likaantuneet vaatteet, hän myhäili.
1880389.jpg
Amanda hyräili pyykätessään, ja huomasi, että nimismiehen kaikista vaatteista puuttuivat napit. - Voi, sentään, hän huokasi. Eikähän sillä montaa vaatetta ole muutenkaan. Hyvä, että pesuun edes joutavat päältä. Mitenkäs se niin vähillä onkin pärjännyt? No, vaatimatonhan se on eikä itsestään numeroa tee, mutta täytyyhän Kuuralehdon isännällä kunnon vetimet olla yllään.
1880363.jpg
Amanda ripusti nimismiehen vaatteet narulle kuivumaan. Itse hän riensi...
1880362.jpg
.. eteisen läpi huomaamatta ollenkaan seinää vasten nojallaan olevaa uutta harjaa, joka oli kuin taiottuna lennähtänyt Kuuralehtoon.


Amanda oli toiminut kyläompelijana aiemmin, ennen kuin muut kiireet olivat vallanneet hänen aikansa. Eikä nykyisin kylän väki enää tiennyt voisiko Amandaa vaivata ompeluttamalla vaatteita, koska olihan tällä nyt ihan tuore aviomies eikä kukaan viitsinyt häiritä.. hmm nuorenparin rauhaa... Amandalla oli tästä johtuen säästössä kankaita, joita kyläläiset olivat hänelle jättäneet maksuksi tehdyistä ompeluista, joten hän alkoi surruutella ompelukoneella saman tien...
 1880385.jpg
- Vielä napit, Amanda myhäili tyytyväisenä levittäen nappivarastonsa sopivia nappeja etsiessään.
1880414.jpg
Niinpä hän vei paidan miehelleen, joka puki sen heti ylleen ja kiitteli Amandaa tämän vaivannäöstä.
- Kiitos, kiitos, nimismies sanoi. Korea on paita, onhan toki. Ja oikein sopiva, mutta turhaan sinä näet näin paljon vaivaa, Amanda-kulta. Kyllähän minä toki pärjään yhdellä paidalla näin kotona. Mitäs sitä suotta uusia tekemään. Enhän minä ehdi kaikkia pitää ja kuluttaa, ehyitä kun ovat entisetkin vielä.

1880365.jpg
Pyykkiurakasta uupuneena Amanda päätti tovin torkahtaa olohuoneen sohvalla, kun yhtäkkiä...
1875981.jpg
Amanda näki edessään vanhan rakennuksen...
1875988.jpg
Hän näki itsensä tutkimassa rakennuksen seinässä olevaa kylttiä...
1875985.jpg
Kurkistaen nopeasti sivulla olevaan päärakennuksen ikkunaan, Amanda varmisti, ettei kukaan häntä nähnyt...
1875942.jpg
Joten nopeasti hän luki läpi kirjeen, mikä oli seinään kiinnitettynä...
Jotkut asiat sattuvat tarkemmin hänen silmäänsä... - Kas, vain! hän huudahtaa hämmästyneenä...

1875977.jpg
Amanda hieroo silmiään ja tarkentaa katsettaan. - Aivan, aivan, hän hymisee. Siis jotain tolkkua tähän sekaiseen vyyhteen...
1880364.jpg
Yhtäkkiä Amanda avaa silmänsä. - Mitäs kummaa..! Samassa hän kuuulee nimismiehen kutsuvan itseään alempaa kerroksista.
1880373.jpg
Amanda näkee lattialla uuden maton ja rahin. Kummasti ne antavatkin ilmettä huoneelle, mietiskeli Amanda, jolta talonsa sisustaminen jäi aivan kesken nimismiehen ilmestyessä hänen elämäänsä. Nimismies oli laittanut maton huoneen lattialle sekä  käyttänyt ristipistotyön rahin päällystämiseen.
1880406.jpg 

Kukka odotti paikalleen viemistä huoneen lattialla.
1880321.jpg
Muistaen aiemmin näkemänsä nimismiehen ja pöllön kohtaamisen ja uneksimansa näyn, Amanda katsoi nimismiestä hieman toisin silmin. Vai oliko se unta? Mikä olikaan nimismiehen tarina? 



42.LUKU

Erik kertoo lapsille vieraasta kansasta

Erik sai usein kiitollisen kuulijakunnan omista lapsistaan, jotka silmät pyöreinä kuuntelivat tarinoita isänsä hurjista seikkailuista. Isä tietenkin oli lapsille suuri sankari. Kuten tässäkin tarinassa käy ilmi...
1910870.jpg
Erik kertoo: - Kerran tutustuin outoon kansaan. He kutsuivat itseään nimellä Swap-kansa. Heihin kuului useita alarotuja, mutta kaikille yhteistä oli, että he olivat oikein pieniä, kääpiöitä suorastaan. Siis meihin verrattuina. Ja heitä asui joka maailman kolkassa. Minä tapasin näistä kansoista joitakin...
1910871.jpg
- He pitivät toisiinsa yhteyttä viestimällä omituisella tavalla, jota kukaan ei ymmärtänyt, mutta niin he aina jotenkin onnistuivat saamaan kaukaisten heimojen toisilta jäseniltä itselleen tärkeitä tavaroita jopa maan toisilta laidoilta. Ja tietenkin he lähettivät takaisin jotakin saajalle otaksumaansa yhtä tärkeää, koska harvoin, jos milloinkaan toiveita suoraan esitettiin. Saattoihan olla, ettei toisella ollut juuri tuota haluttua tavaraa, ja sehän olisi saattanut antajansa hirveään häpeään. Tällaisen välttämiseksi ei siis ollut mitään syytä tahtoa jotakin vaan otettiin mitä saatiin. Joskus minäkin vein laivallani tuota tavaraa maailman ääriin...
- Toisinaan onnistuin saamaan itsekin kotimme kalustukseen täydennystä, Erik muisteli.

 
Samoin kuin muissa heimoissa, tässäkin eleltiin vaihtotaloudessa. Jokainen sai täydennystä koteihinsa toisten valmistamista tavaroista. Tämä oli oikein suotuisaa yhteiseloa. Toiset heimot ja niiden jäsenet koettiin hyvin tärkeinä omalle olemassaololle, ja toisten tekemiä tavaroita arvostettiin asettaen ne kunniapaikalle omassa huushollissa. 
 
1910872.jpg
- Erään tällaisen heimon alanimi oli Lapset-Swap-heimo, Erik jatkaa. Tässä kuvassa on muutama Lapsi-Swap-kansan jäsen ikuistettuna. Tämä heimo löytyi jostakin kaukaa. He olivat hyvin rauhaa rakastava kansa. He lähettivät kaikille heimon jäsenille samanlaisia tavaroita, jottei kukaan jäänyt mistään paitsi eikä kenenkään tarvinnut kadehtia toista. Näin taattiin rauha jäsenten kesken.
1910874.jpg
- Minäkin sain osani tavaroista tavattuani tällaisen heimon jäseniä, Erik tarinoi. Mutta Johan on jo niin tavaroiden lumoissa, etteivät hänen korvansa enää kuule isänsä tarinaa. - Haa, tässä olen, Suuri Seikkailija, Erik Punaparta! Ja tässä on aarrekarttani! Varokaakin astumasta tielleni aarretta etsiessäni tai survon miekallani viiksenne poikki! Tai ainakin hattujen sulat, elleivät viikset vielä ole kasvaneet!
1910879.jpg
Kilttinä, hyvin kasvatettuna tyttönä, Fanny yrittää kuunnella kohteliaasti isäänsä ja saada jotain tolkkua tämän puheista, vaikka ilmiselvästi lattialla oleva nuken sänky kiehtoo hänen mieltään eikä hän tahdo saada silmiään irti moisesta aarteesta. - Isi, hän supattaa. Pissattaa...
1910881.jpg
Tällä välin alempana kerroksessa Samuel ja Juulia ovat katsomassa pikku-Gretan perään äiti-Fian mentyä kylälle ruokatarvikkeiden hankintaan. Samuel löysi jotain mielenkiintoista ja unohti, mitä hänet oli määrätty tekemään. - Kasassa on! Hän huudahti. Tämä on niitä Lapset-Swap-heimolaisia. Katso, Juulia, kuinka pelottavat silmät tällä on! Tietenkin isä kertoo taas tarinaa  näiden kamalista kohtaloista enkä minä pääse kuuntelemaan, kun pitää vahtia Gretaa.
1910883.jpg
- Mikäs tämä sitten on? Samuel siirtyy tutkimaan toista tavaraa. Näinköhän ne heimolaiset ovat viestittäneet toisilleen? Sitä minä en oikein ymmärrä, miten ne pystyivät sellaiseen. Lähettivätköhän ne savumerkkejä?
1910921.jpg
- Hölmökös sinä olet! Huudahti siihen Juulia. Sellaista tekivät intiaanit, eikä Lapset-Swap-kansa ollut intiaaniheimo. Minä uskon, että ne olivat keijuja, maahisia tai jotain hyvin kummallisia olentoja joka tapauksessa, ja viestin veivät pienet linnut, koska he osasivat puhua eläinten kieltä. Näissä niiden kirjoissa puhutaan sellaisista tarinoista.
1910924.jpg
- Ainakin niiden elämä on ollut tosi hauskaa, Samuel totesi. Katso nyt tätäkin vekotinta. Olipa onni, että meillä on tämä toinen koti Ranskassa. Kuuralehtoon nämäkään tavarat eivät olisi ikinä löytäneet perille. Kuinka tylsää meillä silloin olisi!
1911059.jpg
- Niin, myönsi Juulia. Ilman näitä pieniä juttuja Gretaa olisi ällöttävä hoitaa. Nyt se sentään jaksaa istua tuossa roikkumatta koko ajan helmoissa. Näköjään on syönyt jo lautasensakin tyhjäksi. Mutta taas se kadotti mukinsa!
1911056.jpg
- No siinähän se muki onkin, Juulia sanoi helpottuneena. Äiti olisi antanut sapiskaa, jos kaikki katoaisi aina, kun me vahdimme Gretaa.
1910906.jpg
Mutta olisipa sellaista ainetta, millä saisi pysymään nuo vekottimet kiinni Gretan käsissä. En jaksa niitä jatkuvasti antaa hänelle. Saisit sinäkin auttaa hoitamisessa, Samuel, tai kerron äidille!
1910963.jpg
- Mutta minähän hoidan koko ajan, puolusteli Samuel. Minä viihdytän häntä!
1910964.jpg
- Katso vaikka, kuinka häntä naurattaa, kun kuulee pimpom-ääntä.
1910934.jpg
Samassa sisälle huoneeseen pelmahtaa Fanny Swap-kansan nuoran kanssa.
1910931.jpg
- Hei, mikä sinulla on? Kyselee Samuel. Tästä en olekaan kuullut isän kertovan! Mikäs tämä oikein on? Ja hän tarttuu Fannyn pitelemään nuoraan kiskoen sitä itselleen. -Isä kertoi, että tämä oli Lapset-heimon väline, jonka avulla he saivat voimaa jalkoihinsa, että pystyivät hyppäämään tosi pitkiä loikkia. Jotkut olivat kehittäneet sellaisen taidon, että saattoivat juosta tämän avulla samalla loikkien narun yli. Niin he pääsivät tosi nopeasti pitkiä matkoja etenemään kylästä toiseen. -Sitä taitoa minä haluan harjoittaa, Samuel tuumasi. Mitenkähän se onnistuisi?
1910936.jpg
- En anna tätä sinulle, kiljui Fanny. Isä lupasi tämän minulle. Hän sanoi, että sellaista harrastivat vain Lapset-kansan tytöt. - No, onpas pöhköä! Samuel tuumasi. Mutta tämän miekan tarinan minä tiedän!
Sillä se rauhaa rakastava Swap-kansa vei kaikki sotamiekat ja kilvet isän laivasta ennen kuin isä kerkesi silmiään räpsäyttää. Hyvä, että hän ehti pelastaa niiden käsistä tämän yhden itselleen. Niin hyväsydämistä ja leppoista väkeä oli se kansa.



43.LUKU

Nimismies paljastuu

Eräänä varhaisena aamuna Amanda kattaa pöytää.
1923798.jpg
Mietteissään hän hakee pöytään monen sortin tarjoiltavat...
1923795.jpg
Hän kattaa pöytään runsaan aamiaisen heille kahdelle, itselleen ja nimismiehelle...
1923800.jpg 

Saamansa siemensipulit hän on kasvattanut isommiksi, mutta hajamielisenä unohtaa ne sivupöydälle, sillä tavallisuudesta poiketen, Amanda on kovin rauhaton ja mietteliäs...
1923715.jpg
Amanda kutsuu nimismiehen syömään...
1923719.jpg
Nimismies katsoo kysyvästi moista ruokamäärää. - No mutta, Amanda! Nimismies huomauttaa, eiköhän tässä ole aivan liikaa ruokaa meille kahdelle.
1923725.jpg
- Kukas se on se Sigfrid Granroth? Tiedätkö mitään henkilöstä? Amanda kysyy ottamatta murentakaan lautaseltaan vaan tuijottaa nimismiestä tiiviisti silmiin.
1923729.jpg
- Aah, hengähtää nimismies. Hän katsoo Amandaa ja tuumaa: Taitaapa se olla nyt totuuden aika...
1923738.jpg
Nimismies nousee pöydästä ja poistuu jonnekin. Kohta hän kutsuu Amandaa odottaen tätä eteisessä vanhan kuluneen matkalaukun kanssa, jonka on avannut...
1923733.jpg
-Tässä on minun elämäni tarina, Amanda, nimismies näyttää. Tässäpä se on hyvinkin. Otahan mukava paikka, niin näytän sinulle jotain...
1923745.jpg
Niinpä Amanda hakee rahin, jolle hän istahtaa katsomaan valokuva-albumia, jonka nimismies hänelle ojentaa. -Siinä ovat minun perheeni jäsenet, nimismies kertoo. Nämä ovat ainoat muistot omista sukulaisistani.
1923740.jpg
-Hän on minun äitini, nimismies selittää Amandan katsoessa erästä kuvaa. Katsohan, minä synnyin suurilapsiseen perheeseen, jossa oli poikia toinen toisensa perään syntynyt. Kun minä synnyin, kanssani yhtä aikaa syntyi perheeseen tyttö, kaksoissisareni, joka näin ollen oli perheen ainoa tyttölapsi. Perhe ei ollut kovin varakas, ja elämä oli kovaa, joten äitini taakkaa helpottaakseen, isäni vei minut kasvattilapseksi toiseen perheeseen. Silloin oli melko tavallista, että lapsia luovutettiin kasvattilapsiksi eikä minunkaan kohtaloni ollut mitenkään erityinen. Tosin kasvattivanhempani eivät olleet sukulaisiani, kuten monissa tapauksissa oli. Siinä kasvattiperheessä vartuin sotaväkeen lähtöön saakka työtä tehden ja kuta kuinkin tavallista elämää eläen. Muustahan minä en mitään tiennyt.
1923736.jpg
-Sotaväestä tultuani menin ilmoittautumaan paluustani pitäjän nimismiehelle, kuten asiaan kuului, nimismies jatkoi tarinaansa. Silloin nimismies toi minulle matkalaukun sanoen: -Poikani, sinun täytyy tietää, että olen kovin pahoillani puolestasi, mutta kasvattivanhempasi ovat kuolleet eikä sinulla ole enää paluuta entiseen, sikäli mitä minä olen ymmärtänyt perheen vanhimpien sukulaisten puheista. Tässä on matkalaukku sinua ja tavaroitasi varten, vanhempi nimismies sanoi. Minäpäs haen valokuvat, jotka toimitettiin sinulle annettavaksi. Voit mennä omiesi luo.. - Ei, vastasin silloin vanhemmalle miehelle. Kyllä miehellä täytyy sen verran ylpeyttä olla, että omillaan pärjää, kun kerran pois on annettu.
1923744.jpg
-Mutta nuori kun olin ja näin kaikkien veljieni valokuvat, purskahdin itkuun, vaikka yritin kuinka esittää urhoollista, nimismies tarinoi. Silloin tämä vanhempi nimismies esittää minulle ratkaisun, jonka vuoksi minä nyt olen se, mikä olen.. Hän nimittäin sanoo mielellään ottavansa minut luokseen ja tarjoavansa minulle tien nimismiehen ammattiin, koska tuntee minut eikä halua hänkin jättää minua heitteille.
1923742.jpg
Niinpä sitten jäin nimismies Granrothin oppiin, ja hän oli minun oppi-isäni, jos niin voin sanoa. Siinä talossahan minä asuin, mutta kun aika jätti vanhasta herrasta, oli minun vuoroni jälleen siirtyä eteen päin elämässäni. Tässä on siis minun yhdet sukulaiseni, jotka elämä minulle antoi...
1923748.jpg
-Oliko se kuvassa ollut nuori morsian sinun sisaresi? Kysyy Amanda heidän ehdittyään takaisin aamiaispöytään.
1923704.jpg
 Nimismies katsoo pitkään Amandaa. Hiljaa hän kuiskaa: - Hän on minun lapseni äiti..
1923755.jpg
Ehdittyään hädin tuskin tajuta kuulemaansa, Amandan silmissä mustenee ja hän putoaa tuolilta lattialle pyörtyneenä...



44.LUKU

Kuka on tuo mies?

Amanda oli pyörtynyt, ja kaaduttuaan lattialle keittiön tuoli rikkoontui, mutta siitä nimismies ei piitannut, sillä hän ryntäsi lattialla makaavan Amandan luokse.
1923783.jpg
Nimismies oli saanut ohjeita, että pyörtyneen henkilön jalat pitäisi nostaa ylös, mutta mitenkäs sitä hameeseen pukeutuneelta naiselta jalkoja ylös nostetaan. Moista touhua säädyttömänä pidettäisiin. Joten hän ravisteli Amandaa yrittäen saada tämän toipumaan.
1923763.jpg
Kun jalkojen nosto oli näin poissa pelistä eikä ravistelut tuottaneet toivottua tulosta, keksi nimismies hakea nopeasti toisesta huoneesta Amandan suihkepullon. Kamferttitippoja hän oli myös kuullut käytettävän tällaisissa tilanteissa. Kamferttia tai ei, pullon sisältö tuoksui sen verran epämiellyttävän voimakkaalle, että nimismies päätti kokeilla ja suihkautti Amandan nenää kohti aimo tujauksen. Hätä kun ei lue lakia. Niinpä Amandakin virkosi.
1923804.jpg
- Paleleeko sinua, Amanda, nimismies kyseli hätääntyneenä. Haenko sinulle torkkupeiton harteillesi?
- Eihän nyt toki tarvitse, Amanda siihen totesi. Oli vain aika järkytys tuo, mitä sanoit. En tiennytkään moisesta asiasta. Missä siis vaimosi on? Ja lapsesi?

1923761.jpg
- Tulehan, Amanda, salonkiin istumaan, nimismies sanoi ja he menivät huoneeseen, johon oli yllättäen ilmestynyt uusi pöytä sohvan eteen. - Kas, Amanda huomautti. Mistäs tuo on tänne ilmestynyt? Oletko hankkinut meille pöydän?
1923769.jpg
- Hmm, nimismies myhäili. Mutta sinä varmaan haluat tietää minusta lisää, joten kerronpa sinulle hieman elämästäni. Annan tapasin hänen ollessaan piikana Granrotheilla. Menimme naimisiin ja Anna ilmoitti meidän saavan perheenlisäystä. Ollessani vanhan nimismiehen mukana Lapinperukoilla pitkään kestävällä työmatkalla, saimme ikäviä uutisia kesken matkan. Annan omaiset ilmoittivat vanhalle nimismiehelle Annan saaneen lapsen, mutta molemmat olivat kuolleet. Niin rakas Annani kuin meidän lapsemmekin. Lohdutukseksi Annan omaiset antoivat minulle tämän pöydän, koska Anna oli pitänyt siitä kuulema kovasti.
- Voi, kuinka ikävää, Amanda nyyhkäisi.

1923791.jpg
- Aivan, nimismies halasi Amandaa. Mutta tarina ei pääty tähän. Sillä sattuipas niin, että työni ohessa silmiini osui monenmoisia asiakirjoja. Tällaisista papereista löytyikin yllättäen tieto, että lapseni ei ollutkaan kuollut, ainoastaan lapsen äiti menehtyi. Minulla on siis poika. Aloin jäljittämään häntä ja ilmeisesti olenkin hänet löytänyt...
- Herranen aika! Huudahti silloin Amanda. Et kai sinä tarkoita, että.. että..!
- Älä vain pyörry taas! Nimismies töksäytti tarraten Amandaan kiinni. - Kyllä vaan, kultaseni. Minä olen Erikin isä! Annan sukulaiset ottivat lapsen hoiviinsa ilmoittamatta minulle lapsen eloonjäämisestä, koska ajattelivat lapsen paremmin pärjäävän heidän luonaan. Minun työhöni kun kuului matkustella paljon. Erik on poikani, ja hänen sekä tyttäresi lapset ovat siis minunkin lapsenlapsia! Te olette minun oikea perheeni.
- Mutta voi, Calle, Amanda niiskutti. Kuulehan! Sinulla on myös tytär jossain. Hänen nimensä on Emile. Näin kerran kauan sitten kirjeen, jonka Erik oli kirjoittanut, ja se oli osoitettu Emile-sisarelle.. Heidän täytyy siis olla kaksoset ihan kuin sinä ja sinun siskosi. Ja molemmat ovat elossa.

1923770.jpg
- Mutta tämähän ei ollutkaan järkyttävä vaan oikein iloinen uutinen, Carl-nimismies sanoi. Yhtäkkiä olenkin kahden lapsen isä, kun koko tähän astisen elämäni ajan luulin olevani aivan yksin maailmassa. Mutta nyt haluan näyttää sinulle pöydän, jonka lahjoitamme nuorten perheeseen. Ymmärrät myös varmaan paremmin, miksi annan kalusteita heille. Tässä on meille aivan liian hieno pöytä, jonka sain vanhalta nimismieheltä.
1923772.jpg
- Ja tässä on vanhan nimismiehen rouvan jäämistöstä peili. Sen me varmaan maalautamme pöytään sopivaksi, Calle-nimismies mietti.
1923780.jpg
Maalari tilattiin tuota pikaa paikalle, ja hän loihti peilille aivan uuden ilmeen.
1923789.jpg
Maalari kävi ilman lupaa puhdistamassa pensselinsä salissa olevaan kaappiin peilin maalattuaan, koska hänen mielestään kaappi tarvitsi hieman koristelua hyllyjen ollessa lähes tyhjiä.

1923786.jpg

Onnellisina puuhasivat Amanda ja Calle lastensa Erikin ja Fian asunnon kalustamistoimissa ja veivät uudet kalusteet SinisenHetken eteiseen. He nostivat eteiseen myös Egyptistä peräisin olevat aarteet.
1923787.jpg
Lopputulokseen he olivat oikein tyytyväisiä. - Tässä on hyvä alku, tuumasi Amanda Callensa kyljessä kuhertaen, sillä hän tunsi nimismieheen nyt aivan uudenlaista läheisyyttä. - Kyllä Erik ja Fia saavatkin kauniin kodin.



45.LUKU

Katovuosi 

Sinä vuonna kesä oli Kuuralehdon laaksossa sateinen ja kylmä, ja talvi tuli aivan yllättäen ja aivan liian aikaisin. Lumi peitti maan valkoiseen vaippaansa peittäen alleen kaiken sen, mitä ei oltu ehditty pelastaa pakkaselta.
1949307.jpg
Hädin tuskin oli edes satoa korjattu talven varalle talteen kellareihin.
1949258.jpg
Sitä vähää, mikä joten kuten kivuliaasti oli kasvanut, sillä sato oli heikko sateiden ja kylmyyden vuoksi, eikä juuri mikään ollut kasvanut.
1949265.jpg
Amanda ja Calle tekivät kaikkensa saadakseen Erikin ja Fian keittiöön hoidettua edes vähäisimpiä tavaroita suuren perheen tarpeisiin heidän itsensä ollessa edelleen Ranskassa uudella tilallaan. Niinpä keittiöön saatiin uusia hyllyjä, joille Amanda sai hankittua purnukoita, mihin säilöi sitä, mitä käsiinsä sai.
1949270.jpg
Satamassa vierailevilta laivoilta, löysi nimismies hieman erikoisempia hedelmiä, mutta ne eivät kuulemma kovin kauaa säilyisi, joten niistä ei ollut pitkäksi talveksi mitään hyötyä, koska ne oli hetimmiten syötävä.
Juustoa sai nimismies paluumatkallaan torimyyjältä, joka viimeistä lohkaretta myi korkeaan hintaan huomatessaan, kuka asiakkaansa oli.

1949255.jpg
Keittiönurkkaus alkoi täyttyä purkeista, mutta niiden sisältö oli vähintäänkin epäilyttävä. Ruokittaisiinko mokomilla kokonainen perhe lapsenhoitajineen ja sukulaisineen..
1949250.jpg
..sillä vaikka purkkeja olikin, ne olivat pieniä, eikä leipääkään juuri saatu leivottua viljan vähyyden vuoksi...
1949261.jpg
Tälläkö ruokamäärällä Erikin ja Fian pitäisi ruokkia perheensä?
1949272.jpg
Ei ollut paljon apua Amandan säilömistä muutamasta harvasta marja-, sieni ja hillopurkistakaan.. Joten Amanda leipoi marjapiirakan, jotta saisi itse kahvin kanssa hieman juhlistaa Callen paluuta satamakäynniltä.
1949276.jpg
 Nimismies oli tuonut mukanaan myös sitruunoiksi kutsuttuja hedelmiä, mutta he eivät keksineet, miten niitä voisi hyödyntää, joten jättivät korin lattialle maistettuaan oudon happamia hedelmiä. Uuden uutukainen kaappi odotti  myös vetimiä laatikoihinsa, mutta kaupasta ei löytynyt mitään siihen tarkoitukseen sopivaa. Ruokatavaroiden tulon loputtua kauppiaalle myyntiin, tämä oli sulkemassa kauppaa..
1949285.jpg
Tästä tiedon saatuaan Amanda ja Calle päättivät lähettää Lilin nopeasti ostamaan kaupasta, mitä ikinä sieltä löytyisi. Lili kaappasi viitan harteilleen ja lähti matkaan viimaan ja pakkaseen. Pakkanen puri hetkessä hänen poskensa punaisiksi. Tie oli hankala tarpoa, mutta Lili jatkoi matkaansa päättäväisesti, sillä hänkin ymmärsi, että ruokaa oli saatava.
1949289.jpg
Kotimatkalle hän sai kelkkaansa muutaman vaivaisen paketin..
1949304.jpg
Mutta hän oli saanut hankittua kaupasta kummalliset kengät, joihin heti ihastui. Hän oli nähnyt joskus joen jäällä ihmisiä, jotka olivat luistaneet pitkin liu´uin sauvalla vauhtia työntäen, ja heidän menonsa oli näyttänyt niin helpolta, että Lili päätti ostaa liu´uttimet myös itselleen kotimatkaa varten, sillä matka lyhenisi puoleen, mikäli pääsi oikaisemaan liukkaan jään poikki.
1949293.jpg
Ja rahaa jäi yli vaivaisten voipakettien ostamisen jälkeen. Sama jos ostikin niillä jotain muuta tarpeellista..
1949295.jpg
Laitettuaan luistimet jalkaansa, Lili kokeili varovaisesti kävellä jäällä. Sittten hän liu´utti jalkojaan, kuten oli nähnyt muidenkin tehneen. Oi, kuinka se oli hieno tunne. Lili ihaili hienoja kippurakärkisiä luistimiaan. Ne olivat hienoimmat luistimet, mitä hän oli nähnyt. Kauppiaalla oli ollut tarjolla  myös rumat ruskeilla nauhoilla kenkiin sidottavat terät, mutta niitä Lili ei ollut huolinut.
1949299.jpg
Hän nosti helmojaan ja luisteli pitkin poikin jäätä uuvuksiin asti. Oi, kuinka se olikaan upeaa!
1949317.jpg
Väsyttyään lopulta luistelemiseen, hän palasi SiniseenHetkeen, jonka keittiössä Amanda istui pöydän ääressä. Lili laittoi ostamansa voipaketit pöydälle. - Nämä ostaa, Lili sanoi Amandalle suomeksi, sillä hän oli oppinut jonkin verran kieltä. - Ei ole muu. Loppu.
1949314.jpg
-  J´achete! Lili huudahti innoissaan luistimia näyttäessään. Ostaa nämä! Bon, tres bon!

1949281.jpg 

Calle oli viimeistellyt Erikin ja Fian eteisen sisutusta. Hän tarkasteli kauempaa, olivatko lampetit samalla kohdalla. Saatuaan työnsä tehtyä, hän oli palannut keittiöön Amandan ja Lilin seuraan.
1949310.jpg
Hän oikaisee itsensä penkille kahvit juotuaan ja miettii kuunnellen Amandan selostusta tilanteesta. Kyllä hän tosin itsekin oli jo miettinyt ratkaisua. Satamassa käydessään hän olikin keksinyt mielestään parhaimman keinon selvitä talven yli vähillä tavaroilla, vaikka tiesikin ratkaisun olevan Amandalle kovin vaikea kestää, koska Amanda odotti saavansa taas perheen koolle. Amanda niin mielellään haluaisi kertoa Erikille ja kaikille nimismiehestä...
1949326.jpg
- Tässä on rahaa Lilille laivamatkaa varten, selitti Calle. Nyt on Lilin lähdettävä Ranskaan ja vietävä kirje Erikille ja Fialle, etteivät tule takaisin Suomeen talveksi. He pärjäävät siellä etelässä nyt paremmin, ja me pärjäämme täällä, mitä vähemmän meitä on. Joten lähteköön Lili saman tien laivan mukaan.  



46.LUKU

Nimismies hyväntekijänä


Pohjan perukoille oli tulossa nälänhätä, koska sato oli ollut surkea ja vähäistäkin vähäisempää viljamäärää  verotti aikainen talven tulo. Niinpä katsottiin tarpeelliseksi saada tilattua laivalasteittain viljaa, joka voitaisiin varastoida kirkon kupeeseen rakennettuun lainamakasiiniin. Sieltä jaettaisiin tarvittava määrä kuhunkin talouteen, jotta perheet pärjäisivät talven ylitse; ne perheet, jotka olivat jääneet Pohjan perukoille eivätkä syystä tai toisesta olleet muuttaneet toisille asuinsijoille, Pohjois-Norjaan tai etelään. Kuuralehdosta tällainen muuttaminen ei käynyt sen koommin Callen kuin Amandankaan mielessä, sillä talossa oli vaurautta, jota ei voinut jättää nälkäisten ja puutteessa olevien kyläläisten kynsiin. Ja nimismiehen tuli näyttää myös esimerkkiä selviytymisestä ja luoda uskoa kaupunkilaisiin eikä paeta kurjuutta ensimmäisten joukossa.
1546873.jpg
Nimismies päätti käyttää hänen ja Erikin autiolta saarelta löytämästään aarteesta muutamia harkkoja kultaa vähäosaisten hyväksi. Hän antaisi kultaa kirkolle, jotta kirkko puolestaan ostaisi laivoilta viljaa jaettavaksi ihmisille. Tällä tavalla hän olisi lunastanut perheensä oikeudet aarteen lopulliseen hallintaan. Ja sitä paitsi, eivätkö he sentään olleet vaarantaneet oman henkensä aarretta noutaessaan. Yhtä kaikki, hyväntekeväisyydeksi saattoi hänen menetelmäänsä kutsua. Hän lahjoittaisi kultaa kirkolle, joka oli erittäin vauras omasta takaa, mutta kirkko saisi lahjoittaa hänelle vastapalveluksena jotain...
1964305.jpg
Kului aikaa kirkonmiesten ja nimismiehen käydessä neuvotteluja sopivasta nimismiehelle annettavasta korvauksesta tämän lahjoittamaa arvokasta kultaa vastaan. Päästyään lopulta sopimukseen kirkon omistamien  marmorilaattojen luovuttamisesta Kuuralehtoon saattoi nimismies kutsua Amandaa katsomaan... - Mitä ihmettä! Huudahti Amanda. Mitä on tapahtunut Lilin huoneelle?
1964948.jpg
Amanda avasi oven Lilin entiseen huoneeseen. Hän hieraisi silmiään katsoessaan hohtavia marmoriseiniä ja lattioita. Ja niin, kerrankin meni Amanda aivan sanattomaksi.
1964306.jpg
Amanda katseli kaikkia kimaltelevia ja kiiltäviä pintoja huokaisten ihastuksesta.
1964307.jpg
- Se on erään laivan kokkakoriste, selitti nimismies Amandalle. Laiva juuttui jäihin ja vaurioitui, joten ostamalla laivan keulapatsaan, kapteeni sai rahaa laivansa korjauttamiseen, ja laiva pääsee jäiden sulettua takaisin etelään. Rahojen avulla he selviytyvät talven täällä Pohjan perukoilla tarvitsematta myydä koko lastiaan. - Olipas se nyt onni, että meillä sattui olemaan omaisuutta, Amanda tuumi.
1964312.jpg
- Kylpyammetta ei näytä olevan, Amanda katsahti syvennykseen, johon ilmiselvästi oli suunniteltu ammeen paikkaa.
1964310.jpg
- Laiva, jonka piti amme tuoda, on jäänyt jään saartamaksi kaukana Itämerellä, nimismies kertoi. Amme olisi samaa sarjaa kuin tuo patteri, joka kylläkään ei toimi. En oikein ymmärrä, mikä se loppujen lopuksi on, joten toimittakoon siinä hyllyn virkaa.
1964315.jpg
- Ja oikein murattikasvi kylpyhuoneessa! Amanda kohotti katseensa kohti kattoa, jossa kasvin lonkerot kiemurtelivat.
1964321.jpg
Amandan katse tavoitti seinällä olevan kullan värisen hyllykön täynnään monen moisia purnukoita. - Ooh! Kylpysuolaakin!
1964319.jpg
- Sinä sitten olet ajatellut ihan kaikkea, huokaisi Amanda Callelle. Kuinka ihastunut Fia tuleekaan olemaan kylpytiloihinsa...
1964313.jpg
- Tämä huone on hänen unelmiensa täyttymys, Amanda totesi. - Minulla on vielä jotain näytettävää, sanoi nimismies ohjaten Amandan ylimpään kerrokseen...
1964322.jpg
- Aloin remontoimaan Erikin ja Fian makuuhuonetta, koska laivalta sain ostaa paneelia, josta tulee sopivasti uusi pinta seiniin. Ne kaipaavat vain hieman listoitusta ja ehkä maalia pintaansa.
1964323.jpg
- Tapetti oli kauppiaan viimeisimpiä varastoja ja hieman se loppui kesken, joten paneeli oli senkin vuoksi ihan paikallaan sijoittaa alaosaan, kertoili nimismies vaimolleen. - En malta odottaa, miltä huone tulee näyttämään valmiina, Amanda vastasi.


47.LUKU

Dagmar huolestuu

Kuuralehdon hiljennyttyä lasten äänistä, oli ainakin yksi henkilö, joka tunsi olonsa yksinäiseksi...
1994621.jpg
Pulpetti oli käyttämättömänä, eikä huoneessa ollut muitakaan merkkejä lasten läsnäolosta. Dagmar istui sängyllään ja piti katseensa väkisin pois pulpetista, sillä hän ikävöi niin kovasti opettajana olemista. Aika oli kulunut kuin siivillä, ja lapset olivat tuottaneet hänelle suunnatonta iloa. Mutta nyt... - Niin, niin, hän huokaili itsekseen. Aivan yksin täällä saan istuskella...
1994609.jpg
Hän oli aloittanut käsitöiden tekemisen, jotta aika edes jotenkin kuluisi rattoisasti.
1994605.jpg
Mutta ei kulunut kauaakaan, kun hän laittoi kutimen syrjään ja päätti lähteä Calle-nimismiehen ja Amandan seuraan.
1994593.jpg
Samaan aikaan Amanda oli eteisessä - Tule, Calle, nyt katsomaan, mitä se tytön hupakko lähetti tänne Ranskasta! Tällaisen - ei minkään!
1994595.jpg
- Älähän nyt, Amanda, toppuutteli Calle vaimoaan nähtyään esineen. Sehän on egyptiläinen patsas, ja täyttä kultaa, näemmä. Hmm, kelpo miniä minulla on!
- Kelpo ja kelpo, Amanda puhisi. Jos olisi ruokaa lähettänyt, niin se olisi tosi kelpo teko ollut.
1994601.jpg
- Mutta hänhän lähetti, sanoi siihen Calle. Laitetaanpas patsas paikoilleen ja mennään katsomaan kellaria.
1994597.jpg
Amandan ja Callen poistuttua paikalta, seisoi Dagmar pitkään kylpyhuoneessa oven takana. - Hänen miniänsä? Mitenkäs se niin sanoi? Calle?
1994645.jpg
Ennen kuin menivät kellaria katsomaan, Amanda ja Calle kiipesivät ylimpään kerrokseen, sillä Amanda halusi nähdä makuuhuoneen uudistuneen ilmeen.
1994639.jpg
- Kas, Amanda sanoi. Tällainen tästä siis tuli. Olinkin huolissani, koska tapettia oli liian vähän, mutta tämähän näyttääkin aivan hyvältä.
1994633.jpg
- Hyvä se on, Amanda sanoi. Uskon Fian pitävän tästä.
1994649.jpg
- Minä uskon myös poikani pitävän tästä, tuumasi siihen Calle tietämättä, että...
1994653.jpg
... joku kuunteli heitä salaa oven takaa.
- Ovatko ne ihan höperöiksi menneet? Dagmar supatti itsekseen kiiruhtaessaan alakertaan.
1994624.jpg
Hänen poikansa? Hupsuko se on? Vai onko niillä molemmilla menneet sukulaissuhteet sekaisin? Eivätkö he tiedä, keitä ovat? Dagmar mietti huolestuneena.
1994549.jpg
Dagmar hiipi hiljaa omaan huoneeseensa sulattelemaan kuulemaansa, kun taas Amanda pääsi katsomaan kellaria, johon nimismies oli lupauksensa mukaisesti rakentanut hyllyt ruokia varten.
1994554.jpg
Amanda ihasteli valtavaa ruokatavaralähetystä, joka oli saapunut Ranskasta.- Onhan se tyttö sentään ruokia ymmärtänyt lähettää.
1994557.jpg
- Miten paljon tavaraa! Amanda huudahti. Nyt meillä ei enää ole hätäpäivää.
1994563.jpg
Calle oli myös käynyt pyytämässä kalaa, jonka hän oli suolannut astiaan.
1994580.jpg
Niinpä he alkoivat yhdessä täyttää hyllyjä. - En tiennytkään, että jo pelkkä ruoan näkeminen voi joskus saada minut näin onnelliseksi, Amanda sanoi Callelle.
1994584.jpg
Osa tavaroista sijoitettiin hyllyjen alle...
1994576.jpg
Amandan leipomat leivät jäivät laatikkoon hyllyjen viereen.
1994547.jpg
Viinipullot laitettiin pystyyn hyllylle viinitelineen puuttumisen vuoksi.
1994540.jpg
Hyllyt täyttyivät tuota pikaa...
1994560.jpg
- En ole koskaan sitten lapsuusaikani nähnyt näin paljon ruokaa yhdellä kerralla, Amanda huokasi mielissään.
1994568.jpg
- Niin, vastasi siihen Calle verkkaiseen tapaansa. Kyllä me nyt hyvinkin talven yli selviämme, ja kuka ties toisenkin vuoden, jos niin huonoksi ajat menevät.
1994587.jpg
- Minun täytyy opetella tekemään noista sitrus..., Amanda aloitti. Mitä ne nyt olivatkaan? Ne pitää käyttää jotenkin. Ehkä löydän keittokirjan jostain, että tiedän, miten niitä voi hyödyntää.
1994572.jpg
- Minä rakennan tuohon vielä yhden hyllyn seinälle ja matalamman pöydän, niin saamme loputkin tavarat pois lattialta. Kunhan saamme vielä valot laitettua, niin tämä alkaa olemaan valmis.


48.LUKU

Viikonlopun viettoa Kuuralehdossa

Vihdoin, kun mies oli saanut kunnon tamineetkin ylleen, oli siinä kerrassaan jotain näyttämistäkin, mietti Amanda katsellessaan puolisoaan.
 Amanda ja Calle saivat käsiinsä  vanhasta varastosta vanhan arkun, jonka päällä oli lappu, jossa luki: "Tämän saa ottaa kuka huolii".
 Niinpä Amanda, joka ei mitään käyttökelpoista voinut jättää lojumaan mihinkään, käski Callen ottaa laatikko kainaloonsa, koska hän näki jo silmissään, mihin käyttöön arkun laittaisi... Niinpä siitä tehtiin tyttöjen huoneeseen sopiva aäsilytysarkku lasten tavaroille.
Calle mietti hetken, jos laatikkoon pitäisi kerätä lelut lattialta, mutta antoi kuitenkin tavaroiden jäädä silleen, sillä Amanda huuteli häntä alakerrasta.

Amanda oli levittänyt uusia tapetteja rosaan saliin, ja nähtävästi suunnitteli tapetointia huoneeseen.
- Hetkinen, Calle mietiskeli. Kohta on joulu... Ajattelitko, että tapetit laitetaan ennen joulua?

- Niin, Amanda myönsi. Mitäs sanot siihen? Vain tuohon yläosaan, sillä ei tätä riitäkään koko huoneeseen. Kyllä tästä tulisi upea! Ajattele, miltä Fian ja Erikin talo tulee näyttämään!
Sillä aikaa Samuel ja Johan olivat ottaneet kynttelikön päättäen viedä sen Amandan keittiöön. Laskiessaan kynttelikköä pöydälle Johan tönäisi suklaakonvehteja täynnä olevan kulhon nurin. Konvehdit kaatuivat pitkin poikin liinalle. - Senkin hutilus! Samuel parkaisi. Nyt mummin liina sotkeentuu! Että sinun aina pitää hutiloida!
 
 - Eipäs mitään, kyllä hätä keinot keksii, Johan sanoi pikkuvanhasti, sillä hän tunsi itsensä oikein isoksi saatuaan Amandan ompeleman kiiltäväkankaisen paidan vihdoin ja viimein. 

- Kulho tuolille pöydän viereen ja sinne pukataan kaikki konvehdit! Johan ilakoi keksittyään mielestään oivan ratkaisun. - Ei ole hyvä ajatus, Samuel totesi. Suklaat jäävät tuolin käsinojalle. Ja sitä paitsi kohta minun uuden paitani hiha on ihan suklaassa. Mitäs Amanda siihen sanoo, kun pilaan valkoisen paitani?
 - Laitetaan kulho lattialle, Johan keksi. Minulla on tummempi paita, jossa suklaatahrat eivät näy. Minä voin auttaa. Työnnetään nyt konvehdit kulhoon.
- Katso nyt, senkin apina, Samuel torui pikkuveljeään. Ei yhtään konvehtia kulhossa! 

Kaikki meni matolle. Että sinun kanssa aina joutuu vaikeuksiin! Enkä minä voi niihin koskea, koska muuten sotken paitani.

- Hei, minä keksin, huudahti Johan haettuaan lapion pihalta. Tällä tämä ratkeaa kuin tyhjää vain. Minä lapioin suklaat kulhoon.
- Olihan hyvä, että kaadoin suklaat, Johan sanoi suklaata mutustellen saatuaan lopulta kaikki lapioitua kulhoihin. - Joo, Samuel mutusteli suklaata. Ja sitä paitsi ei näitä enää kukaan muu voi syödä, koska ne ovat olleet lattialla, joten pistele nopeasti kaikki suuhusi, ettei kukaan huomaa mitään. Eivät ne muista koko konvehteja olleenkaan, kun syömme kaikki.


49.LUKU

Jouluvalmisteluja 


Amanda laittoi jouluksi ikkunaan uudet salusiinit valkoisen kapan seuraksi. Sohva sai myös uuden päällisen ja Amanda kokeili tilkkutyötaitojaan ommellessaan väreihin sopivat tyynyt sohvan päälle.
 
Fia oli käynyt joutessaan maalailemassa uuden kuvion keittiön sohvaan. Amandaa harmittaa suuresti vanhan talon ikkunat, jotka eivät ole kovin kauniit, mutta minkäpäs sille mahtaa. Vanha on vanha, hän miettii. Ehkä niitä voisi maalilla parannella..

Amandan asetellessa uusia pehmusteita keittiön tuoleihin, saapuu hänen tyttärensä, Fia paikalle...

- Minulla kävi vieras, Fia selittää äidilleen huomaamatta ollenkaan Amandan uusia pöytäliinoja. Hänellä oli aivan ihana turkki, Fia muistelee äidilleen tuntien vielä poskeaan vasten painamansa turkin pehmeyden.
- Ahaa, Amanda vastaa. Annas kun arvaan. Sinäkin haluaisit turkin?
 
Asun sentään isossa talossa, joten kyllä kai minullakin kuuluisi turkki olla? Fia sanoo katsellen ympärilleen äitinsä keittiössä, johon on ilmestynyt yhtä sun toista uutta joulukoristetta. 
- Mitenkäs talon koko vaikuttaa siihen, mitä vaatteita sinulla kuuluu olla? Amanda vastaa lähtien yläkertaan, jossa hänellä on Dagmar vieraana.

 Amanda istahtaa sohvalle Calle-miehensä viereen.

- Minä olen sitä mieltä, että lasten tulee tietää, kuka heidän isoisänsä oikeasti on, viereisestä talosta saapunut Dagmar sanoo painokkaasti Callelle.

 Sillä aikaa Fia jää äitinsä talon keittiöön katselemaan ympärilleen huomaten vasta nyt keittiön uudistuneen ilmeen. Hän huomaa keittiön sohvan, jonka päälle Amanda on asetellut uutukaiset tekemänsä tyynyt. – Ahaa, Fia toteaa, äidillä on uusia tyynyjä. Uudet matotkin heillä on, hän tuumii itsekseen. Kai äidillä on varaa siis laittaa minullekin turkki!
 
Sivupöydälläkin hän huomaa jouluisia tavaroita. - Kas, äitihän on laittanut paljon kaikkea uutta. Liina ja kynttelikkö... Yhtäkkiä Fia kuulee olohuoneesta Dagmarin äänen ja pysähtyy kuuntelemaan keskustelua...

  - Tuota, Amanda yrittää saada Callen ja Dagmarin vaihtamaan puheenaihetta. - Tuossa on uusi kukka. Mistähän se mahtaa olla peräisin?
- Mutta sen minä vaan sanon, että ennen kaikkea heidän kuuluu tietää kuka sinä oikeasti olet, Dagmar toteaa välittämättä Amandan väliintulosta.


Fia seisoo keittiössä jähmettyneenä. - Mitä ihmettä..!  
Amanda uskoo Fian lähteneen alakerran keittiöstä omaan taloonsa, ettei tämä olisi kuulemassa olohuoneessa käytävää keskustelua...
 

Hän toivoo mielessään, että voisi taikoa Dagmarin talon ullakolle tai ainakin vaikenemaan. Mikä tämä oli heille sanomaan, miten heidän tuli menetellä lastensa kanssa. Ja varsinkaan hänen ja Callen yhteisten lastenlastensa kanssa. Huh, olipas tämä nyt monimutkainen tilanne. Mutta Amandan mielestä asia ei kuulunut Dagmarille ollenkaan.
- Jospa eivät nyt ulkopuoliset tähän puuttuisi, hän yritti sanoa Dagmarille. Kyllä me osaamme hoitaa tämän asian, kuten sen kaikille parhaaksi näemme. Aikanaan...


Fia juoksee ulos talosta, läpi vierassalongin ja läpi eteisen...
 

 Ulkona hän pysähtyy kuin seinään huomatessaan puutarhassa kissan naukuvan sinne yhtäkkiä ilmestyneen oudosti hehkuvan lumisen kuusen luona. - Voi, isä! Fia huudahtaa ikävissään. Kunpa sinä olisit täällä vielä meidän kanssamme. Minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Mistä ne oikein puhuivat? Mitä ihmettä tämä on?


50.LUKU

Joulun taikaa




Kuten kaikki aikuisia myöten tietävät, on joulussa jotain outoa taikaa.


 Kuuralehdon puutarhassa tämän taian sai kokea vain tiettynä talvisen yön hetkenä. 


Siihen havahtuivat myös talon eläimet.

 Kissat jäivät niille sijoilleen ihmetellen näkemäänsä.

Sillä puutarhan yhteen kohtaan oli ilmestynyt luminen maisema muun puutarhan ollessa täydellisesti kesän kukoistuksessa.
SinisenHetken lapset olivat jo nukkumassa, kun Juulia havahtui johonkin...
Silmänsä avattuaan hän näki oudon partaisen punaiseen tupsulakkiin ja punaisiin karvalla koristeltuihin vaatteisiin pukeutuneen olennon, joka kutsui häntä nimeltä ja pyysi häntä herättämään sisaruksensa kanssaan puutarhaan.


 Yöpaita yllään Juulia lähti puutarhaan hämmästyen talvisesta maisemasta. Pojat olivat pikaisesti pukeutuneet, sillä he eivät tienneet miksi ulos piti lähteä keskellä yötä.
 
Fanny oli kipittänyt hiljaa muiden perässä ulos ja ihmetteli muiden tavoin kummaa hahmoa…
 
Heidän vierellään seisoi iso partainen hahmo, joka alkoi kertoa heille tarinaa...
"Kaukana, kaukana Pohjan perukoilla, siis Korvatunturilla, asui muinoin perhe, jossa oli viisi tonttulapsosta, ja heidän isänsä oli joulupukki..." Lapset kuuntelivat tarinaa ihan hiiskumatta, sillä mitään tämän vertaista he eivät olleet koskaan kuulleet, puhumattakaan siitä, mitä he näkivät silmiensä edessä tapahtuvan.

 "Tonttulapsoset joutuivat usein olemaan yksin heidän isänsä, joulupukin, joutuessa matkaamaan koko maailman ympäri, sillä joulupukin tehtävä oli ilahduttaa kaikkia maailman lapsia..."
"Joulu oli suurin juhla, mitä tonttulapset saattoivat kuvitella, sillä se oli heidän isänsä nimikkojuhla, jolloin kaikki antoivat lahjoja toisilleen sen kunniaksi, että maailmaan oli kauan, kauan sitten syntynyt Jeesus-lapsi..."
 
"Mutta tonttulapset pelkäsivät jäävänsä ilman lahjoja, koska heidän isänsä, joulupukki, lähti porojen vetämässä reessä kiitämään kohti sinistä avaruutta lentäen halki taivaan lahjasäkki mukanaan..."
"Tonttulapset eivät voineet estää isäänsä lähtemästä, vaikka heidän sydämensä särkyi joka kerta isän lähteissä matkaansa..."
 - Voi, isi, kuiski Fanny muistaen, ettei hänenkään isänsä ollut kotona.
-Hys, hiljaa, Fanny, Samuel komensi sisartaan. Mitä sitten tapahtui? Samuel kysyi hahmolta.
 
- Voi! Huudahti Johan huomatessaan pienen patsaan lumessa. Katsokaa tätä!
 - Tämä on kylmä! Juulia kokeili hohtavaa lumista kuusta, sillä hän epäili näkevänsä unta.

 Samassa kuusi vaihtoi väriä Juulian silmien edessä. - Se on totta. Minä olen hereillä, Juulia ihmetteli.
 - Tänä yönä voit toivoa jotain, hahmo kuiskasi Fannylle. Toiveesi toteutuu.

 - Minäkin haluan isin kotiin, Fanny sanoi ihan hiljaa. Ihan kuten tonttulapsetkin toivoivat.

 - Voit luottaa siihen, että näet taas pian isäsi, partainen hahmo vastasi. Se lupaus on minun joululahjani sinulle, Fanny.
 
 - Miten tarina jatkuu? Fannykin halusi tietää.
 "Jouluyönä myöhään, siis todella myöhään, tonttujen ollessa nukkumassa, saapui heidän isänsä kotiin", hahmo jatkoi kertomustaan.
"Toisten ollessa syvässä unessa, kaikki eivät kuitenkaan nukkuneet, sillä heidän isänsä, se joulupukki, joka saapui takaisin kotiin, herätti tonttulapset keskellä yötä, sillä hänellä oli ollut kova ikävä lapsiaan, joille hänellä ei ollut jäljellä yhtään lahjaa jaettuaan kaikki lahjat muille maailman lapsille. Kotiin tultuaan joulupukki kuitenkin huomasi, että hänen pienet tonttunsa olivatkin saaneet lahjoja muilta kilteiltä ihmisiltä, sillä heillä oli uudet kelkat ja tonttulakit..."
 "Vain kaikista pienin tontuista, se joka juuri oli oppinut huterasti kävelemään, jäi ilman tonttulakkia, sillä niin pientä lakkia ei kukaan maailmassa osannut valmistaa. Eivät edes tontut itse, jotka muuten pystyivät aivan kaikkiin ihmetekoihin, sillä he olivat taikalapsia taikamaailmasta.." Hahmo oli ottanut pikkuisen Gretan vuoteestaan ja piteli tyttöä sylissään tämän repiessä hahmon partaa ja nauraa kihertäessä hahmon sylissä. - Tä, ii - tä, Greta jokelteli.
"Niinpä joulupukki johdatti lapsosensa takaisin sisälle vuoteisiinsa nukkumaan. Aamun koittaessa tontut luulivat nähneensä unta yöllisistä tapahtumista eivätkä he koskaan hiiskahtaneet edes toisilleen siitä, mitä olivat nähneet, sillä siinä tapauksessa taika olisi voinut kadota ikiajoiksi ja tonttulapset tiesivät, että tulee uusi aika, jolloin joulupukin on jälleen lähdettävä, mutta joka kerta hän palaa takaisin lastensa luokse sinne Pohjan perukoille.. eh, Korvatunturille. Ja joka vuosi samaan aikaan siellä pienessä puutarhassa, missä muuten oli ikuinen kesä, ilmestyi taikakuusi luomaan talven taikaa tonttulapsille."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti